Naisen arvo parisuhdemarkkinoilla määräytyy 90% ulkonäön ja 10% luonteen mukaan, kaikki muu on epäolennaista

Huomasin juuri että laitoin vastauksen kahteen kertaan koska luulin että ensimmäinen vastaukseni 10/20:n kysymykseen oli poistettu, terveisin 9/20.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tämä on se tosiasia mikä harmittaa niitä jotka eivät ole voittaneet geenilotossa eivät ikinä pysty saamaan niitä parhaita kumppaneita, ei riitä ulkonäkö.

Minkälaisia ovat ne parhaat kumppanit? Ei minua ainakaan harmita etten voittanut geenilotossa ainakaan parinhaun kannalta. Saan pitkälti olla rauhassa ällöiltä miehiltä jotka juoksevat naisten perässä. Oma mieheni hyväksyy minut (pääsääntöisesti) sellaisena kuin olen, ja pitää minua hyvännäköisenä ja seksikkäänä. Toisaalta hän ei ole kovin pinnallinen mitä arvostan hänessä.

Sanoisin 98/2.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on tärkein, kun tyttöystävää esitellään kavereille. Tilanne muuttuu, jos tyttöystävää pitäisi esitellä myös suvulle. 

Kaverit valitaan itse, sukua ei. Kaverit siis ratkaisee.

Vastasin että ei. Mutta aloin miettimään asiaa enemmän. Niin vaikka en ole koskaan ollut mallinmitoissa ja ns. ihanteen näköinen, niin kyllä mä veikkaan mieheni kiinnostuneen ensin asenteestani, joka heijastuu ulkonäköön. Siis siihen, miten kannan itseni. Ja mieheni erottui myös ulkonäöllisesti (siis ei mikään joka naisen unelma) ja siihen tapaan miten kantoi itsensä. Tavallaan eletty elämä ja suhtautuminen siihen vaikuttaa hirveästi ihmisen olemukseen. Joten taitaa se sittenkin olla niin, että ulkonäön perusteella kumppani. Ja onhan se loogista, kun se on ensimmäinen asia, jonka tuntemattomassa ihmisessä kohtaa. Sen jälkeen vasta aletaan tutustumaan.Tosin en usko, että luonne on tutustumisen jälkeen toissijainen, oli kyseessä nainen tai mies. Päinvastoin, se antaa loppusilauksen sille ulkonäölle.

Onneksi olen naisiin päin, koska naiset ei ole puoliksikaan niin pinnallisia kuin miehet. Kyllä harmittaisi olla hetero kun miehet on noin perseestä ja näkee naiset jonain esineinä.

Näinhän se on. Vähän niinkuin miehenkään kiltteys ei ole mikään arvo mitä kannattaa erikseen mainita. Samoin se on naisellakin, tietysti pitää olla hyvä luonne, mutta turha siitä on mitään puhua, kun se on semmoinen itsestäänselvyys joka tulee vasta sitten hyvän ulkonäön jälkeen.

Mieluummin olen yksin kuin ruman miehen kanssa.

T:keskivertonainen

Omat rehelliset kriteeriini naiselle ovat olleet 1) Ulkonäkö 2) Luonne 3) Älykkyys ml. koulutus 4) Omat tulot. Mikään kriteereistä ei yksin riitä, mutta potentiaalista kandidaattia arvioidaan tuossa järjestyksessä.

Eiköhän naisen ulkonäkö ole kuin miehen status? Tietty taso pitää saavuttaa, jotta tulee huomatuksi, ja sen jälkeen nousee sitten luonne, pedigree, yms. seikat esiin. Erikseen toki sitten se aivan terävin huippu, mutta eivät hekään ketä hyvänsä saa jos eivät luonteeltaan kelpaa.

Ei ajatus ole totta, vaikka se hieman totta onkin.

Tietysti naisen ulkonäkö vaikuttaa paljon, mutta täytyy ymmärtää samalla, että erot naisten ulkonäössä menee ikäryhmittäin. Suurin osa naisista on about yhtä hyvännäköisiä, eivät erot ole niin suuret.

Toki missit ja mallit näyttävät paljon paremmilta kuin tavalliset naiset saati rumat, mutta kun niitä missejä ja malleja on niin vähän.

Jos on puhe random paneskelusta, niin aika pitkälti nuo prosentit varmaan menee noin. Parisuhteessa ei varmasti. Toki kumppanin pitää miellyttää ulkoisesti, mutta kuka h*lvetti oikeasti jaksaisi katsella sitä kitisevää, ulisevaa tyhjäpäätä, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen?