Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä miehen vanhempia
08.08.2016 |
Ollaan oltu naimisisssa yli kymmenen vuotta, lapsiakin on useampi ja nyt mulla alkaa olla voimat loppu miehen vanhempien suhteen.
Appiukko on mulle järjettömän ilkeä, mm.äitienpäivää oon vietänyt niin että kuuntelen ihan suoraa v**lua siitä miten kasvatan lapseni väärin. Pyrin olemaan kohtelias ja etten ärsyttäisi (eli en sano mistään mitään ettei olisi mitään mistä kuittailla ilkeästi), mutta mikään ei oikein auta. Nykyään pyrin kyläilessä olemaan eri huoneessa mahdollisimman paljon. Monet kerrat olen itkenyt siellä, samoin kotona jälkeenpäin.
Muuten laittaisin lapset mummolaan ilman minua, mutta ikävä kyllä appiukko kohdistaa tuota ilkeyttä myös meidän lapsiin, joten en halua että he joutuvat olemaan siellä ilman minua, kun mä olen siellä, appiukon aika menee mulle kuittailessa, lapset saa olla aika rauhassa.
Kyläilyä ollaan vähennetty tästä syystä, mutta mies haluaa olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, myös lapset tykkäävät mummostaan. Mies ei oikein osaa sanoa vastaan vanhemmilleen/puolustaa minua, appiukko on ilkeydessään sen verran pelottava kai. Miehelle on pääosin kiva.
Anoppi muuten mukava ihminen mutta suosii törkeästi yhtä meidän lapsista ja sekin stressaa. Ja sen huomaa lapsetkin ja pahoittavat mielensä. Tyyliin jouluna muut saa kaksi lahjaa ja tuo ssuosikki 6 lahjaa jne. Kun kyläillään niin on kiinnostunut vaan tuota yhdestä, muiden kuulumiset ei niin kiinnosta.
Mutta muuten anoppi on siis oikein mukava, mutta hänkään ei appiukolle oikein mitään sano/mahda.
Tää asia stressaa niin kovasti että musta tuntuu ihan kamalalta kyläillä siellä ja tuntuu että tulen ihan fyysisesti pahoinvoivaksi sinne mennessä.
Miten oppia kestämään tilanne?
Kommentit (53)
Mues voisi tietysti ritarillisesti pelastaa sinut jos olisi ritarillinen pelastajamies.
Mutta kun ei näemmä ole. Ja kyse on muutenkin paskasta tilanteesta sinun ja appesi välillä.
En ymmärrä miten on niin mahdotonta sanoa esimerkiksi "Puheesi oli loukkaavaa, jos sama meno jatkuu lähden pois." Ja toteutat uhkauksesi myös: mieluusti lähdet sitten perheesi kanssa jos ölinä jatkuu.
Oli syy milä tahansa, olet tätä menoa kasvattamassa lapsistasi samanlaisia tossukoita kuin itsekin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä alkuun kun ilkeily alkoi, yritin asiallisesti ja ystävällisesti perustella omia mielipiteitäni/tapojani. Siitä tilanne paheni ja appi sai vaan lisää vettä myllyynsä. Ymmärsin lopettaa keskusteluyritykset ja opin olemaan hiljaa. Kun on hiljaa ei hän jaksa jatkaa ilkeyttään tuntikausia, ainakaan samasta asiasta.
Anoppi käy jonkunverran meillä ilman appiukkoa, välillä toivovat sinne käymään ja mies kokee sen varmaan velvollisuudeksi, että tapaa myös isäänsä. Heillä kiva talo maalla, joten sinne on muuten kiva mennä kylään lasten kanssa, luontoa ja tilaa kun on.
Suosimisesta on ystävälisesti sanottu pariinkin otteeseen, tilanne muuttui niin että kun aiemmin kysyttiin vain yhden lapsen kuulumiset, nyt sentään kysytään muiltakin jotain pintapuolisesti. Ja kun aiemmin muut sai sen kaksi lahjaa ja yksi sai 6, nyt kaikki saa samanverran paketteja, suosikin paketin sisällä vaan on neljä lahjaa samassa paketissa.
