Lue keskustelun säännöt.
Treffit päättyi nolosti :D
06.08.2016 |
Kutsuin miehen meille kylään, kun lapset on viikonlopun mummolassa niin täällä on rauhallista ja ajattelin että koti-ilta + hyvä ruoka olisi kiva. Ollaan pari kertaa tavattu ennen, mukava ja fressi omanikäiseni mies. Otettiin vähän viiniä mutta ihan siis lasilliset vaan ruoan kanssa, kännissä ei oltu. Kesken hyvän jutun mies ponkasee ylös ja huikkaa jotain, en saanut selvää ollenkaan, mies katosi johonkin niin etten keittiön pöydästä enää nähnyt häntä. Huutelin perään että mitä sanoit, en saanut vastausta. Istuin siinä hetken ja menin sitten perään, ja mies löytyi eteisestä kusemassa housuunsa! Tönötti siinä ihanalla vaalealla eteisenmatollani ja pissasi :D sen jälkeen kaikki oli yhtä sähellystä, mies sanoi jotain mutta en oikein saanut mistään selvää kun puhui niin nopeasti, pahoitteli monta kertaa ja haki takin ja lähti. Yritin vaan vakuutella että ei se haittaa ja että en ole vihainen, mutta kieltämättä oli niin yllättävä tapaus että en oikein löytänyt oikeita sanoja!
Joten joo, ilta jäi lyhyeksi ja illallinen vaihtui mattopyykkiin :D nyt mietin että otanko vielä yhteyttä? Mies ei ole mikään juoppo eikä ollut humalassa, hän on siistin ja mukavan oloinen. Ehkä kerroin niin hauskoja juttuja että kroppansa ei kestänyt? Tai vessamme oli liian vaikea löytää? Sehän ei tosiaan edes sijaitse eteisen suunnalla :D jos laitan huomenna viestiä, pitääkö minun mainita tapahtuneesta jotain? Ajattelin laittaa jotenkin että "vaikka ilta jäi lyhyeksi, minulla oli oikein hauskaa, haluaisitko nähdä vielä uudelleen"? Tapaus lähinnä naurattaa ja pidän miehestä, haluaisin nähdä vielä kaikeya huolimatta :D
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap on kynnysmatto
Hah, en ole, eikä tämä mies ole "kävellyt ylitseni" tässä, olisit nähnyt sen tilanteen siinä eteisessä, olin ihan varma etten kuule hänestä enää koskaan mutta onneksi tänään aamulla sitten vastasi kuin vastasikin viestiini. Hän oli niin häkeltynyt ja kiiruhti ulos siitä vaan. Siis niin nolona ja olin kyllä itsekin. Aivan ihme tilanne mutta treffit olivat muuten täydellisen onnistuneet, meillä oli todella hauskaa ja juttelimme kaikesta mahdollisesta, olimme aivan samalla aaltopituudella. Huomasin jo aiemmilla tapaamiskerroilla että juttumme on lupaava, siksi kutsuinkin hänet kotiini.
Ei tässä ole kyse siitä että katselisin huonoa käytöstä ja sietäisin kaltoinkohtelua. Hänelle kävi jotain ihmeellistä siinä, en tiedä mitä mutta saan joskus tietää. VARMASTI hän ei tahallaan tehnyt mitään tai yrittänyt loukata minua! Olen vaan iloinen että jatkoa seuraa :) ap
Mun mielestä on kyllä hyvin huolestuttavaa ja epäilyttävää, ettei hän selitä tekoaan mitenkään. Mies ei ota mitään vastuuta itsestään. On toki helppo esittää pahoittelu, joka ihan oikeasti on tyhjää sanahelinää. Toivotan jokatapauksessa teille onnellista yhteiselämää. Ehkä hän seuraavan kerran paskantaa sohvalle kesken hellän hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😂
Onko mies kenties Kusi-Kalle?
Eihän tuota voi mihinkään viedä. Paskantaa ravintolassa tuoliin tai vanhempien luona nurkkaa.
Normaali ihminen hallitsee rakkonsa!
Voi olla fyysinen vaiva tai psyykkinenkin. Ei halua pilata romanttista hetkeä vaikka kupla otsassa, ja sitten säntää etsimään vessaa kun ei pysty enää pidättämään ja housuunhan se tulee.
