Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaislapset puetaan kamaliin rytkyihin?
09.08.2016 |
Miksei kotona voi katsoa, että vaatteet ovat nätit ja värit sopivat yhteen. Siihen vaatteiden pukemiseen menee ihan yhtä kauan, vaikka vaatteet olisivat nätit. Myös nätit vaatteet voi olla mukavat päällä. Ihan karseaa katsoa, kun joillakin on päällä kolmea eri kuosia, joista mitkään eivät sovi yhteen. Siis kertokaa mulle, miksi ette opeta lapsia pukeutumaan pienestä asti?
Kommentit (107)
Mulle on kyllä iskostettu päähän jo lapsena, että on kotivaatteet, työvaatteet, siistit vaatteet ja juhlavaatteet. Niillä siisteillä mennään ihmisten ilmoille: kerhoon, kylään, lastenjuhliin, kaupunkiin ja ihan vaan ruokakauppaankin. Päivähoito on vähän sama kuin koti, joten sinne kelpaa ne rönttösemmätkin, koululaiset voi pukea jo vähän siistimmin.
Lapsetkin ovat pienestä pitäen osanneet kysyä, että puetaanko nyt ne lähtövaatteet, ja osaavat kotiin tullessa vaihtaa takaisin kotivaatteisiin.
T. Maalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi haluaa itse valita vaatteensä päälleen. Äidin värisilmään sattuu, mutta mitä sitten?
Äiti voi ohjata ja opettaa lasta vaatteiden valinnassa. Kertoa mitkä sopii yhteen jne. Ihan niin kuin muitakin tapoja opetetaan pienestä asti.
Miksi? Siis jos kyse ei ole häistä, hautajaisista tms? Lastentapahtumiin mennään lasten egdoilla.
Silti aikuinen ohjeistaa ja opettaa, mitkä värit sopivat yhteen vai onko Suomessa kaikki aikuiset värien sopivuuden osalta sokeita -tuskin.
Pukeutuminen tilanteen ja sään mukaan siten että kuosit ja värit sopii toisiinsa on osa kasvatusta. Samoin kuin ruokatapojen opetteluun kuuluu tietää, että yleisesti makkaraan voidaan laittaa vaikka sinappia tai ketsuppia ei esim. kinuskikastiketta tai mansikkahilloa vaikka joku tykkäisi. Tärkeintä on esomerkein opastaa sosiaaliset toimintatavat yms ja myöhemmin voi soveltaa mielensä ja makunsa mukaan ja senkin voi tehdä tyylillä.
On laiskutta kasvattaa lapset niin vapaasti että antaa valita mitä pukee tai syö ensin kasvattamalla ja opastamalla perusteet kuntoon (vuosien työ).
Samaa mieltä. Ilmeisesti suurinosa suomalaisista ei ole. Oma äitini antoi suhteellisen vapaat kädet pukeutumisen suhteen, mutta ohjaili silti hienovaraisesti. Kotona sai pistää mitä halusi. Kodin ulkopuolelle äiti oli mukana valitsemassa. En muista, että olisin tästä kärsinyt. Muistan sen kuinka ylpeä olin aina, kun äiti kehui miten olin itse osannut valita yhteensopivat vaatteet.
Juu, kyllä suomalaislapset tunnistaa "pirteistä" ja "reippaista" väreistä. Hyvin harva (etenkään poika) on puettu kauniisti.
Meillä on kolme poikaa ja kyllä kiinnitetään huomiota pukeutumiseen. Esim. kaupungille ei lähdetä verkkareissa ja ravintolaan laitetaan siistit ja kauniit vaatteet. Onkin kiva että alakoululaiset ja päiväkoti-ikäinenkin haluaa laittaa kauluspaidan ja pikkutakin kun mennään syömään.
Kamalia verkkari-crocks -rääsyläisiä näkee kyllä. Ja se hirveä pottalippis paksun naaman kruununa kaikilla. Poikien vaatteissa ei luulisi ole niin vaikeaa, ostaa hillittyjä värejä, kauluksellisia t-paitoja ja chinoja tms. Ei printtejä eikä räikeitä värejä.
Vierailija kirjoitti:
Lasten pitää saada pukeutua niinkun lapset eikä kuin pikkuaikuiset.
Lapsen voi pukea kauniisti ilman, että lapsi näyttää pikkuaikuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllä suomalaislapset tunnistaa "pirteistä" ja "reippaista" väreistä. Hyvin harva (etenkään poika) on puettu kauniisti.
Meillä on kolme poikaa ja kyllä kiinnitetään huomiota pukeutumiseen. Esim. kaupungille ei lähdetä verkkareissa ja ravintolaan laitetaan siistit ja kauniit vaatteet. Onkin kiva että alakoululaiset ja päiväkoti-ikäinenkin haluaa laittaa kauluspaidan ja pikkutakin kun mennään syömään.