Lopputulos on siis lasten kannalta vähemmän näkyvää suosimista, mutta jos yhdestä tykkää enemmän ja ei osaa sitä peittää/hillitä, ei siinä näköjään sanomiset auta.
Mies kärsii tilanteesta, ja ihan yhdessä on vähennetty kyläilyä, mutta kokee velvollisuudeksi käydä siellä, ja toisaalta rakastaa vanhempiaan ja on kasvatettu niin, ettei heille oikein osaa sanoa vastaan.
Mä olen sen verran rajaa vetänyt, ettei oteta isoja lahjoja vastaan (he olisi halunneet ostaa meille auton..) koska niiden varjolla he pyrkii pitämään valtaa poikaansa/meihin. Nyt ei olla ns. kiitollisuudenvelassa mistään, joten sellaisella ei voi painostaa.
-ap
Kasvata ap. itsellesi vähän paksumpi nahka ja tee se myös lapsellesi.
Aina on näitä, jotka ottavat oikeudekseen sanoa, mitä sylki suuhun tuo ja heiltä puuttuu käytöstavat ja hienotunteisuus, mitä voi sanoa toiselle ja mitä ei.
Monet jopa ylpeilevät sillä, kuinka he sanovat asiat suoraan, välittämättä tuon taivaallista, vaikka se loukkaisi toisia.
Kommenteista päätellen, oma kielenkäyttösi on harkittua ja hienotunteista, jopa miehesi isästä, vaikka hän loukkaa sinua puheillaan ja vastavuoroisesti odotat sitä myös muilta, mutta näin ei todellisessa elämässä ole, vaan suorasuut laukovat, mitä kielinystyrät laulavat ja millä fiiliksellä ollaan ja heidän puheensa voi laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä antaa heidän tulla mielen syövereihin pahoittamaan mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, kohtalotovereita :(
Minullakin inhottava appi ja mukava anoppi, jonka ainoa "vika" on että raataa miehensä kotiorjana.
Appi on sellainen oikea "huumorimies" ja "herrasmies", omasta mielestään. Siis sellasta paskaa sovinistiläppää, taukoamatta. Ja uskoakseni ei ole ilkeä tarkoituksella, vaan ei vaan tajua, joten mikään asiasta huomauttaminen ei auttaisi asiaa.
Meidän lapsi on heidän ainoa lapsenlapsi, jota rakastavat kovasti, ja jolle appi opettaa että "naisen paikka on keittiössä, hehheh".
Itse olen vähentänyt vierailuja, mies saa käydä siellä lapsen kanssa.
Mun isä on vähän tommonen. Tarkoituksella ei ole ilkeä (yleensä), mutta noita sovinistiläppiä viljelee, on tehnyt niin vuosia. Jos asiasta huomauttaa, niin lähinnä närkästyy kun muut ovat niin huumorintajuttomia, kun vitsi se vaan on. Ei vaan naurata sama "vitsi" 35 vuoden jälkeen.
Isäsi on kuitenkin oman aikakautensa lapsi ja hänen lapsuudessa ja nuoruudessa naisen ja lapsen asema oli aivan toinen. Mihin kissa karvoistaan pääsisi. Ja ikävä kyllä, noita sovinistimiehiä, on nuorissakin.
Ihminen ei muutu ennen kuin on pakko.
Hienotunteisesti menettelemällä saat materiaalista hyötyä, mutta opetat myös lapsillesi että lomapaikkaa vastaan voi aina niellä huonoa kohtelua.
Miettisin kahdesti mitä tällainen tekee omalle tai lastesi itsetunnolle ennen kuin menettelisin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24, olet varmaan oikeassa. Ongelma onkin just siinä, että olen jo yli kymmenen vuotta "kasvattanut paksumpaa nahkaa" eli yrittänyt olla välittämättä. Ja nyt tuntuu että mitta on täynnä ja en vaan enää jaksa.
