Voi itku. Elaisin mieluummin ilman miestani. Ulkoiset puitteet on kunnossa, tunteet miinuksella, ei tosin mitaan dramaattista.

Tosin miehen ja lapsen välinen suhde on niin lämmin että en voi sanoa epäonnistuneeni puolison valinnassa..valitsin maailman parhaan miehen isäksi lapselleni!

Sori vaan näin mä ajattelen..

Ehkä kannattais kuitenkin olla uhrautumatta ja olla olematta marttyyri. Se kuulkaa katkeroittaa

Miten kummassa olen tämmöiseen jamaan itsenisaanut, miten tästä pääsisi irti... Olen kuin nurkkaan ahdistettu eläin joka miettii pako keinoa... mutta ei saa kuitenkaan ethdyksi yhtään mitään asian eteen...

http://www.eroperhe.net/keskustelu/



ja en suosittele uhrautumista lasten takia

sanovat.

tosin tunteita on vielä ainakin jonkin verran jäljellä, mutta miehen laiskuus, tekemättömyys, viitsimättömyys, ym. latistaa ne tunteet jonnekin...ja se on meidän suhteessa iso ongelma!!

Se on just niitä huonoja aikoja, joita luvataan papin edessä myös tahtoa kestää... Ei sitä siis ihan huvin vuoksi kysytä siellä alttarilla, vaan oletus on, että kun avioliiton solmii, tietää myös mihin sitoutuu ja mitä on odotettavissa hääbileiden jälkeen... Arki on yleensä tylsää ja vaihtelu tunnetusti virkistää, mutta avioliitossa on aina kaksi osapuolta. Jos siis tuntuu tylsältä, katso ensimmäiseksi peiliin ja mieti, mitä voit itse tehdä nykyisen liittosi parantumisen eteen.

eikait sitä kannata huonossa riitaisassa suhteessa kituuttaa..en ymmärrä miksi pitäisi tyytyä sellaiseen ja pilata molempien elämä..Kerranhan täällä vain eletään.



Meilläkin kaksi lasta ja yhteishuoltajuus on meidän juttu. Todella lämpimät välit lapsillamme isään, että en huonoa isää lapsillemme kuitenkaan valinnut, ei varmasti parempaa olisi voinut toivoa. Yhteiselämä vain ei toimi tippaakaan, ei ole oikein koskaan toiminut.



Kyllä se lapsillekkin ero on mielestäni parempi kuin katsoa vanhempien riitaisia välejä jne.Muutamat ystäväni ovat sanoneet, että olisivat toivoneet, että vanhempansa olisivat eronneet, ovat niin kovin kärsineet vanhempien tappeluista..

Lapsen on parempi kasvaa _tasapainoisessa_ kodissa, missä ei ole ahdistava ilmapiiri. Jos vanhemmilla ei kivaa yhdessä ja ahdistaa, se heijastuu lapsiin. Tällöin asiantuntijat sanovat, että parempi erota. Lapselle parempi elää tasapainoisessa kodissa olkoonkin sitten vain äidin tai isän luona.

Vierailija:

Lapsen on parempi kasvaa _tasapainoisessa_ kodissa, missä ei ole ahdistava ilmapiiri. Jos vanhemmilla ei kivaa yhdessä ja ahdistaa, se heijastuu lapsiin. Tällöin asiantuntijat sanovat, että parempi erota. Lapselle parempi elää tasapainoisessa kodissa olkoonkin sitten vain äidin tai isän luona.

Hyvä ilmapiiri kotona tärkeintä! Lasta vahingoittaa vanhempien huonot välit jne.

Olet saanut aivan vääränlaista tietoa jotta ydinperhe olisi aina paras ratkaisu. Mistähän olet tuommoista edes kuullut kun itse en koskaan?

hei haloo!!!!

miks ootte hankkinut kaksi viatonta lasta, jos yhteiselo ei oo ikinä oikein toiminut?????????????????????

kyllä sitä vois vähän katsoa, kenen kanssa perheen perustaa!!!!!

Vierailija:

eikait sitä kannata huonossa riitaisassa suhteessa kituuttaa..en ymmärrä miksi pitäisi tyytyä sellaiseen ja pilata molempien elämä..Kerranhan täällä vain eletään.

Meilläkin kaksi lasta ja yhteishuoltajuus on meidän juttu. Todella lämpimät välit lapsillamme isään, että en huonoa isää lapsillemme kuitenkaan valinnut, ei varmasti parempaa olisi voinut toivoa. Yhteiselämä vain ei toimi tippaakaan, ei ole oikein koskaan toiminut.

Kyllä se lapsillekkin ero on mielestäni parempi kuin katsoa vanhempien riitaisia välejä jne.Muutamat ystäväni ovat sanoneet, että olisivat toivoneet, että vanhempansa olisivat eronneet, ovat niin kovin kärsineet vanhempien tappeluista..