Kamalia verkkari-crocks -rääsyläisiä näkee kyllä. Ja se hirveä pottalippis paksun naaman kruununa kaikilla. Poikien vaatteissa ei luulisi ole niin vaikeaa, ostaa hillittyjä värejä, kauluksellisia t-paitoja ja chinoja tms. Ei printtejä eikä räikeitä värejä.
Suomalaiset lapset tunnistaa ulkomailla juuri vaatteista, vaikka piirteistä ei tunnistaisi. Tosin ruotsalaisillakin on melkein yhtä paljon niitä kamalia kirkkaita kuosihirvityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten te opetatte, mitkä värit käy yhteen? Tai kun huipputyylitajun omaavat osaavat juuri yhdistää värejä tai kuoseja, joita näiden yleisten sääntöjen mukaan ei saisi (esim pinkin ja keltaisen yhdistelmää näkyi paljon syksyn 2016 mallistoissa). Muodin ja tyylin säännöt on tehty rikottaviksi, ja lasten vaatteissa erityisesti on mahdollisuus kokeilla kaikkea.
Lisäksi huvittaa nämä "suomalaisilla ei ole tyylitajua" suomalaisten itsensä suusta. Mitähän te tse olette suurin osa?
Ja niitä Marimekon kuosejakin näkyy hyvin tyylikkäästi pankeissa, konsulttifirmoissa yms.
Puhuttiin juuri vähän aika sitten äitini kanssa omasta pukeutumisestani nuorena. En siis välittänyt vaatteista ollenkaan ja vielä yläasteellakin pukeuduin aivan järkyttäviin ruttuihin, koska vaatteiden kanssa pelleileminen oli yksinkertaisesti kamaluutta. Lukiossa pukeutuminen alkoi jo hiukan kiinnostamaan, mutta aika kamaliin asuihin silti pukeuduin.
Aikuisena vaatteet ja tyyli alkoivat kiinnostamaan ihan eri tavalla. Nyt pidän tyylikkäistä ja kauniista vaatteista, vaikka värejä käytän edelleenkin perussuomalaista enemmän. (Vihaan mustaa väriä.)
Se mitä lapsi pistää päällensä ei kerro mitään siitä mitä hän pistää päällensä aikuisena. Aikuisen neuvot vaatevalinnoissa voivat auttaa, mutta itsekin voi opiskella. Minulla on puolihyllyllistä tyylikirjoja ja kirjastostakin olen osannut etsiä lisäluettavaa.
Mielestäni paras ratkaisu lasten suhteen on antaa heidän pukea päällensä mitä he haluavat vapaa-ajalla. Jos mennään juhliin, pitäisi aikuisen mielipide ottaa huomioon, että lapsi osaa pukeutua juhlaan sopivasti. Kyllä lapsella pitäisi olla itsemääräämisoikeutensa ja kuten joku jo sanoi, vaatteista on hyvä aloittaa. Jos lapset eivät saa koskaan päättää ulkonäöstään, se kostautuu viimeistään teini-iän kapinoinnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse pukea lasta kalliisti tai epämukavasti, että on kauniisti puettu. Eikä tarvitse laittaa lapselle farkkuja jne. Eikä esim. lapsen pukeminen vaikka Gugguun tai Mini rodinin vaatteisiin ole sen siistimpää pukeutumista, jos vaatteet eivät sovi yhteen tai tilaisuuteen yhtään. Suomalaisilta puuttuu tyylitaju. Lähinnä aikuisilta, mutta näkyy se lasten pukeutumisessakin. Meillä lapsi(tyttö) saa päättää itse miten hiukset laitetaan. Yleensä laitetaan Elsa-letti. Lapsi saa myös päättää kaikki korut yms härpäkkeet mitä haluaa milloinkin pitää. Vaatteet valitaan yhdessä. Jos lapsi halua kovasti jonkun tietyn jutun päälleen, suostun tietenkin, mutta valitsen sitten loput vaatteet niin, että kaikki sopivat yhteen. Lapsella on myös useammat kengät, jotta kaikkien vaatteiden kanssa olisi yhteensointuvat kengät. Tyttöni näyttää aina suloiselta ja yritän opettaa, että on ok olla söpö ja tyttömäinen ja näyttää hyvältä. Se ei vähennä ihmisarvoa ja älykkyyttä, vaikka Suomessa tunnutaan ajattelevan niin.
Tässä on teille hyvä kultainen keskitie pukeutumisen tapakasvatuksen suhteen. Ei lasta tarvitse tai saa jyrätä kokonaan, mutta lasta voi pehmeästi ohjata pukeutumaan nätisti ja tilanteenmukaisesti.