En keksi mitä voisin tehdä, ettei jatkuva mun persoonaan, toimintaan ja lapsiin kohdistuva arvostelu satuttaisi.
Säälin miestäkin, jos hän menee yksin, saa kuunnella äitinsä itkua siitä miksi me muut ei tultu. Mies ei halua mennä sinne yksin. Ja toisaalta, sitten ne itkupuhelut tulee mullekin anopilta jos ei mennä. Mulla ei ole ollut sydäntä sanoa ettei tulla enää kovin usein appiukon takia, anoppi kun miestään kovasti rakastaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, kohtalotovereita :(
Minullakin inhottava appi ja mukava anoppi, jonka ainoa "vika" on että raataa miehensä kotiorjana.
Appi on sellainen oikea "huumorimies" ja "herrasmies", omasta mielestään. Siis sellasta paskaa sovinistiläppää, taukoamatta. Ja uskoakseni ei ole ilkeä tarkoituksella, vaan ei vaan tajua, joten mikään asiasta huomauttaminen ei auttaisi asiaa.
Meidän lapsi on heidän ainoa lapsenlapsi, jota rakastavat kovasti, ja jolle appi opettaa että "naisen paikka on keittiössä, hehheh".
Itse olen vähentänyt vierailuja, mies saa käydä siellä lapsen kanssa.
Mun isä on vähän tommonen. Tarkoituksella ei ole ilkeä (yleensä), mutta noita sovinistiläppiä viljelee, on tehnyt niin vuosia. Jos asiasta huomauttaa, niin lähinnä närkästyy kun muut ovat niin huumorintajuttomia, kun vitsi se vaan on. Ei vaan naurata sama "vitsi" 35 vuoden jälkeen.
Isäsi on kuitenkin oman aikakautensa lapsi ja hänen lapsuudessa ja nuoruudessa naisen ja lapsen asema oli aivan toinen. Mihin kissa karvoistaan pääsisi. Ja ikävä kyllä, noita sovinistimiehiä, on nuorissakin.
Sehän minua eniten hämääkin:
Isäni on samanikäinen kuin appeni (synt. 40-luvulla), eikä yhtään samanlainen. Isäni on aina tehnyt kotitöitä, vaihtanut kakkavaipat, tehnyt ruokaa, silittänyt omat paitansa jne. Kaikki asioita joista appi on kovaäänisesti ylpeä ettei ole koskaan tehnyt.
Ja anopille kiitos, että on poikansa kasvattanut fiksusti.
T. 19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö voi ihan tiukasti mutta normaalilla äänenpainolla sanoa, että "Tuo on nyt aika loukkaavaa puhetta, en tullut tänne kuuntelemaan tuollaista. Voimme me lähteä poiskin, jos vieraiöun tarkoitus oli vain ilkeillä minulle" ja sitten lähdette, jos jutun taso ei parane. Tietty haukkuvat selän takana herkkähipiäisiksi jne, mutta sama se, teidän on nyt osoitettava heille, ettei sinua voi kohdella tuolla tavalla. Älä jää jankaamaan tai riitelemään saati kuuntelemaan loukkauksia! Koko sakki ulos, jos loukkauksia alkaa sadella kenellekään. Vaatii varmasti toistoja, ennen kuin äijällä alkaa itää umpiluussa.
27, me ei lomailla siellä. Välimatkaa on alle 50 km, joten käydään muutama tunti kerrallaan, koska mies haluaa olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Taloudellista tukea ei kaivata heiltä, heidän rannalla olevaa kesämökkiään ei käytetä ollenkaan. En koe että sietäisin huonoa käytöstä jonkun hyödyn takia.
Syy miksi ollaan "vässyköitä ja nössyköitä", on se että mut on kasvatettu olemaan kohtelias vanhemmille ihmisille ja olen tottunut sivistyneeseen ja asialliseen keskusteluun vaikka olisi erimielisyyksiä. En osaa antaa takaisin samalla mitalla.
