Onko mitään keinoa saada aikuisen lapsen rahankäyttöä aisoihin? Kohta menee luottotiedot
Tyttö on 18, viimeinen vuosi lukiossa alkamassa. Huomasin jo keväällä, että tyttö tilaili kaikenlaista nettikaupoista. Silloin hän sanoi, että ostaa jo valmiiksi tavaraa omaan kotiin, kun sattuu löytymään sopivaa edullisesti. Jotain tarjouslakanoita ja vastaavaa. Kesän mittaan tilailu on vain lisääntynyt. Pari viikkoa sitten tuli taas monenlaista tavaraa, ja aloin sitten ihan tosissani ihmetellä, että kuinka paljon sellaista etukäteen hankittavaa tavaraa ylipäänsä tarvitaan. Paljastui, että tytöllä on varastossa jo parikymmentä pussilakanasettiä, useampi matto, astioita, pyyhkeitä, vaikka kuinka monet verhot, sisustustauluja... Uusia vaatteitakin on vaikka kuinka. Tyttö vähän hämmästyi itsekin tavaramäärää, lupasi lopettaa tilailun ja sanoi ettei mitään ole nyt tulossa. Ajattelin, että paljonhan sitä on kertynyt, mutta ei hätää, ylimääräiset saadaan sitten vaikka jätettyä nuoremmalle lapselle varastoon.
Tänään tuli taas uusi paketti, lakanoita ja pyyhkeitä. Tyttö tuli nyt illalla itkien sanomaan, että hänellä ei ole rahaa, tili on tyhjä ja huomenna pitäisi saada bensaa. Kysyin mihin rahat on käytetty, kun vasta tuli viimeiset kesätyöpalkatkin, eikä sen jälkeen ole kulunut juuri mihinkään. No tavaroiden ostaminen oli jatkunut sen parin viikon takaisen jälkeenkin, muutakin tyttö oli ostanut kuin sen tänään näkemäni paketin. Katsottiin yhdessä tilitietoja ja äkkiä laskien kesällä on kulunut toista tuhatta näihin periaatteessa turhiin ostoksiin. Tyttö itkee ettei ole tajunnut rahan kulumista. Ainakaan toistaiseksi tyttö ei ole luojan kiitos sortunut pikavippeihin, mutta pelkään että kohta sekin on edessä jos jotain ei tehdä. Onko tällaiseen osteluvimmaan saatavissa mitään terapiaa tai jotain? Tuntuu että puhuminen ei auta, kun sen edellisen juttutuokion jälkeenkin meno jatkui samanlaisena.
Kommentit (26)
Addiktio selkeästi... Hanki lapselle apua!
Täh teini tilaa netistä lakanoita ja pyyhkeitä??? :D
Mä tein aikuisen poikani kanssa diilin, kun huomasin, että liikaa menee turhuuksiin ja poikaakin harmitti jälkikäteen. Sovittiin, että hoidan hänen tilejään. Ihan aloitettiin siitä, että suurin osa rahoista siirretiin toiselle tilille, jonne ei päässyt kortilla . Sieltä sitten siirretään tietty summa säännöllisesti käyttötilille. Siirrän enemmän tarvittaessa ja pojan pyytäessä. Välillä infoan paljonko käytössä loppukuusta. Poika on ahkera, ammattitaitoinen ja vakituisessa säännöllisessä työssä. Vuokrat ym. maksut on aina hoidettu ajallaan.
Poika itse kuitenkin päättää hankinnoistaan. Välillä keskustellaan mikä on järkevää. Aina ei oma mielipiteeni voita. On oppinut parissa vuodessa paljon. Nyt on ostamassa omaa asuntoa. Luojan kiitos luottotiedot säilyneet. Ei olis säilynyt ilman apuani.
Joku voi olla eri mieltä, mutta meillä tämä tiukka kontrolli auttoi ohi hulluimpien vuosien.
Ja ei kyse välttis kasvatuksesta, toinen poikani on järkevä rahankäyttäjä. Vain sellainen ymmärrtää, joka on nähnyt läheltä.
Luottotiedot muuten tarkastetaan pääsääntöisesti joka paikassa. Oli sitten yksityiseltä tms. Siellä omassa huoneessa saa leikkiä kotia, kun asunnon saanti todella hankalaa. Vakuutuksen voi saada. .toki kerralla pitää maksaa. Pankkikortit jne. Kalliit oppirahat saa maksaa, jos möhlii. .
Ollaan tänään käyty tarkemmin läpi ostoksia ja laitettu palautukseen kaikki minkä voi. Muuten ollaan käyty tavaroita läpi sillä mielellä että mitä tyttö haluaa pitää ja mitä myydään tai laitetaan sivuun nuoremmalle sisarukselle.
Tyttö on ollut aina järkevä rahankäyttäjä, ollut kesätöissäkin jo 15-vuotiaasta eli pitäisi olla jonkinlainen käsitys rahan arvosta. Siksi en varmaan kiinnittänyt ongelmaan mitään huomiota aiemmin. Ajattelin, että on fiksua ostaa vähitellen eikä kaikkea kerralla sitten vuoden päästä. Tyttö tuntuu pelästyneen tilannetta aika lailla, toivottavasti pelästys riittää katkaisemaan ostelun. Jos ei niin täytyy miettiä sitä terapiaa vielä. Sovittiin myös, että lisätään minulle nyt toistaiseksi oikeudet tytön tiliin, niin pystyn valvomaan rahankäyttöä. Mietitään vielä säästö- tai asp-tiliä, avataan sitten kun on sopiva hetki.
Mutta kyllä säikäytti. Ja syytän itseäni etten puuttunut jo aiemmin.
Ap
Kuulostaa ihan mielenterveysongelmalta, jotenkin pelottavaa että tuon ikäinen ostelee lakanoita älyttömillä summilla , eikö ole mitään käsitystä rahan arvosta?
Jotenkin pitäisi nyt puhua järkeä, kertoa takuuvuokrista ym joihin kannattaisi säästää.