Kyllä tyylitajusta ja värisilmästä kertoo aika paljon, kun ihmiset kertovat yhdistelevänsä värejä, ei sävyjä. Tässäpä teille uutinen: kaikkia värejä voi yhdistellä, kyse on sävyistä! Veetuttaa katsella, kun ihmiset ovat yhdistelleet pettämättömällä tyylitajullaan pehmeitä ja hillittyjä värejä, eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään. Tai otetaan yksi vähän "rohkeampi" vaatekappale ja yhdistetään se "klassisiin" yksinkertaisiin vaatekappaleisiin, jotta kokonaisuudesta ei tule liian räikeä... Lopputuloksena on, että ne klassisemmat vaatteet sattumoisin syövät sen yhden rohkeamman vaatekappaleen tehon ja hehkun, kun ei nähdä mitä värien eri sävyt tekevät toisilleen. Pahin esimerkki on varmaan ne iän ikuiset mustat housut tai siniset farkut.
Värejä voi yhdistellä ja tehdä sen rohkeastikin. Sama pätee kuoseihin. Mutta se vaatii värisilmää ja tyylitajua, joita ei hankita opettelemalla ulkoa liutaa sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän ap selviää, kun hänen lapsensa kasvavat teineiksi ja mahdollisesti haluavat pukeutua esim. punkkareiksi?
Äh. En ole ap, mutta ihailen katukuvassa monennäköisiä ihmisiä ja rohkeita pukeutujia, sellaisia joilla on selvästi joku idea vaatetuksen takana ja kokonaisuutta on edes puolitoista minuuttia harkittu. Samantekevää, onko kyseessä hippityyli, punkkari, fiftari... ihan sama. Niskakarvani nousevat pystyyn "pikkukaupunkiuniformujen" kohdalla. Lapsilla se tarkoittaa liian isoja/pieniä, kulahtaneita, venähtäneitä riepuja jotka jo ostettaessa ovat olleet jostain kohtaa vinksallaan. Ja ne pirun feikkicrocsit on ihan olennainen osa tätä asua. Ei tarvitse olla kallista, ei merkkivaatetta, ei mitään ihmeellistä... mutta sopivaa, siistiä ja puhdasta!
"Rumat ne vaatteilla koreilee", unohtakaa nyt tuo lause ihan lopullisesti. On ihan peruskohteliaisuuttakin muita ihmisiä kohtaan mennä ihmisten ilmoille siistinä. En tiedä, mikä tässä on niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä jotain väliä? Lapsi ei ole mallinukke ja omista muksuistani en toivo turhamaisia kotkottajia. Nättiys on kuule subjektiivinen käsite.
Tässä se taas tuli! Onko siististi pukeutuva ihminen "turhamainen kotkottaja"?!
Miksi?!
Minulle sitten epäsiisti pukeutuja on yksinkertainen junttisika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä iskostettu päähän jo lapsena, että on kotivaatteet, työvaatteet, siistit vaatteet ja juhlavaatteet. Niillä siisteillä mennään ihmisten ilmoille: kerhoon, kylään, lastenjuhliin, kaupunkiin ja ihan vaan ruokakauppaankin. Päivähoito on vähän sama kuin koti, joten sinne kelpaa ne rönttösemmätkin, koululaiset voi pukea jo vähän siistimmin.
Lapsetkin ovat pienestä pitäen osanneet kysyä, että puetaanko nyt ne lähtövaatteet, ja osaavat kotiin tullessa vaihtaa takaisin kotivaatteisiin.
T. Maalainen
Vanhempasi ja todennäköisesti myös isovanhempasi ovat olleet sivistyneitä ihmisiä, sisäistäneet tapakultuurin, välittäneet tämän eteenpäin ja siitä on nyt iloa monessa polvessa. Lapsesi tuskin kiroilevat, ottavat parhaansa mukaan huomioon myös toiset, ovat uteliaita, eivät kiusaa muita ja nauttivat elämästään. Tuskin meni arvaukseni pahasti pieleen. Kyse ei ole siis yksinomaan pukukoodista vaan kokonaisuudesta, josta asianmukainen pukeutuminen on vain yksi osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän ap selviää, kun hänen lapsensa kasvavat teineiksi ja mahdollisesti haluavat pukeutua esim. punkkareiksi?
Äh. En ole ap, mutta ihailen katukuvassa monennäköisiä ihmisiä ja rohkeita pukeutujia, sellaisia joilla on selvästi joku idea vaatetuksen takana ja kokonaisuutta on edes puolitoista minuuttia harkittu. Samantekevää, onko kyseessä hippityyli, punkkari, fiftari... ihan sama. Niskakarvani nousevat pystyyn "pikkukaupunkiuniformujen" kohdalla. Lapsilla se tarkoittaa liian isoja/pieniä, kulahtaneita, venähtäneitä riepuja jotka jo ostettaessa ovat olleet jostain kohtaa vinksallaan. Ja ne pirun feikkicrocsit on ihan olennainen osa tätä asua. Ei tarvitse olla kallista, ei merkkivaatetta, ei mitään ihmeellistä... mutta sopivaa, siistiä ja puhdasta!
"Rumat ne vaatteilla koreilee", unohtakaa nyt tuo lause ihan lopullisesti. On ihan peruskohteliaisuuttakin muita ihmisiä kohtaan mennä ihmisten ilmoille siistinä. En tiedä, mikä tässä on niin vaikeaa.
Ihanasti puit sanoiksi minunkin ajatuksiani. Ei minua haittaisi, jos lapsi haluaisi olla teininä gootti tai punkkari. Enemmän tuntisin epäonnistuneeni, jos lapsi ei välittäisi siitä miltä näyttää. Eikä minua haittaa, jos lapsi nyt haluaa pukea päälleen vaikka Frozen-legginsit tai Rainbow Dash-hupparin(molemmat lapsen lemppareita) niiden kanssa vaan puetaan niihin sopivat muut vaatteet ja ne ovat päiväkotivaatteita. Ulos syömään, teatteriin tai elokuviin mennessä laitetaan ihan toiset vaatteet. Puhumattakaan juhlista. Lisäksi venähtäneet, kulahtaneet ja ne vaatteet, jossa on pinttyneitä tahroja, jäävät kotivaatteiksi. Eikä lenkkareita ja ulkoilutakkia pueta mekon kanssa. Meillä ei lapsi saanut crocseja. Ei feikkejä eikä aitoja, vaikka niitä mankui. Sen sijaan lupasin ostaa glitterkoristellut converset, jotka ovat nyt tytön lempikengät. Ja kun joku puhui täällä tuosta itsemääräämisestä... Meillä tyttö saa ihan vapaasti päättää oman huoneensa sisustuksesta. Ponit ja Frozen ovat valloittaneet pienen tytön huoneen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsen taisteluni, ja pukeutuminen ei ole sillä listalla. Yritän toki ohjailla, mutta pääasia on, että lapsella on säänmukaiset ja asialliset vaatteet (tyyliin juhlissa juhlavaatteet, teatterissa ei verkkareita). Jos jokainen tamine on eri kuosia, niin eihän se ole kovin söpön ja aikuisen makuun kivan näköistä, mutta lapsi on oma itsensä eikä minun egoni jatke.
Jos aurinko vahankin pilkistaa pilven taka niin pienilla tytoilla on mummohuivit ja aurinkolasit paassa. Ollaan kuin jotain maahisia joita valo peloittaa.
Enpä oo huomannut moista. Ehkä jossain landella taas noin? Landepaukut.
Minä opetan.
Kaikki lapsen vaatteet sointuvat aina yhteen. Puen lapsen nätisti. Se ei paljoa maksa.
Toki pukeudun itsekin hyvin. Asukokonaisuudet kenkiä laukkuja huiveja myöden on joka aamu tarkkaan valittu.
Minusta se on kivaa. Vähän kuin jokapäiväinen kaunis visuaalinen palapeli.
Jos siitä kärsit , niin kylläpä olet itse kärsimyksesi valinnut.
Ei voi muuta sanoa kuin "voi sinua surkuttajaa".
Katso lasten kirkkaita silmiä ja intoa ja aktiivisuutta ja virtaa. Hienoja lapsia täällä on.
Silti aikuinen ohjeistaa ja opettaa, mitkä värit sopivat yhteen vai onko Suomessa kaikki aikuiset värien sopivuuden osalta sokeita -tuskin.
Pukeutuminen tilanteen ja sään mukaan siten että kuosit ja värit sopii toisiinsa on osa kasvatusta. Samoin kuin ruokatapojen opetteluun kuuluu tietää, että yleisesti makkaraan voidaan laittaa vaikka sinappia tai ketsuppia ei esim. kinuskikastiketta tai mansikkahilloa vaikka joku tykkäisi. Tärkeintä on esomerkein opastaa sosiaaliset toimintatavat yms ja myöhemmin voi soveltaa mielensä ja makunsa mukaan ja senkin voi tehdä tyylillä.
On laiskutta kasvattaa lapset niin vapaasti että antaa valita mitä pukee tai syö ensin kasvattamalla ja opastamalla perusteet kuntoon (vuosien työ).