Kyllä, tunnen syyllisyyttä etten osaa tilannetta lopettaa mitenkään, lapsia kyllä puolustan, josta appiukko aina innostuukin sitten minua mollaamaan. Mut parempi minä kuin lapset.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30, tuo olisi varmaan ratkaisu. Mun pitäis vaan saada rohkeutta tuohon, näin monen vuoden jälkeen appiukon ilkeys pelottaakin jo, ja tuntuu että alan itkemään jos sanon jotain. Mutta ehkä mä saisin jonkun mentaaliharjoittelun avulla tuolleen tehtyä. Kiitos!
Ja kiitos niile, jotka tässä on kertonut samanlaisista koekmusistaan, on lohduttavaa kun joku tuntuu ymmärtävän tilanteen vaikeuden!
-ap
Ja sitten lapsesi ovat vastaavissa tilanteissa aikuisina omien lastensa kanssa.
Lapsi ei kohtele itseään niin kuin sinä kohtelet häntä, vaan niin kuin sinä kohtelet itseäsi.
Itse arvostaisin itseäni enemmän, mutta voi kai noinkin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30, tuo olisi varmaan ratkaisu. Mun pitäis vaan saada rohkeutta tuohon, näin monen vuoden jälkeen appiukon ilkeys pelottaakin jo, ja tuntuu että alan itkemään jos sanon jotain. Mutta ehkä mä saisin jonkun mentaaliharjoittelun avulla tuolleen tehtyä. Kiitos!
Ja kiitos niile, jotka tässä on kertonut samanlaisista koekmusistaan, on lohduttavaa kun joku tuntuu ymmärtävän tilanteen vaikeuden!
-ap
Tsemppiä ap!
Olet saanut ilkeitä kommentteja ihmisiltä jotka eivät tajua tai pysty kuvittelemaan tilannetta. Pahoittelut niistä.
Mielestäni toimit fiksusti, olosuhteet huomioon ottaen.
Itse kohtelen appea kylmän viileästi. En naura jutuille jotka ovat loukkaavia (ketään kohtaan), usein esitän etten edes kuullut mitä hän juuri sanoi. Vaatii jonkun verran itsehillintää, mutta onneksi ei usein nähdä.
Vierailija kirjoitti:
24, olet varmaan oikeassa. Ongelma onkin just siinä, että olen jo yli kymmenen vuotta "kasvattanut paksumpaa nahkaa" eli yrittänyt olla välittämättä. Ja nyt tuntuu että mitta on täynnä ja en vaan enää jaksa.
En keksi mitä voisin tehdä, ettei jatkuva mun persoonaan, toimintaan ja lapsiin kohdistuva arvostelu satuttaisi.
Säälin miestäkin, jos hän menee yksin, saa kuunnella äitinsä itkua siitä miksi me muut ei tultu. Mies ei halua mennä sinne yksin. Ja toisaalta, sitten ne itkupuhelut tulee mullekin anopilta jos ei mennä. Mulla ei ole ollut sydäntä sanoa ettei tulla enää kovin usein appiukon takia, anoppi kun miestään kovasti rakastaa.
-ap
Minusta sinä olet jo tärkeimmän oivaltanut ja tälläisen suorasuun ja ilkeän ihmisen kanssa on turhaan lähteä vastaväitteltyyn tai oikoamaan mielipidettä, sillä normaalia keskusteluyhteyttä ei ole. Suosittelen, nousemaan yläpuolelle ja jättämään hänen mielipiteensä omaan arvoon.
Taustalla on aivan muut ongelmat, kuin sinä tai sinun mielipiteesi, vaan sinä olet vain se kohde, johon hän jostakin syystä purkaa pahanolonsa, mahdollisesti sairautensa. Ja silloin kun tämän sisäistät, anteeksianto on helppo, eikä miehesi isä pysty loukkaamaan sinua, mutta sinun tehtävä on suojella lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelma tässä on kyllä miehesi. Hänellä kuuluisi olla selkärankaa sanoa isälleen asiallisesti miten teidän perhettä kohdellaan. Jos haukkuu tms lapsia niin en voi käsittää miten kukaan vanhempi voi sellaista katsoa. Huh huh!