Minun exäni nuoruudessa ei kehdannut käydä vessassa kun olin kylässä, ja kertoi myöhemmin kuinka joutui pidättelemään, mikä selittikin aika paljon kun näytti aika tuskaiselta välillä. Meni parvekkeelle viilentelemään (pieretti).
Kyllä me naiset ymmärretään, että jokainen mies käy luonnollisilla tarpeillaan.
Eli joko on estynyt ja ujo tai fyysinen vika. Kysy suoraan, niin siinäpä selviää. Pieraise päälle niin tunnelma keventyy 😂
Niille, jotka sanovat että APn tulisi etsiä uusi mies: Seurusteletteko te ihmisen vai virtsarakon kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehellä on ehkä jokin sairaus tai fyysinen poikkeama, jonka vuoksi noin kävi. Ehkä epilepsia tai pakkoinkontinenssi. En usko, että kyse on mistään mielisairaudesta tai "oudosta" luonteesta. Mies selittänee sitten, kun tapaatte. Onhan myös niitäkin, jotka saattavat vahiongossa pissata housuun jännityksen tai innostuksen takia eli kyseessä voi olla myös suuri tunnekuohu, mutta jotenkin en usko, että tuossa tilanteessa oli kyse siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mies vastasi tänään aamulla viestiini. En laita sanasta sanaan mutta viestin sisältö oli siis se että pahoitteli ja sanoi että pitää minusta ja näkisi mielellään uudelleen, kysyi haluanko tällä kertaa tulla heille. Ei sovittu mitään ajankohtaa tarkasti vielä mutta kuvittelisin että ehkä ensi viikonloppuna.
Mies ei viestissä selittänyt asiaa yhtään, kirjoitti vain että on pahoillaan. Olen aika varma että asia tulee puheeksi sitten kun nähdään, en minäkään haluaisi kirjoittaa tapauksesta mitään viestiä jos olisin itse hänen asemassaan :D mutta en tiedä otanko puheeksi jos hän ei itse ota. Tai jossain vaiheessa joo mutta en nyt ihan ensimmäisenä. Vähän jännitän että ei kai ole joku tosi paha elämää haittaava vaiva, hän on niin symppis ja säälittää ajatella että kärsisi jostain kroonisesta vaivasta joka aiheuttaa tällaista. Kaiken tämä minunkin rakastuminen näyttää kestävän kun päälimmäisenä näin oudon jutun jälkeen on silti vaan rehellinen huoli hänestä :D Ap
Olen se joka aiemmissa viesteissä ehdotti uron mahdollisuutta.
Itse sillon kun kärsin siitä, niin en kehdannut kertoa kenellekään. En vaikka muutamia kertoja mieskin ihmetteli, että miksi menee kauan vessassa (=istuin siellä rakko täynnä ja yritin hädissäni pinnistellä edes pienen määrän ulos). Kiusallinen vaiva oli.. Tosin ei koskaan onneksi käynyt kuten tälle deitillesi, niin en sitten tiedä olisiko silloin tullut kerrottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies vastasi tänään aamulla viestiini. En laita sanasta sanaan mutta viestin sisältö oli siis se että pahoitteli ja sanoi että pitää minusta ja näkisi mielellään uudelleen, kysyi haluanko tällä kertaa tulla heille. Ei sovittu mitään ajankohtaa tarkasti vielä mutta kuvittelisin että ehkä ensi viikonloppuna.
Mies ei viestissä selittänyt asiaa yhtään, kirjoitti vain että on pahoillaan. Olen aika varma että asia tulee puheeksi sitten kun nähdään, en minäkään haluaisi kirjoittaa tapauksesta mitään viestiä jos olisin itse hänen asemassaan :D mutta en tiedä otanko puheeksi jos hän ei itse ota. Tai jossain vaiheessa joo mutta en nyt ihan ensimmäisenä. Vähän jännitän että ei kai ole joku tosi paha elämää haittaava vaiva, hän on niin symppis ja säälittää ajatella että kärsisi jostain kroonisesta vaivasta joka aiheuttaa tällaista. Kaiken tämä minunkin rakastuminen näyttää kestävän kun päälimmäisenä näin oudon jutun jälkeen on silti vaan rehellinen huoli hänestä :D Ap
Tykkään susta, ap. Mieskin varmasti huomannut, miten ihana tyyppi olet, eikä halua luovuttaa suhteesi, vaikka häntä varmasti vähän nolostuttaa kohdata uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen sairaus tai psyykkinen vaiva taustalla.
