Miten olette päässeet yli siitä, että teidät on jätetty?

Tai pystyykö eksän kanssa ylipäätänsä olemaan kaveri?

Aika parantaa haavat. Viestittely kesän kanssa ei edistä asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika parantaa haavat. Viestittely kesän kanssa ei edistä asiaa. 

Siis EKSÄN kanssa 😁 autocorrect 🙄

En näe mitään syytä kaveerata enää eron jälkeen. Jos on jotain yhteisiä asioita mitä pitää hoitaa, niin totta kai (lasten jutut ym), mutta en kyllä mitään sen kummempia kuulumisia edes ala kertomaan. Pakolliset asiat vain asiallisesti ja siinä se.

Jos on yhteiset kaveripiirit ym. niin sitten on tietenkin vähän mahdotonta olla olematta kavereita kun jatkuvasti näkee.

Jos eksä olisi epävarma päätöksestään niin hän sanoisi niin. Ne haluaa olla kavereita siksi, että vuosien ihmissuhteesta on joskus vaikea luopua noin vaan, vaikka se romanttinen kiinnostus olisi jättäjältä loppunut. Usein se kaveruus päättyy, kun eksä löytää uuden kumppanin. 

Luomalla omaa elämää. Elämällä omaa. Tuomalla väriä siihen. Ei elä toisen kautta ja näkee eri näkökulmia.

Lopeta viestittely. Kun tilaa vapautuu muille asioille eksä unohtuu nopeasti.

No siinäpä se, kun mä haluan viestitellä, kun en oo toipunut erosta ja ilmeisesti odotan että ex ottais vielä takaisin. Joo, tiedän olen säälittävä

Vierailija kirjoitti:

Lopeta viestittely. Kun tilaa vapautuu muille asioille eksä unohtuu nopeasti.

Unohtuuko? Tätä on jatkunut jo 2kk ja edelleen suru suhteen loppumisesta tulee mieleen monta kertaa päivässä, vaikka yritän touhuta ja tehdä kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta viestittely. Kun tilaa vapautuu muille asioille eksä unohtuu nopeasti.

Unohtuuko? Tätä on jatkunut jo 2kk ja edelleen suru suhteen loppumisesta tulee mieleen monta kertaa päivässä, vaikka yritän touhuta ja tehdä kaikkea muuta.

2 kuukautta ei ole yhtään mitään. Saattaa siihen vuosikin mennä, jos suhde oli oikeasti hyvä. 

En oikein edes hahmota aloitustekstiäsi, otsikon kylläkin.

Haluan vain sanoa, että se että aika parantaa haavat ei todellakaan pidä paikkaansa. Jonkun kohdalla ehkä mutta ei pidä yleistää. Erittäin vaikeaa. Voi  olla hirveitä traumoja ja traumatakaumia ja niistä ei noin vain pääse eroon vaikka kuinka haluaisi.

 

Ei se välttämättä nopeasti unohdu. Itse samassa tilanteessa. Erot on aina menetyksiä ja sitä saakin surra. Ei ole helppoa, mutta kirjoita vaikka ylös miksi yhteen paluu Ei olisi enää järkevää ja palaa siihen aina kun tarve.

Kun ei ole eläessään saanut mahdollisuutta edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen, niin en sano, että pakkien saamiseen tottuisi mutta voin syödä petttymykseeeni litran tai kajsi jääyelöä. Tai yhden tpari daim kakkua tai tehä 50 kilmoterin polkupyälenkinvalita ja ainkin yrittää valita. Iloitsenko niistä hyvistä ja miellyttävistäm asioista joita minulla kuitenkin on, kutem läheisiä ihmissihteita niin miesten kuin naisten kanssa

Vai syytänkö muita tilanteestanis ja käyttäydyn kuin raivoisa incel, joka ei rainisa ja pettymyksensä keskeltä kykene ymmärtämään, ettäm omalla muita syyttävällä ja halveksivalla käytöksellään hän tuskin ainakaan nopeuttaa mahdollisuuksiaan saada seksiä tai saada majd. edetä parisuhteeseen häntä rakastavan ja völittävän kumppanin kanssa. 

