Lue keskustelun säännöt.
Ei jumalauta, mies on muuttanu mieltään lapsiasioista
08.08.2016 |
ja haluaakin vain YHEN lapsen!!!! Oon ihan pyörtyä, lievästi shokissa. Pitkän aikaan jo yhessä oltu, ja heitin vaan kysymyksen ilmaan, vaikka ei olekaan juuri nyt ajankohtaista, niin ei hitto... Oon ihan varma että suhteen alussa oon kysyny häneltä myös saman kysymyksen ja muistelen sen vastanneeni omaani, joka on enemmän kuin vaan yksi... Nyt mä oon ihan sekasin, olo on ku ruumiista irtaantuneelta, ku mies sano et onkin aina halunnut vain yhden ja ettei halua enempää, ehkä jotain eläimiä vielä kuitenkin. Miten, missä ja millon mitä hä mä teen nyt, en mä tahdo vain yhtä. En toki tietenkään ikinä voi olla varma että koskaan tulisi yhtäkään, eihän sitä koskaan tiedä, mutta silti.. Onko kukaan muu joutunut tällaseen tilanteeseen, ja miten ratkaisitte? Onko tämä ero :( kaikki muu on ihan täydellistä, mut tää tuli puun takaa :(
Kommentit (60)
Miehellä on oikeus mielipiteeseensä ja uskon hänen olevan oikeassa: kaksi lasta tarkoittaa kolminkertaisesti hommia verrattuna yhteen. Raskas pikkulapsiarki alkaisi taas alusta ja elämä on pelkkää lastenhoitoa muutaman vuoden eteenpäin. Ap tekee sitten omat ratkaisunsa toki omien mielipiteidensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstamammojen itsekkyys, ja miesten arvostus tiivistyy tässä ketjussa useassa kommentissa.
Mies on isäehdokas, siittäjä, naisten itsekkäiden halujen toteuttaja, mahdollistaja ja maksaja.
Kun edellinen ei hypikään mamman pillin mukaan, otetaan uusi.
Olette oksettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:llä ollut jo se yksi läpi, 5v?. Mun mielestä on ok vaihtaa ukkoa, koska se lapsenkaipuu on niin kamala, että se syö ihmisen.
Niinkuin itsekin sanoit; aplla on jo yksi läpi. *lapsi. Miksi hän ei riitä? Miksi hän rikkoo lapsensa perheen? Että saa uuden lapsen! Miksi hän, lapsi, ei riitä? Onko hänessä jotain vikaa? Näitä asioita ajattelee myös se lapsi.
Niinkuin itsekin sanoin, se syö ihmisen.
Niinnoh. Meillä rouva ratkaisi asian unohtamalla pillerit 4kk ajaksi...
Ryhdy luovuttamaan munasoluja, saa pistoksen jolloin sinulta irtoaa monta munasolua ja seuraavaksi spermat sisään. Saat kerralla monta lasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aikanaan mies sanoi, että haluaa 2 tai 3 lasta ja nyt esikoinen menee kouluun, eikä vieläkään halua toista lasta. Itse olen katkera ja sitä mieltä, että mies huijasi minut naimisiin kanssaan. Kerroin miehelle eilen, että käyn ensi viikolla poistamassa kierukan (vanhenee), ja että mies huolehtii tästä lähtien ehkäisystä. Kysyi tietenkin, miksi. Ja vastasin, että koska minä olen vastentahtoisesti ehkäissyt vuosia ja se, joka haluaa ehkäistä, ehkäsköön. Kerroin, että vaihtoehdot ovat: sterilisaatio, kondomi tai yhdynnästä kieltäytyminen. Katsotaan, mitä tekee. En halua siis millään tavoin pakottaa häntä toiseen lapseen, mutta en suostu myrkyttämään itseäni enää hormoneilla, koska mies yksin päättää lapsiluvusta. Alkoi vielä vinkumaan, että voisit laittaa kapselin, niin sanoin vaan, etten kyllä voisi. Haluan lapsia, en ehkäise, jos sinä et halua, niin sinun täytyy huolehtia ehkäisystä.
Olet ihana ja esimerkki miten täytyy toimia. Toivottavasti miehen ehkäisykeinot ovat huonoja :)
Nyt olen lukenut jo monta viestiä siitä, kuinka katkeraksi naiset tuntevat itsensä, kun lapsilukutoive ei täyty. Mutta voiko katkeruutta tuntea myös siitä, että lapsia on puolison toiveesta tullut enemmän kuin olisi itse halunnut? Nyt joku voisi sanoa, että "kukaan normaali ihminen ei voi tuntea katkeruutta lapsen saamisesta", mutta eikö oikeasti voisi?