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi ihan tiukasti mutta normaalilla äänenpainolla sanoa, että "Tuo on nyt aika loukkaavaa puhetta, en tullut tänne kuuntelemaan tuollaista. Voimme me lähteä poiskin, jos vieraiöun tarkoitus oli vain ilkeillä minulle" ja sitten lähdette, jos jutun taso ei parane. Tietty haukkuvat selän takana herkkähipiäisiksi jne, mutta sama se, teidän on nyt osoitettava heille, ettei sinua voi kohdella tuolla tavalla. Älä jää jankaamaan tai riitelemään saati kuuntelemaan loukkauksia! Koko sakki ulos, jos loukkauksia alkaa sadella kenellekään. Vaatii varmasti toistoja, ennen kuin äijällä alkaa itää umpiluussa.
Ap, jos sinulla olisi rohkeutta toimia näin, se olisi parasta mitä voit tehdä.
Voit myös harjoitella tilannetta etukäteen. Kun tiedät mitä aiot sanoa, voit harjoitellessasi kuvitella itsellesi sen saman mielentilan ja tunteet, joiden vallassa olet kun appi sinua haukkuu. Jos et saakaan suutasi auki ensimmäisellä kerralla, harjoittele lisää kunnes uskallat. Kun olet saanut suusi auki ensimmäisen kerran, jatkossa on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, kohtalotovereita :(
Minullakin inhottava appi ja mukava anoppi, jonka ainoa "vika" on että raataa miehensä kotiorjana.
Appi on sellainen oikea "huumorimies" ja "herrasmies", omasta mielestään. Siis sellasta paskaa sovinistiläppää, taukoamatta. Ja uskoakseni ei ole ilkeä tarkoituksella, vaan ei vaan tajua, joten mikään asiasta huomauttaminen ei auttaisi asiaa.
Meidän lapsi on heidän ainoa lapsenlapsi, jota rakastavat kovasti, ja jolle appi opettaa että "naisen paikka on keittiössä, hehheh".
Itse olen vähentänyt vierailuja, mies saa käydä siellä lapsen kanssa.
Mun isä on vähän tommonen. Tarkoituksella ei ole ilkeä (yleensä), mutta noita sovinistiläppiä viljelee, on tehnyt niin vuosia. Jos asiasta huomauttaa, niin lähinnä närkästyy kun muut ovat niin huumorintajuttomia, kun vitsi se vaan on. Ei vaan naurata sama "vitsi" 35 vuoden jälkeen.
Isäsi on kuitenkin oman aikakautensa lapsi ja hänen lapsuudessa ja nuoruudessa naisen ja lapsen asema oli aivan toinen. Mihin kissa karvoistaan pääsisi. Ja ikävä kyllä, noita sovinistimiehiä, on nuorissakin.
Näinhän se on. Hänellä on myös iso arsenaali toinen toistaan kuvottavampia sotajuttuja, joita tykkää kertoa, varsinkin ruokapöydässä. On syntynyt 10 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Eikä yhtään tajua että toisilla katoaa ruokahalu, kun jostain mahasta pursuavista sisuskaluista kertoo. Itse nauraa kovastikin vitseilleen, usein niin makoisasti ettei huomaa, että ketään muuta ei naurata.
Turha tässä on ap. tai miestä syyttää, sillä ap. on kertonut yrittäneen keskustella asiasta, mutta tuloksetta.
Ap. on vain kohde, johon appi purkaa pahanolonsa, jos ap. ei ole paikalla, se on joku muu esim. anoppi.
