Lue keskustelun säännöt.
En kestä miehen vanhempia
08.08.2016 |
Ollaan oltu naimisisssa yli kymmenen vuotta, lapsiakin on useampi ja nyt mulla alkaa olla voimat loppu miehen vanhempien suhteen.
Appiukko on mulle järjettömän ilkeä, mm.äitienpäivää oon vietänyt niin että kuuntelen ihan suoraa v**lua siitä miten kasvatan lapseni väärin. Pyrin olemaan kohtelias ja etten ärsyttäisi (eli en sano mistään mitään ettei olisi mitään mistä kuittailla ilkeästi), mutta mikään ei oikein auta. Nykyään pyrin kyläilessä olemaan eri huoneessa mahdollisimman paljon. Monet kerrat olen itkenyt siellä, samoin kotona jälkeenpäin.
Muuten laittaisin lapset mummolaan ilman minua, mutta ikävä kyllä appiukko kohdistaa tuota ilkeyttä myös meidän lapsiin, joten en halua että he joutuvat olemaan siellä ilman minua, kun mä olen siellä, appiukon aika menee mulle kuittailessa, lapset saa olla aika rauhassa.
Kyläilyä ollaan vähennetty tästä syystä, mutta mies haluaa olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, myös lapset tykkäävät mummostaan. Mies ei oikein osaa sanoa vastaan vanhemmilleen/puolustaa minua, appiukko on ilkeydessään sen verran pelottava kai. Miehelle on pääosin kiva.
Anoppi muuten mukava ihminen mutta suosii törkeästi yhtä meidän lapsista ja sekin stressaa. Ja sen huomaa lapsetkin ja pahoittavat mielensä. Tyyliin jouluna muut saa kaksi lahjaa ja tuo ssuosikki 6 lahjaa jne. Kun kyläillään niin on kiinnostunut vaan tuota yhdestä, muiden kuulumiset ei niin kiinnosta.
Mutta muuten anoppi on siis oikein mukava, mutta hänkään ei appiukolle oikein mitään sano/mahda.
Tää asia stressaa niin kovasti että musta tuntuu ihan kamalalta kyläillä siellä ja tuntuu että tulen ihan fyysisesti pahoinvoivaksi sinne mennessä.
Miten oppia kestämään tilanne?
Kommentit (53)
Minun appeni oli myös silmittömän negatiivinen ja ilkeä. Sysimusta nalkuttaja. Nyt hänellä on diagnosoitu alzheimer. Epäilen että osa käytöksestä johtui siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan nyt. Miksi pitää oppia sietämään tilanne? On totta jos otat asian puheeksi, kaikkihan on vain sinun syytäsi ja pilaat kaiken olemalla niin kovin herkkanahkainen kun et kerrran "vitsejä" kestä.
Miksi et näyttäisi ihan suoraan kuinka paljon se sattuu kun hän puhuu kurjasti? Turha on oikeasti puheeksi ottaa mutta kun itket hänen silmien alla ja olet surullinen, käynnistää kuitenkin jotain josta mennä eteenpäin. Ei ole hyväksi lapsille tuommoinen papan/ukin/vaarin käytös.
Kyllä tunteensa saa / pitää tuommoisessa tilanteessa näyttää, hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
No johan nyt. Miksi pitää oppia sietämään tilanne? On totta jos otat asian puheeksi, kaikkihan on vain sinun syytäsi ja pilaat kaiken olemalla niin kovin herkkanahkainen kun et kerrran "vitsejä" kestä.
Miksi et näyttäisi ihan suoraan kuinka paljon se sattuu kun hän puhuu kurjasti? Turha on oikeasti puheeksi ottaa mutta kun itket hänen silmien alla ja olet surullinen, käynnistää kuitenkin jotain josta mennä eteenpäin. Ei ole hyväksi lapsille tuommoinen papan/ukin/vaarin käytös.