Jos on tilanteessa, jossa vaihtoehtoina on avioero tai ylimääräinen lapsi / lapsia, moni taipuu hankkimaan lisää lapsia. Eikö tästä voisi tuntea katkeruutta?
Aika ja konteksti oli ihan toinen, mutta muistan kuulleeni isoäitini vuodattaneen vanhoilla päivillään katkeruuttaan siitä, että hän joutui kasvattamaan liian suuren perheen ja synnyttämään liian monta lasta (mukaan lukien isäni).
Myös siskoni mies oli pitkään katkera, kun siskoni halusi toisen lapsen vieläpä stressaavaan tilanteeseen (oman omakotitalon rakentaminen).
Mutta voiko siis lapsen hankkimiseen painostamisesta olla katkera, vaikka lopputulosta rakastaisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinnoh. Meillä rouva ratkaisi asian unohtamalla pillerit 4kk ajaksi...
Kai jätit sen emakon?
Ei tuossa vaiheessa, kun lapsia ei ole vielä yhtään voi tietää montako lasta lopulta parille tulee. Ystäväni mies oli vuosia sitä mieltä, ettei heille tule yhtään lasta, nyt reilu kolmekymppisenä heillä on kaksi lasta. Alkoivat seurustella 18 ja 21v.
Itse en oikein ennen omia lapsia ollut mikään lapsirakas mutta päätettiin, että tehdään nyt ainakin se yksi. Äitiys yllätti täysin ja nyt meillä on kolme lasta, joista kolmanteen miestä sai ympäripuhua 5 vuotta. Kaikki on siis mahdollista etenkin jos olette vielä nuoria ja ns. menovaihe päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko niitä miehiä enää olemassa jotka eivät halua edes sitä yhtä?
Miksi tämä sai paljon alapeukkuja?
Vitun velat saisi pysyä sinkkuna niin eivät pilaa muiden elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vitun velat saisi pysyä sinkkuna niin eivät pilaa muiden elämää
Oletko tyhmä? Asioista yleensä keskustellaan ja tehdään oma kanta selväksi. Mutta vitun mammat on aina sitä mieltä että kyllä se mieli muuttuu, joten ihan omaa tyhmyyttä sitten jäädä odottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tee nyt se yks tänä miehen kanssa ja jatka sitten jopnkun toisen kanssa siitä.
Näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sun tunteen! Meillä ihan sama tilanne. Mies vetoaa siihen, ettei jaksa toista lasta. Mitäpä siihen sanomaan. Olen pehmitellyt aikani, siirtänyt ratkaisujen tekoa myöhempään. Nyt alkaa olla viimeiset hetket lähteä, jos aion edes haaveilla vielä lapsesta/lapsista. On ollut tosi paljon kipuilua sen suhteen, että mies yksipuolisesti päätti näin, tämä ei ollut yhteinen (edes yhdessä keskusteltu) päätös. Minun on kuitenkin elettävä niin, että olen päätösteni takana. Muuten olen kymmenen vuoden päästä katkera ämmä, joka syyttää miestään tästä menetetystä mahdollisuudesta.
Päätin, että katson vuoden loppuun saakka. Sitten otan asian vakavasti esille, jos mies ei halua toista lasta, kunnioitan myös hänen päätöstään sillä, että eroamme. :( Meillä siis esikoinen on viisivuotias, asiasta aloin puhumaan kun hän oli kaksi. Nyt olen ollut ihan hiljaa, saatiin niin suuria riitoja asiasta aikaan.
Olet siis valmis rikkomaan perheesi omien, itsekkäiden halujesi tähden?
Näinkin sen varmaan voi ilmaista. Tosin jos miettii oikein tarkkaan, näkee tässä ehkä sellaisen pointin, että millainen on parisuhde (ja parisuhdehan on lapsen perhe), jos toinen keskustelematta laittaa toisen luopumaan jostain haaveestaan? Meillä siis mies ei suostu keskustelemaan koko asiasta, minusta se ei ole siis meidän yhteinen juttu.
Asiat eivät ole ihan verrattavissa, mutta olen miehelle sanonut, etten halua omakotitaloa. En ole sellaisessa ikinä asunut, se ei minua kiinnosta, enkä halua istutella pihaa tai kolata lunta. Mutta jos mies haluaisi, olisi meidän asiasta puhuttava. Ja ehkä, jos asia olisi miehelle tärkeä, voisin taipua. Mutta en koe, että voisin sanoa vain rakkaalleni, jonka kanssa elämääni jaan, että "ei". Kuunteleminen olisi vielä tärkeämpää, kuunteleminen ja puhuminen.