Sairaan ihmisen käytösmalli, joka tarvitsisi terapiaa ja apua, mutta jos häneltä itsestään kysyttäisiin, ei hän mitään hoitoa tarvitse. Ja siksi keskustelut tai "ojentamiset" ovat turhaa ja aiheuttaa kaikille pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi ihan tiukasti mutta normaalilla äänenpainolla sanoa, että "Tuo on nyt aika loukkaavaa puhetta, en tullut tänne kuuntelemaan tuollaista. Voimme me lähteä poiskin, jos vieraiöun tarkoitus oli vain ilkeillä minulle" ja sitten lähdette, jos jutun taso ei parane. Tietty haukkuvat selän takana herkkähipiäisiksi jne, mutta sama se, teidän on nyt osoitettava heille, ettei sinua voi kohdella tuolla tavalla. Älä jää jankaamaan tai riitelemään saati kuuntelemaan loukkauksia! Koko sakki ulos, jos loukkauksia alkaa sadella kenellekään. Vaatii varmasti toistoja, ennen kuin äijällä alkaa itää umpiluussa.
Ap, jos sinulla olisi rohkeutta toimia näin, se olisi parasta mitä voit tehdä.
Voit myös harjoitella tilannetta etukäteen. Kun tiedät mitä aiot sanoa, voit harjoitellessasi kuvitella itsellesi sen saman mielentilan ja tunteet, joiden vallassa olet kun appi sinua haukkuu. Jos et saakaan suutasi auki ensimmäisellä kerralla, harjoittele lisää kunnes uskallat. Kun olet saanut suusi auki ensimmäisen kerran, jatkossa on helpompaa.
Vielä sopia miehen kanssa etukäteen, että lähtee sitten mukisematta vetämään takkia niskaan jos tilanne sitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, kohtalotovereita :(
Minullakin inhottava appi ja mukava anoppi, jonka ainoa "vika" on että raataa miehensä kotiorjana.
Appi on sellainen oikea "huumorimies" ja "herrasmies", omasta mielestään. Siis sellasta paskaa sovinistiläppää, taukoamatta. Ja uskoakseni ei ole ilkeä tarkoituksella, vaan ei vaan tajua, joten mikään asiasta huomauttaminen ei auttaisi asiaa.
Meidän lapsi on heidän ainoa lapsenlapsi, jota rakastavat kovasti, ja jolle appi opettaa että "naisen paikka on keittiössä, hehheh".
Itse olen vähentänyt vierailuja, mies saa käydä siellä lapsen kanssa.
Mun isä on vähän tommonen. Tarkoituksella ei ole ilkeä (yleensä), mutta noita sovinistiläppiä viljelee, on tehnyt niin vuosia. Jos asiasta huomauttaa, niin lähinnä närkästyy kun muut ovat niin huumorintajuttomia, kun vitsi se vaan on. Ei vaan naurata sama "vitsi" 35 vuoden jälkeen.
Isäsi on kuitenkin oman aikakautensa lapsi ja hänen lapsuudessa ja nuoruudessa naisen ja lapsen asema oli aivan toinen. Mihin kissa karvoistaan pääsisi. Ja ikävä kyllä, noita sovinistimiehiä, on nuorissakin.
Näinhän se on. Hänellä on myös iso arsenaali toinen toistaan kuvottavampia sotajuttuja, joita tykkää kertoa, varsinkin ruokapöydässä. On syntynyt 10 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Eikä yhtään tajua että toisilla katoaa ruokahalu, kun jostain mahasta pursuavista sisuskaluista kertoo. Itse nauraa kovastikin vitseilleen, usein niin makoisasti ettei huomaa, että ketään muuta ei naurata.
Aina kun alkaa kertoa sotajuttuja, niin kysy oliko hän sodassa mukana. Joka kerta sama kysymys ja sen jälkeen vaan vaihda aihetta.
Alue: Aihe vapaa
Mun isä on vähän tommonen. Tarkoituksella ei ole ilkeä (yleensä), mutta noita sovinistiläppiä viljelee, on tehnyt niin vuosia. Jos asiasta huomauttaa, niin lähinnä närkästyy kun muut ovat niin huumorintajuttomia, kun vitsi se vaan on. Ei vaan naurata sama "vitsi" 35 vuoden jälkeen.