Lauri ja Mikko haluavat eläkkeelle viimeistään 40-vuotiaana

Mulla on sen verran osakkeita, että pääomatulot niistä ovat vuodessa noin 25 000 € (miinus verot). Pohdin kovasti, että uskaltaisinko jäädä pois työelämästä ja elää pääomatuloilla. Omistan myös melkein velattoman asunnon. Ikää mulla on 32v.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeet eläkettä saa 40v iässä? Työkyvyttömyyseläkettä?'Eli ei ne nuoret miehet suunnittele jäävänsä eläkkeelle vaan ryhtyvänsä elämään sellaista elämää, jossa pääomatuloilla voi korvata ansiotulot. Ei se ole eläkkeellä olemista.

Valtio voi koska tahansa nostaa pääomatulojen veroprosentin vaikka luvuksi 75, joten jos usea aikoo tehdä saman, niin nettotuottoennusteet rapisevat. Tälläkin palstalla kirotaan kaikki rikkaat porvarit, jotka ei maksa veroja ja juuri siitä tuossakin unelmassa on kyse - verojen minimoinnista.

Osinkoveroprosentti on Suomessa 25,5%, ja pääomatuloveroprosentti 30 tai 32 riippuen pääomatulojen määrästä. Enemmistö ihmisistä ei maksa tuollaisia veroprosentteja ansiotuloistaan, eli ihan turha kitistä mistään rikkaiden verojen minimoinnista.

Saksalainen nainen on jo pitkään elänyt ilman rahaa. :)

Siinä vertailukohtaa....

Itse jäin (omakustanteiselle) eläkkeelle kolmikymppisenä.

Tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa -hetkeäkään en ole katunut.

En todellakaan -aikaisista herätyksistä sain kyllikseni 10v työelämän aikana, prkle!

Jaa miten? Pitkä juttu, tuuria mukana.

Artikkelissa ja keskustelussa menevät sekaisin taloudellisesti riippumaton elämä ja jonkinlainen äveriään vapaaherran elämä.

Yksin omassa, velattomassa asunnossa asuva ihminen elää varsin hyvää elämää n. 2ke bruttopääomatuloilla kuukaudessa. Kun matkustelut pystyy ajoittamaan off-season, ruoat tekemään itse ja harrastaa kohtuuhintaisia harrastuksia, pääsee halvalla. Toisaalta vapaaherrana voi elämäänsä ja itsensä viihdyttämiseen polttaa mielivaltaisia summia.

Mulle eläkeläisyyttä tärkeämpää on tietty riippumattomuus, johon tarvitaan velaton omistusasunto ja muutaman kymmenen tuhannen euron osakesalkku. Vaikka käyn hyväpalkkaisissa päivätöissä, ei työ ole taloudellinen pakko vaan jonkinlainen harrastus tai ajankulu. Jos jossain vaiheessa ei työt enää maistu. voin irtisanoutua huoletta ja miettiä uusia duuneja vaikka vuoden-kahden päästä. On eri asia vetää pysyvästi lonkkaa, kuin olla aktiivisesti mukana yhteiskunnassa, vapaana valitsemaan.

Rohkeaa näiltä miehiltä, että uskalsivat kertoa haaveistaan ja suunnitelmistaan julkisuuteen.

Valitettavan usein vain tuppaa olla tapana, että jos joku tällaiset asiat kertoo julki, niin alkaa tulemaan melkoista sontaa niskaan ensinnäkin kanssaihmisiltä. Saa kuulla olevansa pelkkä haihattelija, seikkailija, itsensä etsijä ja vielä laiskakin. Lisäksi myös työyhteisössäkin työnantajaa myöten mielletään laiskaksi ja työhaluttomaksi, että lähtee töistä heti, kun on tarpeeksi rahaa ja työnantaja saattaa kaiken aikaa etsiä sille työtehtävälle jo korvaajaa ja päätyy vielä työnantajan ns. mustalle listalle tai on ensimmäisenä potentiaalisten lähtijöiden joukossa, jos työpaikalle iskee yt-neuvottelut.

Hyvät ja tavoitteelliset ovat suunnitelmat, ei siinä mitään. Itse vain olen sitä mieltä, että jos tuota tavoittelee, on ehkä parempi olla noista suunnitelmistaan hiljaa. Uskon, että on paljon muitakin juuri samojen suunnitelmien kanssa olevia, mutta he eivät tule julkisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Saksalainen nainen on jo pitkään elänyt ilman rahaa. :)

Siinä vertailukohtaa....

Luin tästä tyypistä. Ei elä ilman rahaa, vaan elää toisten rahoilla. Siinä on vissi ero.