Lähikaupan työntekijät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lähikaupan työntekijä, mutta muuan kaupassa kuitenkin. Kaupan sulkemisen jälkeen pitää laskea kolme kassaa ja tähän on annettu vartti. Suurimmalle osalle kollegoistani tämä on joku ongelma, itse opettelin laskutavan, jolla menee noin kolmisen minuuttia per kassa. Jos siis tulee laskuvirhe, niin ehdin laskea vielä uudelleenkin työajan puitteissa. Muita lopputoimenpiteitä ei iltaisin ole, ainakaan sellaisia, joita ei voisi tehdä vielä kaupan ollessa auki.

Tämä on kulminoitunut siten, että hitaille ei enää tule niin usein kassanlaskuvuoroja, minulle senkin edestä, koska minulle ei tarvitse maksaa sitä ekstraa, mitä hitaat laskijat ovat vaatimassa, kun ynnäävät kolikoita yhteen vielä vartin jälkeenkin, ja joutuvat oman hidastelunsa takia jäämään "ylitöihin".

Sapettaa.

Mikset sitten opeta ja jaa vinkkejäsi muille työntekijöille? Tai kerro tästä työntantajalle? Siten, että työnantaja voisi sitten ohjeistaa muita tekemään saman. Vai haluatko kaiken uhalla säilyttää besserwisserin asemasi ja olla työnantajan spesiaali työläinen? Ei asiat muutu, jos ei aukaise suutaan. Tuostahan voisi laatia vaikka jonkun kirjallisen ohjeistuksen työpaikalle niin sun ei tarvitse sitä jokaiselle extraajalle opettaa erikseen.

Voi voi. Niille jotka surkuttelevat kassanlaskuvuoroaan, olen yrittänyt ehdottaa, että laskisivat "minun" tyylilläni (minun tyylini se ei itse asiassa ole, vaan eräs vanhempi kollegamme opetti sen minulle). Kun sitten alan selittää, miten lasken, niin en ole tainnut vielä kertaakaan päästä loppuun, kun minut keskeytetään kun se kuulostaa niin vaikealta ja monimutkaiselta. Laskutapani edellyttää päässälaskutaitoa, joka minullakin on kehittynyt ihan älyttömästi, kun olen joutunut laskemaan ne kassat 3-4 kertaa viikossa, kun muut laskevat kerran parissa-kolmessa viikossa.

Muut laskevat ensin kassan koko sisällön, kirjaavat sen paperille, ja sitten alkavat laskimen kanssa pohtimaan paljonko pitäisi ottaa pois jotta kassaan jäisi x määrä rahaa.

Itse alan laskea pienimmästä suurimpaan ja lopetan siinä vaiheessa kun olen saavuttanut määrän x rahaa, muut rahat otan pois, niitä ei tarvitse laskea vaan kone laskee ne.

Onhan se päivänselvää, että mitä enemmän työvaiheita yksinkertaiseen hommaan liittää, sitä enemmän siinä menee aikaa, ja sitä enemmän myös virheiden mahdollisuus kasvaa. Meillä kuitenkin työtehtävä on jättää kassaan tietty määrä rahaa, sen saa tehdä miten kukin parhaaksi katsoo, vaikka päällään seisten. En voi pakottaa eläkeikää lähestyvää ihmistä laskemaan juuri minun tyylilläni.

No mikä sinua nyt sitten kaihertaa? Erityyppisten vuorojen tasajako on jo kirjattu lakiin. En ymmärrä, miten iäkkäiden kollegojesi työskentelytyyli vaikuttaa sinuun. Aika päämäärättömältä minäminäbesserwisseröinniltä tuo vaikuttaa.

Missä laissa tarkalleen ottaen mainitaan siitä, että kaikilla on oltava kassanlaskuja sama määrä?

Vierailija kirjoitti:

Ammattiliiton puuttuminen asiaan olisi kiva, on nimittäin tosi yleistä että vähävaraisilla, nuorilla ja kouluttamattomilla tuotetaan ilmaista työtä.

Kaikesta muustakin on velvollisuus pitää tarkkaa kirjaa, miksei siis myös ylitöistä? Nykyään oletuksena on että sulkeminen kestää vartin, ja poikkeuksen (joka on lähikaupassa enemmänkin sääntö) esilletuominen on työntekijän vastuulla. Nykysysteemissä ei ole reilua olettaa työntekijöiden puuttuvan epäkohtaan, koska kuten sanottua, epäkohtiin puuttuminen on yksilölle leimaavaa ja riskialtista.

Kaupan alalla on paljon ihmisiä, joilla ei ole varaa ottaa tuollaista riskiä, ja siksi heitä on helppo käyttää hyväksi.