Kyllä tunteensa saa / pitää tuommoisessa tilanteessa näyttää, hyvänen aika.
Ei se että näyttää loukkaantuneensa mitään auta. Yllyttää vaan.
Mulla oli samanlainen appi.
Onneksi jo kuollut niin ei enää tarvitsee sietää sen vittuilua.
Näin jälkeenpäin harmittaa että en vittuillut takaisin tai poistunut paikalta kun vittuilu alkoi.
Taidat olla "herkkä hipiäisten" sukua ja vaikea sopeutua "ronskisiin". Valitettavasti muutosta ei ole luvassa. Sopeudu/ välttele/ eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla "herkkä hipiäisten" sukua ja vaikea sopeutua "ronskisiin". Valitettavasti muutosta ei ole luvassa. Sopeudu/ välttele/ eroa.
Niin. Se on vaan merkillistä että nuo vittuilevat appiukot eivät itse siedä huumoria/vittuilua/takaisin sanomista/arvostelua. Yhtään. Luulisi että ronski elämää nähnyt mies sietäisi "herkkähipiäisen" piipitystä.
Onko appesi käytös ollut alusta alkaen vihamielinen ja ilkeä?
Taustalla voi hyvin olla jokin alkava sairaus esim. Alzheimer sairaus yms. jonka oireet saattavat alkaa jo 50 vuotiaana ja on hyvin yleinen, kun elettyä elämää on takana.
Usein ilkeyden ja vihamielisyyden takana on jokin ongelma ja epävarmuus elämässä, näin on myös meillä kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä itkeminen hänen edessään tai sen näyttäminen että tulee paha mieli, ei auta. Joku vuosi sitten tilanne hieman rauhoittui, mutta se tekee asiasta vielä hankalamman, että jos hän kerran on asiallinen, seuraava kerta on taas entistä pahempi.
Lapsia ei tosiaan voi sinne yksin/miehen kanssa laittaa, kohdistaa ilkeytensä sitten heihin. Ja siis arvostelee/v**lee mulle ihan lasten edessäkin, joten varmaan haukkuisi mua heille ihan estottomasti jos en olisi paikalla.
On siis kohdellut miestä hieman samoin nuorempana, ennenkuin alettiin olla yhdessä, mutta nyt on miestä kohtaan ihan kiva.
Jostain pitäis siis löytää henkistä kanttia itselle, mutta tuntuu että enää en jaksa tsempata.
Mies menköön yksin vanhemmilleen tai sen mummon suosikkilapsen kanssa. En oikein ymmärrä miten lapset voi samaan aikaa tykätä mummosta ja ärtyä yhden suosimisesta. Sinä ja muut lapset vietätte sillä aikaa laatuaikaa. Ja asiasta tosiaan kannattaa puhua miehesi kanssa, että hänellä on mahdollisuus yrittää korjata tilanne. Jos ei onnistu tietää ainakin miksi ette enää käy hänen vanhemmillaan porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla "herkkä hipiäisten" sukua ja vaikea sopeutua "ronskisiin". Valitettavasti muutosta ei ole luvassa. Sopeudu/ välttele/ eroa.
Niin. Se on vaan merkillistä että nuo vittuilevat appiukot eivät itse siedä huumoria/vittuilua/takaisin sanomista/arvostelua. Yhtään. Luulisi että ronski elämää nähnyt mies sietäisi "herkkähipiäisen" piipitystä.
Monella taustalla on kuitenkin sairaus tai alkava sellainen, kun ikävuosia on takana, eikä hän vitt...ilkeyttään, vaan hän persoonallisuus muuttuu.
Myös nuoren, jos taustalla on sairaus tai kipu. Ja kyllä, kovissa tuskissaan useimmat av-mammat muuttuvat aivan toiseksi mitä todellisuudessa ovat.
Myös monet lääkkeet vaikuttavat persoonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysi oli siis ap.