Mahdollisesti jokin epileptistyyppinen, hetkellinen poissaolokohtaus, jonka edeltävät oireet tuntee ja siksi paniikinomainen reagointi paeta paikalta/hakeutua lähimpään vessaan?
Sokeltava puhe ja virtsan laskeminen alle sopisivat kuvaan.Suoraan sanoen ei aavistustakaan, mutta miehelle voisi olla apua tapahtuneen asiallisesta briiffauksesta ja läpikäymisestä?
Ei sinun vielä tarvitse mahdollista jatkoa pohtia. Sen näet sitten kun ymmärrät mistä oli kyse.Kenenkään tukihenkilöksi tai omaishoitajaksi ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä.
Jatkan pari sanaa tähän edelliseen viestiini.
Hienoa että osasit noin luontevasti ottaa yhteyttä, ja että epäröimättä sovit uudet treffit!
Yllä sanoinkin jo sen oleellisen: uskon että te molemmat, mutta eritoten mies, hyötyisitte tapahtuneen asiallisesta (ja lyhyestä!) jälkipuinnista.
Jos kyse oli jostain elimellisestä vaivasta - tai mistä hyvänsä mihin mies itse tietää selityksen - anna hänen kertoa sen verran kuin sillä hetkellä kykenee.
Voithan etsiä tietoa netistä myöhemmin.
Koko iltaa ei kuitenkaan kannata juttua vatvoa; onhan kyse hyvinkin herkästä ja henkilökohtaisesta asiasta. Vähemmästäkin menisi totaalisen kipsiin.
Ja mies tietää nyt että haluaisit kuulla mistä oli kyse - kysyithän sitä viestissäsi - ja varmasti ymmärtää asian tulevan esiin. Ei kuitenkaan pakene tilannetta koska kutsui sinut luokseen. Kuten jo sanoin: ota asia esille, hän tietää sitä odottaa, mutta älä jää sitä tarpeettomasti vatvomaan.
Hän osoittaa jo nyt sinulle suurta luottamusta koska sinäkään et paennut tapahtunutta - etkä varsinkaan häntä itseään.
Mukavaa iltaa!
Äläkä mieti liikaa, "asioilla on tapana järjestyä" (anteeksi klishee, se vain nyt sopi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä tuollaiset kusihousut omaan arvoonsa.
Naiset (?), jotka jätätte ikäviä kommentteja: on hyvin todennäköistä, että jossakin vaiheessa elämäänne tulette itse kärsimään virtsankarkailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eturauhasvaivaa, ei mitenkään tavattoman harvinaista keski-ikäisillä ja vähän vanhemmilla miehillä. 😊
Ei se ole iästä kiinni ja tuossa lienee kyse eturauhastulehduksesta. Riittää että istuu kylmällä kivellä ja saattaa olla riesana vuosikausia.
Vuosikymmeniä sitten vaiva oli yleinen metsätyömiehillä, jotka istuivat pakkasella reen teräksisellä vetoaisalla. Itse sain sen 29 vuotiaana ja kylmästä. Hävisi vihdoin ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, mutta kummittelee silti vielä pari kertaa vuodessa. Vessaan on silloin ääretön kiire, vaikkei virtsaa olisi paljon varastossakaan. Kipeäkin se on ja tuntuu hiukan samalta kuin olisi kävellyt terävään pöydän kulmaan. Istuessa tuntuu kuin olisi golf-pallo tuolilla.
Vierailija kirjoitti:
Naiset (?), jotka jätätte ikäviä kommentteja: on hyvin todennäköistä, että jossakin vaiheessa elämäänne tulette itse kärsimään virtsankarkailusta.
Olen kärsinyt jo; synnytyksen jälkeen. Nyt asia ei vaivaa enää. Ymmärrän täysin, että lääkityksen ja iän myötä pidätyskyky heikkenee (olen hoitaja). Mutta että nuorehko (ei taidettu ikää mainita) mies lorottaa rakon tyhjäksi, niin siihen ei ymmärrystä riitä. Miksei hoida tuollaista vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset (?), jotka jätätte ikäviä kommentteja: on hyvin todennäköistä, että jossakin vaiheessa elämäänne tulette itse kärsimään virtsankarkailusta.
