Lue keskustelun säännöt.
Hei voisitteko nyt vaan mennä sinne röihin?
08.08.2016 |
Ei jaksaisi enää kuunnella mitään uhritarinaa tai tekosyitä. Moniko talvisodan aikaan makoili vaan himassa? No ei kovin moni.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mene töihin vaikka maksettais.
Juuri tuollaisten ihmisten takia meillä tässä armaassa kotimaassamme menee huonosti.
Suomessa on 500k työtöntä, joten muutamat elämäntapahipit ovat kokonaisuuden kannalta täysin merkityksettömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mene töihin vaikka maksettais.
Juuri tuollaisten ihmisten takia meillä tässä armaassa kotimaassamme menee huonosti.
Nooooh... sinulla nyt menee kuitenkin hyvin,se on hienoa nyt kuitenkin.
Ja mikäpä ettei menisi: kyllähän tänä aikana jos milloin tuollaisia kaltaisiasi taloustieteen ja elinkeinoelämän barometrien,niiden heilahtelujen,vienti-ja tuontikaupan,elinkeinoelämän uudistumisen ja näiden monimutkaisten syy- &seuraussuhteiden syvällisiä asiantuntijoita kaivataan,jos milloin.
Yrityksethän nykyään suorastaan kilpailevat heidän neuvoistaan ja ajastaan.
(No, joillakin vaan on hyvät geenit,myönnettävä se on,ei voi mittää, myö vaa ruikutettaa...)
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksaisi enää kuunnella mitään uhritarinaa tai tekosyitä. Moniko talvisodan aikaan makoili vaan himassa? No ei kovin moni.
No sait nyt sen kuuluisan 'Talvisodan hengen' liitettyä tähänkin, vuoden 2016 erääseen nettikeskusteluketjuun ?
Kuulepas nyt,minunkin nuori setäni (joka muuten oli ammatiltaan keittiömestari) kuoli, eli niinkuin silloin tiedotettiin ja sanottiin 'kaatui' talvisodassa.
Äitini isä taas kuoli pommituksen aikana kun ei ehtinyt enää kinntuistaan juoksemaan tarpeeksi vikkelään sirpalesuojaan kun sireenit ulvoivat.
Kumpaankaan en voinut tutustua,koska synnyin 1950-luvun lopulla,mutta kummankin toki tiedän.
Suomen ensimmäinen ns. hätätila-työttömyyshallitus oli ministeri Martti Miettusen kokoama hallitus 1970-luvun puolivälissä.
Jo silloin siis, kun en itse vielä ollut työelämässä, työllistäminen ja työnsaanti alkoi osoittaa ensimmäisiä takkuilun merkkejään.
Nykyisin takkuaa vain enemmän kuin silloin ja nyt todella olisivat hyvät neuvot ja talouselämämme elvyttäminen paikallaan.
Se elpyminen ei kuitenkaan tapahdu, eikä lähde käyntiin sillä, että työttömiä haukutaan netissä.
Siitäkään ei ole apua,että esität täällä kysymyksiä Suomen historiasta (joihin samalla vastaat itse)
Mitä niihin 'uhreihin' taas tulee, niin sen enempää setäni kuin isoisänikään kuolemasta talvisodassa ja sen aikana, en ole saanut minkäänlaisia pisteitä keneltäkään työnantajalta.
Ei sen puoleen ,että olisin niitä heiltä niistä odottanutkaan (tiesinhän toki,että olihan heillä itselläänkin varmasti ollut omat sodan aikana kuolleet sukulaisensa).
Oletan muuten,että sinulle itsellesi Talvisota on senverran etäistä historiaa,ettei se paljon ketään suvussasi enää henkilökohtaisella tasolla mitenkään kirpaise, kun ei minunkaan vaikka jo aikaa sitten edesmennyt isäni oli siellä itsekin.
Sillä ei nyt ole tämän päivä Suomen työelämän suhteen, suoraan sanottuna,enää yhtään mitään merkitystä.
Ketään siihen ja sen uhreihin vetoaminen ei auta saamaan työpaikkoja (...eikä muuten ole auttanut milloinkaan).
Se Talvisodan 'henki' muuten (ironia sinänsä) merkitsi kylläkin hengenlähtöä monelle.
Niin monelle,että aikanaan sodan jälkeen ,ns. välirauhan aikana, v. 1941 Suomen Kuvalehden painattamassa "Vapautemme hinta" nimisessä muistojulkaisussa oli 690 sivua (+ nimihakemisto-osio).
Teoksen koko oli 22 x 30 cm ja kutakin kuollutta sankarivainajaa tai siviiliuhria kohti oli varattu n.tavallisen postimerkin kokoinen kuva ja tekstitila.
Välirauhan jälkeen alkoikin sitten jo kesällä(26.kesäkuuta) jatkosota. (Suomen joukot ylittivät vanhan rajan 28.06,-41) ja siitä sodasta tulikin sitten monta osaa enemmän niitä vapautemme nimiä ja kuvia.
Jos muuten olet kiinnostunut sotahistoriasta, niin tämä Vauvapalsta ei ole kyllä siihen se paras mahdollinen valinta foorumiksesi,missä voisit siitä asiaan perehtyneiden kanssa keskustella. Niitä palstoja kyllä on ja löytyy paljonkin, paljon on myös siihen tutkimusaineistoon perehtyneitä asian tuntijoita,mutta eräs neuvo: älä tuo sinne noita tämän päivän työelämän ja sen ajan historian rinnastuksia sinne ollenkaan,jos haluat,että kysymystäsi otetaan niissä edes esille.
(Siellä esiinnytään sitten muuten ihan omilla nimillä tai vähintään rekisteröity nimimerkki vaaditaan jokaiselta kirjoittajalta)
Luin muuten tuota Vapautemme hinta-teosta ensimmäisenä itse valitsemanani kirjana kotimme kirjahyllystä 7-vuotiaana, silloin juuri kun olin oppinut lukemaan.
En mä viitti, elelen ap:n verorahoilla. Dokaan ja vedä röökii ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä viitti, elelen ap:n verorahoilla. Dokaan ja vedä röökii ;D
Taitaapa tuo olla itsekin vain rasite veronmaksajille ...
Ryöhakemuksia olen kyllä tehnyt ja hakenut niitä kuuluisia piiloryöpaikkoja myös. Piti kato ottaa lainaa, sillä muuten ei olisi voinut syödä. Yhteiskunnalta olisin paljon enemmän voinut kupata olematta opiskelematta. Silloin olisin saanut paljon enemmän rahaa kun opiskelijana, kato ku tuo laina pitää maksaa takaisinkin, toisin kuin ryökkärin korvaukset. Ja juu, olin myös röissä opintojen aikana osa-aikaisesti ja kesällä, sääli kun niitä röitä ei enää olekaan kun on valmistunut ja työnantajan ei voi enää maksaa opiskelijan palkkaa, niin ne hommat menee uusile opiskelijoille eikä ryöttömille.