Ja miehen äiti ja mies ei tosiaan ole mitään "ronskiksia" vaan kivoja ja ystävällisiä ihmisiä. Ja miehen isä tosiaan ollut tällainen ns. aina, ja kun ollaan tultu tutummiksi, niin on alkanut kohdistaa kaikkea minuun. Eka seurusteluvuosi meni ihan ok, eli ei ole näkyvästi inhonnut mua alusta asti kuitenkaan.
Todetaan vielä, että mieskin kärsii isänsä ilkeydestä minua kohtaan ihan tosissaan, mutta ei uskalla silti nousta isäänsä "vastaan".
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapset tykkää mummostaan, on siis oikein mukava ihminen joten on helppo tykätä, minäkin tykkään anopista kovasti tuota suosimisjuttua lukuunottamatta. Jos anoppia ei olisi, en menisi sinne, enkä päästäisi lapsiakaan.
Mutta kyllä voi mummosta tykätä ja silti olla pahalla mielellä, kun sisarusta selvästi suositaan. Lapset sitten yrittää olla mieliksi mummolle, ovat tyytyväisiä siitä vähästäkin huomiosta.
Appiukolla krooninen sairaus/kipuja, voi osin selittää käytöstään. Mutta toisaalta, niin on mullakin enkä v**tuile kellekkään, eli sen taakse ei musta voi mennä ja käsittääkseni appi on ollut tuollainen nuoresta asti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset tykkää mummostaan, on siis oikein mukava ihminen joten on helppo tykätä, minäkin tykkään anopista kovasti tuota suosimisjuttua lukuunottamatta. Jos anoppia ei olisi, en menisi sinne, enkä päästäisi lapsiakaan.
Mutta kyllä voi mummosta tykätä ja silti olla pahalla mielellä, kun sisarusta selvästi suositaan. Lapset sitten yrittää olla mieliksi mummolle, ovat tyytyväisiä siitä vähästäkin huomiosta.
Appiukolla krooninen sairaus/kipuja, voi osin selittää käytöstään. Mutta toisaalta, niin on mullakin enkä v**tuile kellekkään, eli sen taakse ei musta voi mennä ja käsittääkseni appi on ollut tuollainen nuoresta asti.
-ap
Eikö mummon kanssa voi puhua tuosta suosimisesta? Ja kutsua sen mummon teille?
Ettekö voisi tuota mummoa teille visiteeraamaan jotta lapset saisivat nauttia mummon seurasta eikä sun tarttisi kestää appea?
Huh, kohtalotovereita :(
Minullakin inhottava appi ja mukava anoppi, jonka ainoa "vika" on että raataa miehensä kotiorjana.
Appi on sellainen oikea "huumorimies" ja "herrasmies", omasta mielestään. Siis sellasta paskaa sovinistiläppää, taukoamatta. Ja uskoakseni ei ole ilkeä tarkoituksella, vaan ei vaan tajua, joten mikään asiasta huomauttaminen ei auttaisi asiaa.
Meidän lapsi on heidän ainoa lapsenlapsi, jota rakastavat kovasti, ja jolle appi opettaa että "naisen paikka on keittiössä, hehheh".
Itse olen vähentänyt vierailuja, mies saa käydä siellä lapsen kanssa.
Onko miehesi puhunut isänsä kanssa? Miten mies suhtautuu yhden lapsen suosimiseen?
Meillä anoppi selkeästi suosii vanhempaa lasta, mutta mies ei huomaa / halua huomata asiaa.
Ootko koskaan antanut tulla takaisin, kun appi alkaa vittuilunsa? Mä suosittelen pitämään puolesi, sinähän tuossa eniten kärsit! Miten mies sanoo tilanteesta? Aika vässykkä jos ei saa suutaan auki, kun isänsä tylyttää hänen perhettään. Eipä sillä, minunkaan mies ei juuri puutu äitinsä vittuiluun...
Älä mene anoppilaan koskaan. Menkööt miehesi lasten kanssa, jos pakko on käydä.