"Miten olette päässeet yli siitä, että teidät on jätetty?"

mitä ylipääsemistä siinä on? Senkun vain olen jatkanut omaa elämääni eteenpäin. 

Mitä hyötyä on jäädä ihmettelemään selvää asiaa?  Sinulta putoaa lasi ja se särkyy, korjaat roskat ,heität roskiin ja thats it. Jos tarvitset lasia niin hommaa uusi. Ei sitä rikkinäistä mihinkään tarvitse. Turhaa sitä liimailet.

Kostin että tuntui ja näkyi homma kaikille naisen lähisukulaisille. Ansaitsi kaiken. Nyt on rauha maassa ja maailmassa hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen asti.

Yleensä keksimällä niin paljon tekemistä, ettei ole tarvinnut ajatella eksää hetkeen ja lopettamalla myös viestimisen. Jos ikävä tulee, niin mietin kaikkia niitä huonoja tapahtumia ja ärsyttäviä asioita eksässä. Ajan kanssa helpottaa. Tsemiä!

Vierailija kirjoitti:

Kostin että tuntui ja näkyi homma kaikille naisen lähisukulaisille. Ansaitsi kaiken. Nyt on rauha maassa ja maailmassa hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen asti.

Kostit kun sut dumpattiin ja teit itsestäsi pellen mikä olit jo valmiiksi. Siks sut just jätettiinkin. Kristus dinä olet idiootti

Vierailija kirjoitti:

"Miten olette päässeet yli siitä, että teidät on jätetty?"

mitä ylipääsemistä siinä on? Senkun vain olen jatkanut omaa elämääni eteenpäin. 

Mitä hyötyä on jäädä ihmettelemään selvää asiaa?  Sinulta putoaa lasi ja se särkyy, korjaat roskat ,heität roskiin ja thats it. Jos tarvitset lasia niin hommaa uusi. Ei sitä rikkinäistä mihinkään tarvitse. Turhaa sitä liimailet.

En mä pitänyt suhdetta rikkinäisinä vaan rakastin tätä miestä. Hän ei ilmeisesti tehnyt näin kun jätti minut itsekkäistä syistä ( tosin perustelut eivät olleet uskottavat kaikilta osin). 

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään syytä kaveerata enää eron jälkeen. Jos on jotain yhteisiä asioita mitä pitää hoitaa, niin totta kai (lasten jutut ym), mutta en kyllä mitään sen kummempia kuulumisia edes ala kertomaan. Pakolliset asiat vain asiallisesti ja siinä se.

Se on jännä , kun jotkut ex-pariskunnat, joilla on lapsia, eivät voi eron jälkeen sietää toisiaan silmissään ja jotkut ovat ihan BFF. ESIM. Jorma Uotinen ja Helena Lindgren 

Tasoteorian mukaan varsinaista rakkautta ei ole edes olemassa. Esimerkiksi kaksi 7 tason ihmistä menee yhteen, ja jos toisen taso nousee laihtumisen,rikastumisen tai opiskelun kautta tasoon 8 tai 9 niin totta hitossa hän hylkää tämän itseään alempitasoisen ja vaihtaa tasolleen sopivan uuden kumppanin.

Tämä toimii myös valitettavasti toiseenkin suuntaan. Kuten jos ennen 9 tason nainen lihoaa ja rupsahtaa tasolle 7 niin se on sitten siinä ja kenkää tulee, niin että pätkähtää.

Mistäkö tiedän? Olen ihan vauvalaudalta oppinut ns itseopiskeluna ja kieltämättä olen itsekin yllättynyt miksi AP on niin etääntynyt todellisuudesta, että kuvittelee exänsä haluavan edes olla tuollaisen alempitasoisen luuserin ystävä?