Eihän kukaan sano, että saisin vielä toisen lapsen. En välttämättä löydä edes elämänkumppania, mistäs näitä tietää. Mutta en voi elää jonkun toisen määrittelemää elämää.
On tyhmää sopia lapsilukua etukäteen, kun ei tiedä miten kokee lapsiperhe-elämän ja saako tosiaan edes sitä yhtä. Rakkaus puolisoon mielestäni tärkeintä ja sitten katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Tietysti alustavasti kannattaa haaveistaan kertoa, että toiseen ennen sitoutumista tutustuu.
On naisen raiskaamista /tuhoamista jos mies ei anna toteuttaa sitä mihin nainen on luotu. Äitiys on monelle naiselle tärkeintä elämässä.
Olen mies ja halusin useamman lapsen aluksi ja saimmekin esikoisemme jo nuorina ja puolivahingossa, toki olimme olleet naimisissa vuoden verran.
Esikoisen jälkeen tuli toivottu raskaus, joka olikin tuulimuna ja jotain erikoista mallia, joka pystyy kehittymään syöväksi ihan mihin päin kehoa tahansa.
Tämä äärimmäisen nopea syöpä on kuitenkin maailman helpoin syöpä todeta, koska solut olivat istukasta, sen uudelleen aktivoituminen näkyy positiivisena raskaustestinä.
Eli tuli ehdoton kielto hankkiutua raskaaksi ja vaimo kävi verikokeissa aluksi viikottain ja sitten koko ajan harvemmin.
Vuoden kuluttua seuranta loppui ja olisi ollut lupa yrittää. Mutta otin keskenmenon jotenkin niin raskaasti, vaikka eihän siellä mitään elinkelpoista edes alunperinkään ollut.
Aika kului ja lopulta päätimme, että yksi lapsi saa riittää kymmenen vuoden välein syntyvillä sisaruksilla ei niin paljoa yhteistä ole.
Vaimolla oli ollut endometrioosia ja joku päivä sanoi käyneensä lääkärissä ja lääkäri oli sanonut, että jos haluaa lisää lapsia koskaan niin pitäisi tehdä ne suunilleen heti.
En ollut halukas, niin vaimo sanoi että hän ainakin tekee lapsen ja on minun asia tahdonko isäksi vai en.
Vaimo oli ollut jo vuosia melkoinen pihtari välillä, ehkä siksi minut oli helppo yli puhua.
Hetkessä oli raskaana.
Saimme toisen lapsen kymmenen vuotta myöhemmin kuin ensimmäisen.
Vähämpä tiesin vaimo nyt kuitenkin sai toisen lapsen.
Kahdeksan vuotta tästä eteenpäin, joku kahjo nainen alkoi soitella, että vaimoni käy panemassa hänen miestään ja minun pitäisi pitää hänet erossa ukostaan.
Näinhän se oli mutta juttu jatkui vielä reilu puolitoista vuotta, koska en halunnut jättää lapsia tuon naisen armoille.
Lopulta potkaisi vaimo minut pihalle ja sanoi että se nuorimmainen ei edes ole minun lapsi. Siellä lääkärissä aikoinaan oli käynyt raskaustestissä eikä missään muussa ja kun oli ollut positiivinen tulos keksi pikku juonen.
Minun mielestäni aloittaja ei kirjoita siitä, että lapsiluku olisi sovittu etukäteen, vaan siitä, että yhdessä puhuttu haave on muuttunut toisen mielessä. Eihän sitä ikinä tiedä mitä elämässä tulee vastaan, mutta on hieman eri asia olla yhdessä, pariskuntana lapseton tai sekundaarisesti lapseton, kuin yksin, toisen päätöksestä. Unelma voi muuttua, haave voi muuttua, mutta tarkoittaako se automaattisesti sitä, että toinen vain hyväksyy tilanteen? Ei. Se tarkoittaa sitä, että toinen miettii kuinka tärkeä tämä haave on hänelle.
Me ei miehen kans haluttu yhtäkään. Sitte mulle kuitenki tuli vauvakuume ja mies oli heti messissä. Sovittiin että tämä yksi. Kun olin vauvan ponnistanut ulos ja se oli vielä kätilöiden käsissä mies kuiskas että hän haluaa vielä toisen :D Sillon ei hirveesti napannu mutta nyt on toinen tulossa ja ihan molempien tahdosta :) Eli tehkää nyt eka se yks (Jos saatte) ja katsokaa sitten mikä on tilanne. Äitiys/isyys voi yllättää heidät molemmat.
Siis AP on valmis rikkomaan tämän 5 veen perheen vaan koska hän itse haluaa lisää lapsia??? Aivan käsittämättömän itsekästä. Lapsiparka! Hanki koira.