G: Ruokailusta -minkä ikäisenä lapsesi oppi...

No mun lapsi ei vahvista tuota, että suun motoriikka ja kävelemään oppiminen olisi kytköksissä toisiinsa. Nousi seisomaan 7 kk ikäisenä ja alle vuoden ikäisenä käveli tuen kanssa. Vuoden iässä lähti kunnolla kävelemään ilman tukea.

Ruoan suhteen en muista tarkkoja aikoja, mutta ei tahtonut (osata tai viitsiä) pureskella millään. Tosi pitkään ei menny edes tavallisista hiutaleista tehty puuro, vaan halusi aina niitä vauvapuuroja, jotka on tosi sileitä. Vuoden iässä aloin syöttämään tavallista kotiruokaa ja sitäkin sai soseuttaa todella pitkään. Hedelmiäkään ei tahtonut pitkään mennä muuten kuin soseena.

Nämä jutut unohtuu niin nopeasti, että pahoittelen, kun en kaikkeen osaa vastata.

Valmisruoista lapsi söi vain niitä täysin sileitä soseita, ihan sinne vuoden ikään asti. Sormiruokailua aloiteltiin joskus 6 kk:n kieppeillä, tuloksena usein oksennus. Leivästä lapsi on tykännyt heti kun se pysyi sisällä eli joskus 8 kk:n iässä. Silloin myös tykkäsi jo kovasti liha-/kalapullista.

Vuoden iässä tarjosin suunnilleen samaa ruokaa kuin muillekin, mutta ei lapsi syönyt kuin hyvin valikoivasti. Yleensä vain makaronit/perunat/makkarat eli ne pehmeimmät ja neutraaleimman makuiset.

Lusikkaa alkoi käyttää muistaakseni 10-kuukautisena, silloin annettiin myös cocktail-haarukka ja sillä onnistui vaihtelevasti sorkkimaan jotain suuhunsa :) Nokkamukista luovuttiin vasta joskus 2-vuoden iässä, se jäi jotenkin päälle. Snapsilasi on ollut sopiva lapsen käteen :D

Hämmentävää on ollut se, kuinka nirso lapsi on ja toisaalta, kuinka erikoisista mauista hän yllättäen tykkää. Hän inhoaa esim. lohta, tomaattia, suklaavanukasta (juu, tästä ei tarvitsekaan tykätä), mutta tykkää kiiwistä, sipulista ja jalapeñosta. Sihtikurkku myös todella valikoi, milloin antaa koostumuksen häiritä. Perunamuusissa ei saa olla paakun paakkua, uuniruoan päällä oleva rapsakka juusto ällöttää, mutta toisaalta syö tosta vaan kukkakaalia raakana, popcornia, pähkinöitä.

Vauvana häneltä on leikattu kielijänne, joten en osaa sanoa, onko sillä ollut mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut unohtuu niin nopeasti, että pahoittelen, kun en kaikkeen osaa vastata.

Valmisruoista lapsi söi vain niitä täysin sileitä soseita, ihan sinne vuoden ikään asti. Sormiruokailua aloiteltiin joskus 6 kk:n kieppeillä, tuloksena usein oksennus. Leivästä lapsi on tykännyt heti kun se pysyi sisällä eli joskus 8 kk:n iässä. Silloin myös tykkäsi jo kovasti liha-/kalapullista.

Vuoden iässä tarjosin suunnilleen samaa ruokaa kuin muillekin, mutta ei lapsi syönyt kuin hyvin valikoivasti. Yleensä vain makaronit/perunat/makkarat eli ne pehmeimmät ja neutraaleimman makuiset.

Lusikkaa alkoi käyttää muistaakseni 10-kuukautisena, silloin annettiin myös cocktail-haarukka ja sillä onnistui vaihtelevasti sorkkimaan jotain suuhunsa :) Nokkamukista luovuttiin vasta joskus 2-vuoden iässä, se jäi jotenkin päälle. Snapsilasi on ollut sopiva lapsen käteen :D

Hämmentävää on ollut se, kuinka nirso lapsi on ja toisaalta, kuinka erikoisista mauista hän yllättäen tykkää. Hän inhoaa esim. lohta, tomaattia, suklaavanukasta (juu, tästä ei tarvitsekaan tykätä), mutta tykkää kiiwistä, sipulista ja jalapeñosta. Sihtikurkku myös todella valikoi, milloin antaa koostumuksen häiritä. Perunamuusissa ei saa olla paakun paakkua, uuniruoan päällä oleva rapsakka juusto ällöttää, mutta toisaalta syö tosta vaan kukkakaalia raakana, popcornia, pähkinöitä.

Vauvana häneltä on leikattu kielijänne, joten en osaa sanoa, onko sillä ollut mitään merkitystä.

Unohtui vielä nuo liikkumiset eli myöhään lähti liikkeelle, oli 1v2kk.

1: menikö kuinka pitkälle yli vuoden ikään / lähelle 1,5 vai peräti 2 ennen kuin söi paloja kunnolla?

Meillä 1,5-vuotias, joka edelleen heivaa sormiruoat mäkeen... Vähän haukkaa ja sit viskaa pois, huoh. En tiedä, millä sen saisi kiinnostumaan syömisestä muutenkaan, aterimilla vain rummuttaisi ja heittää nekin pois lopulta. Vähän yrittää joskus, mut lannistuu ehkä liian herkästi? Ja sotkua inhoaa myös... Jos käsi sotkeentuu, jää käsi ilmassa istumaan patsaana, että yök apua.