Tiedän, mutta siinä iässä en käy enää missään treffeillä. Ja käytän oma-aloitteisesti vaippoja. Se ikä ei ole nyt (36v.).
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka sanovat että APn tulisi etsiä uusi mies: Seurusteletteko te ihmisen vai virtsarakon kanssa?
Täytyy kai vastata, että virtsarakon kanssa. En ainakaan pidätyskyvyttömän miehen kanssa.
Ap on sairas. Toiset reffit, ja säälistä haluaa nähä vielä?! Haloo!!
Tuli kautta rantain mieleen, kun eräs ilta katselin Poliisit kotihälytystä. Siinä mies ja nainen olivat deiteillä naisen luona, kunnes tämä mieskone sai päähänsä riisua kledjut veks ja alkaa hetken mielihäiriössä rakastella sohvaa. Nainen soitti poliisit ja kun miestä lähdettiin viemään pois, tokaisi sankari vielä jotta pitäis suudella vielä naistaan. Nainen sanoi, että sinua en kyllä suutele että lähdet nyt menemään ja tämä oli tässä. Mies katsoi vähän oudosti, että emmää ny sua tarkottanu ja lompsi reteesti suutelemaan sohvaa. :D
Ymmärtäisin käytöksen, jos kyseessä oli tosiaan esimerkiksi epilepsiakohtaus, joka aiheuttaa luonnollisesti myös sekavuutta. Muussa tapauksessa olen sitä mieltä, että mies on vähän munaton. Vaikka kuinka nolottaisi, olisi hän voinut edes JOTAIN sanoa eikä vain kadota kaikessa hiljaisuudessa taivaan tuuliin.
Tiedän kokemuksesta, kuinka treffeillä "mokaaminen" nolottaa. Olin nykyisen avovaimoni kanssa ensitreffeillä, kun sain aivan yllättäen rajun paniikkikohtauksen. Teki todellakin mieli juosta äkkiä pois, sehän on luonnollinen reaktio paniikin iskiessä. Sain kuitenkin sanottua, että nyt tuntuu kuule siltä, että saan paniikkikohtauksen (jollaisista en ollut kärsinyt pitkään aikaan ennen treffejä!). Pian tämän jälkeen aloinkin hyperventiloida, silmissä sumeni ja korvissa humisi, pyörtyminenkään ei ollut kovin kaukana. Puolisoni suhtautui hyvin, kun tiesi, mistä on kyse. Matolle kuseminen ei toki ole täysin verrattavissa paniikkikohtaukseen, mutta pointti on se, että ymmärrän, että nolossa tilanteessa tekee mieli vain vajota maan alle.
Toivottavasti mies ottaa asian puheeksi ensi kerralla kanssasi, ap. Ansaitset sen. Minä olisin vähintään kysynyt, kustannanko maton pesun, jos olisin toisen omaisuutta turmellut - oli syy sitten mikä tahansa. Jos hyperventiloidessani ja pyörtymäisilläni rikkoisin vaikkapa deitin arvokkaan maljakon, tarjoutuisin tietenkin korvaamaan sen, vaikka käytökseni olisikin johtunut sairaudesta. Kyllä miehellä pitää olla sen verran munaa, että antaa hämmentyneelle partnerille edes selityksen eikä vain ghostaa pois.
Hah, en ole, eikä tämä mies ole "kävellyt ylitseni" tässä, olisit nähnyt sen tilanteen siinä eteisessä, olin ihan varma etten kuule hänestä enää koskaan mutta onneksi tänään aamulla sitten vastasi kuin vastasikin viestiini. Hän oli niin häkeltynyt ja kiiruhti ulos siitä vaan. Siis niin nolona ja olin kyllä itsekin. Aivan ihme tilanne mutta treffit olivat muuten täydellisen onnistuneet, meillä oli todella hauskaa ja juttelimme kaikesta mahdollisesta, olimme aivan samalla aaltopituudella. Huomasin jo aiemmilla tapaamiskerroilla että juttumme on lupaava, siksi kutsuinkin hänet kotiini.
Ei tässä ole kyse siitä että katselisin huonoa käytöstä ja sietäisin kaltoinkohtelua. Hänelle kävi jotain ihmeellistä siinä, en tiedä mitä mutta saan joskus tietää. VARMASTI hän ei tahallaan tehnyt mitään tai yrittänyt loukata minua! Olen vaan iloinen että jatkoa seuraa :) ap