Tässä on ongelmana se, että työnantajan mukaan se kaupan sulkeminen ja kassan laskeminen vie 5 minuuttia ja ruuhka-aikana maks. 15 minuuttia, joten ei ole mitään tarvetta maksaa ylitöistä. Sanotaan vaikka että tule sitten joku aamu muutama minuutti myöhemmin töihin. Eihän se tietysti oikeasti mene noin ja alan ammattiliitoilla on ikävä kyllä isompiakin ongelmia. Käytännössä jos tuon riitauttaa niin pitäisi lähteä omalla nimellä naamalla rettelöimään, liitto saattaa lähteä mukaan maksamaan kuluja jos haistavat ennakkotapausta muuten joutuu itse kantamaan riskin. Ja joo, olen työskennellyt kaupan alalla, joten tiedän mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lähikaupan työntekijä, mutta muuan kaupassa kuitenkin. Kaupan sulkemisen jälkeen pitää laskea kolme kassaa ja tähän on annettu vartti. Suurimmalle osalle kollegoistani tämä on joku ongelma, itse opettelin laskutavan, jolla menee noin kolmisen minuuttia per kassa. Jos siis tulee laskuvirhe, niin ehdin laskea vielä uudelleenkin työajan puitteissa. Muita lopputoimenpiteitä ei iltaisin ole, ainakaan sellaisia, joita ei voisi tehdä vielä kaupan ollessa auki.

Tämä on kulminoitunut siten, että hitaille ei enää tule niin usein kassanlaskuvuoroja, minulle senkin edestä, koska minulle ei tarvitse maksaa sitä ekstraa, mitä hitaat laskijat ovat vaatimassa, kun ynnäävät kolikoita yhteen vielä vartin jälkeenkin, ja joutuvat oman hidastelunsa takia jäämään "ylitöihin".

Sapettaa.

Mikset sitten opeta ja jaa vinkkejäsi muille työntekijöille? Tai kerro tästä työntantajalle? Siten, että työnantaja voisi sitten ohjeistaa muita tekemään saman. Vai haluatko kaiken uhalla säilyttää besserwisserin asemasi ja olla työnantajan spesiaali työläinen? Ei asiat muutu, jos ei aukaise suutaan. Tuostahan voisi laatia vaikka jonkun kirjallisen ohjeistuksen työpaikalle niin sun ei tarvitse sitä jokaiselle extraajalle opettaa erikseen.

Voi voi. Niille jotka surkuttelevat kassanlaskuvuoroaan, olen yrittänyt ehdottaa, että laskisivat "minun" tyylilläni (minun tyylini se ei itse asiassa ole, vaan eräs vanhempi kollegamme opetti sen minulle). Kun sitten alan selittää, miten lasken, niin en ole tainnut vielä kertaakaan päästä loppuun, kun minut keskeytetään kun se kuulostaa niin vaikealta ja monimutkaiselta. Laskutapani edellyttää päässälaskutaitoa, joka minullakin on kehittynyt ihan älyttömästi, kun olen joutunut laskemaan ne kassat 3-4 kertaa viikossa, kun muut laskevat kerran parissa-kolmessa viikossa.

Muut laskevat ensin kassan koko sisällön, kirjaavat sen paperille, ja sitten alkavat laskimen kanssa pohtimaan paljonko pitäisi ottaa pois jotta kassaan jäisi x määrä rahaa.

Itse alan laskea pienimmästä suurimpaan ja lopetan siinä vaiheessa kun olen saavuttanut määrän x rahaa, muut rahat otan pois, niitä ei tarvitse laskea vaan kone laskee ne.

Onhan se päivänselvää, että mitä enemmän työvaiheita yksinkertaiseen hommaan liittää, sitä enemmän siinä menee aikaa, ja sitä enemmän myös virheiden mahdollisuus kasvaa. Meillä kuitenkin työtehtävä on jättää kassaan tietty määrä rahaa, sen saa tehdä miten kukin parhaaksi katsoo, vaikka päällään seisten. En voi pakottaa eläkeikää lähestyvää ihmistä laskemaan juuri minun tyylilläni.

No mikä sinua nyt sitten kaihertaa? Erityyppisten vuorojen tasajako on jo kirjattu lakiin. En ymmärrä, miten iäkkäiden kollegojesi työskentelytyyli vaikuttaa sinuun. Aika päämäärättömältä minäminäbesserwisseröinniltä tuo vaikuttaa.

No ei ole tosiaan kirjattuna lakiin. Mistä ihmiset edes keksivät tällaisia juttuja?