Painon nousu ollut syntymästä vähän miinuskäyrällä, niin en oo tohtinut sit kylmälle linjallekaan lähteä, että joutuis oleen vallan ilman sit. Syöttämällä se syö ees jotain ja painoa saatu nouseen, painaa nyt 10kg ja on poika siis. Mut oonko tehnyt hallaa sit vain kuitenkin?

Meillä tyttö oli varsinainen sihtikurkku. Ja syöminen oikeastaan tuli normaaliksi vasta, kun vajaa kolmevuotiaana leikattiin nielurisat. Hänellä oli siis todella isot risat jo alle vuoden ikäisenä. Syöminen oli hankalaa ja myöhemmin tuli univaikeudet ja kuorsaaminen.

Risojen takia tyttö oli melkein 1,5-vuotias ennen kuin suostui kunnolla syömään karkeaa ruokaa. Ja silti söi juuri sen verran että hengissä pysyi. Painokäyrä olikin risojen poistoon saakka melkein -20. Kun risat poistettiin alkoi ruoka maistumaan ja painokin nousi huomattavasti terveemmälle, -10 käyrälle (on siis edelleen hoikka).

Tyttö kyllä liikkui ja alkoi kävelemään ja kiipeilemään alle vuoden ikäisenä. Hiukan oli turhauttavaa kun mikään itse tekemä ei alle vuoden ikäisenä uponnut. Vain ne 6 kk tarkoitetut sileät soseet. Joten meillä kannettiin urakalla purkkeja kotiin ja kyllähän se joskus kävi mielessä että meitä varmaan luultiin todella laiskoiksi. Puurotkin alkoivat maistumaan vasta lähempänä 2-vuotta.

En enää muista ihan tarkkaan, mutta 1,5 ikäisenä aloitti päiväkodissa ja ei siellä taideta enää soseita syöttää ja pärjäsi siellä kyllä.

En näe, että soseuttamisesta olisi mitään haittaa, kyllä se lapsi siitä jossain vaiheessa alkaa purra. Yritin tehdä normaaleja ruokia, joissa ei ole pureskeltavaa ihan kauheasti, mutta eivät ole ihan soseitakaan, esim. perunamuussi ja jauhelihakastike.

Kyllä mä jossain vaiheessa mietin, meenkö vielä kouluunkin sauvasekoittimen kanssa, että lapsi saa syötyä, mutta kyllä ne siitä oppii omaan tahtiinsa :)

Meillä ei lapset syöneet karkeampia kaupan soseita lainkaan. Enkä ihmettele miksi. Niissä ne kokkareet on todella kovia.

Siirtyivät ihan normaaliin ruokaan suoraan sileistä soseista joskus vuoden iässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö oli varsinainen sihtikurkku. Ja syöminen oikeastaan tuli normaaliksi vasta, kun vajaa kolmevuotiaana leikattiin nielurisat. Hänellä oli siis todella isot risat jo alle vuoden ikäisenä. Syöminen oli hankalaa ja myöhemmin tuli univaikeudet ja kuorsaaminen.

Risojen takia tyttö oli melkein 1,5-vuotias ennen kuin suostui kunnolla syömään karkeaa ruokaa. Ja silti söi juuri sen verran että hengissä pysyi. Painokäyrä olikin risojen poistoon saakka melkein -20. Kun risat poistettiin alkoi ruoka maistumaan ja painokin nousi huomattavasti terveemmälle, -10 käyrälle (on siis edelleen hoikka).

Tyttö kyllä liikkui ja alkoi kävelemään ja kiipeilemään alle vuoden ikäisenä. Hiukan oli turhauttavaa kun mikään itse tekemä ei alle vuoden ikäisenä uponnut. Vain ne 6 kk tarkoitetut sileät soseet. Joten meillä kannettiin urakalla purkkeja kotiin ja kyllähän se joskus kävi mielessä että meitä varmaan luultiin todella laiskoiksi. Puurotkin alkoivat maistumaan vasta lähempänä 2-vuotta.

Ja heti täytyy lisätä. Tyttö oppi syömään siististi tosi nuorena ja juomaan mukista. Eli hänellä jostain syystä risojen takia ei ollut vähäistäkään kiinnostusta edes leikkiä ruoalla. Eli se vähäinen mitä hän söi, söi hän todella siististi lusikalla/haarukalla ja tosi nuorena. Heti kun hän oli saanut sen pahimman nälän tyydytettyä, niin halusi hän tekemään jotain muuta. Tämä nyt varmasti kuulostaa todella pahalta. Mutta yrittäkää ymmärtää, että vaikka omasta mielestä ne risat on syypää syömättömyyteen, niin niitä ei hirveän nuorelta lähdetä poistamaan. Ja meilläkin oli onneksi vakuutus että päästiin leikkaukseen näinkin nopeasti. Nimittäin jälkikäteenkin osa lääkäreistä on päivitellyt näin nuorena tehtyä operaatiota risojen suhteen. Ja vain hymistelleet kun olen ilmoittanut että tällä kyseisellä leikkauksella saatiin lapsi syömään ja paino terveemmälle tasolle.

Mitä muita oireita teillä oli noista kitarisoista kuin huono syöminen?

Meillä on poika 1v 10kk ja syöminen myös ollut suht heikkoa aina, heräillyt koko ikänsä öisin ja eläisi varmaan tissimaidolla, jos saisi päättää. Kuorsasi pienempänä vähäsen välillä. Välillä kun herää, niin on sen oloinen kuin ei saisi hengitettyä kunnolla (saa siis kuitenkin kyllä) ja nieleskelee ja parkuu kovasti näillä heräämisillä. Olen miettinyt, että voisiko olla just jotain nielurisavaivaa tai muuta? Sit jotkut heräämisen on "normaaleja", jolloin saattaa rauhoittua perinteisillä "silittele uneen" -menetelmillä.