Ensikkoporukalle:
En viitsi tähän aikaan vielä päiväpinoa aloittaa. Tulin vaan ilmoittamaan, että lopetan. Lopetan yrittämisen ja lapsesta haaveilun. Haaveilun lopettaminen tekee kipeää. Mitä jää, jos ei ole enää haaveitakaan.. No, ei ole. Ei saa olla. Totesin, ettei minun ole viisasta ruveta äidiksi, ei rahkeet riittäisi siihen.
Olen yhden ison haaveen saanut todeksi. Se on tuo mieheni, aviomieheni. Hänen pitää nyt minulle riittää. En saa kurottaa aina ylemmäs ja haluta enemmän. En, koska se on väärin. Se tuntuu väärältä. Olen väärä ihminen äidiksi.
Kiitos Ensikoille, kun sain kulkea mukananne. Voikaa hyvin ja eläkää unelmanne todeksi toisianne tukien.
Kommentit (6)
En tiedä taustoja sen tarkemmin, mutta päätöksesi on iso ja rohkea.
Varmasti myös todella kova paikka, joten muistathan jutella asiasta läheisten tai ammattilaisen kanssa ettei elo käy liian raskaaksi.
Voimia !
Voi Kömpiäinen! En nyt ihan tarkkaan tiedä mitkä syyt sai sut tekemään tuon päätöksen, mutta jos siltä tuntuu, on vaikeitakin päätöksiä joskus tehtävä. Muistathan kuitenkin, että päätöksistä ei tarvitse pitää kiinni vain periaatteesta: sä olet kuitenkin vielä nuori ja mieli voi muuttua moneen kertaan. Itse ajattelin sun iässä, ettetn luultavasti koskaan halua lapsia, mutta niin vain se mieli muuttui. Ja jos sun mielesi ei muutu, niin saat varmasti muista asioista sisältöä elämääsi. Oikein hyvää jatkoa sulle ja muista, että olet aina tervetullut takaisin jos siltä tuntuu!
Diotima
Lohtuhalaus täältäkin. Mitään en oikein osaa sulle lohdutukseksi sanoa.. Itku tuli kun tuon sun koskettavan tekstin luin. Voimia ja kaikkea hyvää elämään!
Iso lohtuhalaus myös täältä! Ei oikein löydy sanoja, iso ja vaikea päätös varmasti mutta hymyä huuleen ja eteenpäin =)
Hei Kömpiäinen
Toivoisin ettet vielä luovuttaisi, mutta tiedän miltä tuntuu. Itsekin olen asian kanssa niin monta itkua itkenyt vaikkei meillä ole " vielä" sitä viimeistä sanaa lääkäri sanonutkaan, etteikö se joskus voisi onnistua. Mulla oli kanssa tuossa joku aika sitten tosi huono tilanne itseni ja tämän vauva-asian kanssa. Olin hetken poissa ja taustalla ja lopetin tikuttelun ja oireiden kuulostelun kokonaan. Päätin myös että jos ei kerran lasta meille anneta niin ei sitten, en kai ole tarpeeksi hyvä ihminen siihen. Mutta mun mies tsemppasi mua ja sanoi että sitten vasta luovutetaan kun ikää on " liikaa" ja meille sanotaan että ei mitään mahdollisuuksia. Ja sitten päätettiin, että yritetään sitten vaikka adoptoida.
Huomasin itse että muiden asioiden priorisointi auttoi, mutta edelleen pala on kurkussa kun mietin, etten kai sitten ehkä koskaan sitä omaa nyyttiä saa. On niin vaikeaa löytää muuta kiinnostavaa elämässään kun sitä vauvaa niin kovasti toivoo.
Toivon sulle parasta nyt ja tulevaisuudessa ja jospa se aurinko vielä paistaisi sinullekin :)
Afternoon
ja kypsä ihminen, kun voit myöntää tollaisen asian ja tehdä noinkin ison päätöksen järjellä ajatellen. Toivon Sulle erittäin hyvää jatkoa ja kyllä sunkin aika vielä tulee.