Siis oikeastiko minun pitää aloittaa työarki ja raataminen TAAS :´(

Ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko.

On se. Olenhan yht.kunnan hyödyllinen ja tuottava veroja maksava jäsen, puhumattakaan velvollisuuksistani äitinä eli vanhempana, puolisona jne. En voi jättää elämisenkuluja vain miehen harteille.

ap

Vaihda työpaikkaa tai alaa. Niin minä tein.

Ymmärrän. Kaks viikkoa lomasta jo ja joka päivä mietin, miten pääsisin pois eikä tarttis mennä sinne paskaan enää!

Miksi tuo alan tai työpaikan vaihtaminen esitetään aina jotenkin realistisena vaihtoehtona ja ikäänkuin se olisi helppo ratkaisu kuin maidon ostaminen???!??!?

En voi vaihtaa alaa, ei anna elämä ja aikuisen/vanhemman vastuu myöten jättäytyä työstä ja opiskella.

Ja olenkin katsellut muita työpaikkoja mutta aika harvassa ovat sopivat mestat vakituisella työaopimuksella ja määräaikaisista/työttömyydestä olen jo osani saanut.

Jaa miksikö siis täysin epätoivoinen, ranteet auki-fiilis, hmmm....

ap

Onko sulla rhaa seb verran että pärjäät karenssin? jos on, irtisanoudu

Ei tarvitse. Suomessa ei ole pakko käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla rhaa seb verran että pärjäät karenssin? jos on, irtisanoudu

Eipä ole, kaikki menee mitä tulee, matalapalkka-alan iloja sekin. Ja ennenkuin joku besserwisser tästäkin lotkaisee niin ei mene rahaa tupakkaan, alkoholiin tms.

ap

Miten joku kehtaa valittaa vaikka on pysyvässä työsuhteessa! Itse en voi edes haaveilla tuollaisesta vaikka olen maisteri :( antaisin mitä vaan pysyvästä työpaikasta, mitä väliä jos välillä ketuttaa, kyllä se on sama homma näissä puolen vuoden määräaikaisissa. Päälle vielä ahdistus työn jatkumisesta. Aina pitää mielistellä ettei menetä työtään. Ja säästää rahaa, koska milloinkaan ei voi tietää mikä on viimeinen työsopimus.

Ei terveyttä kannata työlle uhrata. Kohta olet burnoutin partaalla. Moni on irtisanoutunut ja ottanut karenssin, ja hakenut itselle sopivamman paikan. Valintakysymys, tuo tilanne raunioittaa sekä terveyden-, että mielenterveyden. Meillä on vain yksi pakko, se ei ole työ. 

Niin, no onko siitä sitten hyötyä teidän perheelle, että sun pää letaa tai oot koko ajan kiree, ku äärimmilleen venytetty vieteri....hmmmm...

Keskustele miehesi kanssa realistisesti, mikä teidän taloudessa on mahdollista. Minä vastaavassa tilanteessa rohkaisin miestäni ottamaan lopputilin, ja yhdessä kärsittiin seuraukset. Karenssi on ohi, ketään lapsistakaan ei kuollut nälkään. Katto on edelleen pään päällä.Nyt on ukkelililla uusi työ ja minulla mies jota ei vituta koko ajan.

Nyt mietitte mitä teette ja ennen kaikkea pitää löytyä se rohkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla rhaa seb verran että pärjäät karenssin? jos on, irtisanoudu

Eipä ole, kaikki menee mitä tulee, matalapalkka-alan iloja sekin. Ja ennenkuin joku besserwisser tästäkin lotkaisee niin ei mene rahaa tupakkaan, alkoholiin tms.

ap

Jos oot noin vähävarainen saatat saada sossusta toimeentulon siksi aikaa kun on karenssi. Ihan oikeasti mä olisin jo irtisanoutunut enkä miettinyt jotain veronmaksajan moraalia. Ketä varten sä tätä elämää elät?

Jaa-a, ilm suo siellä ja vetelä täällä.

Minulle ei tarvitse moralisoida siitä onko minulla "oikeus" itkeä (vakkari) työni aiheuttamaa paskaa oloa, koska totta helvetissä minulla se oikeus on!!!!!

Se että työsuhde on ns pysyvä ei ole yhtä kuin psyykkinen hyvinvointi, arvon maisteri ehkä, todnäk, valitettavasti, oppii senkin asian joskus. Selitätkö parisuhteessa eläville ettei heillä ole oikeutta valittaa aiheeseen liittyvistä asioista koska heillä sentään on se parisuhde? tai kahden vanhemman perheille että pää kiinni, et sentään ole yh? nappasitko pointin?!

ap *tein muuten 9v pätkätöitä eli olin ja elin ja perustin perheen/ostin oman kodin jne kys ilmapiirissä joten ehkä siksiKIN koen että alkaisi jo työelämän tarjoamat paskapuolet riittämään*

.

Itselläkin oli viikko sitten ihan hirveä ahdistus sunnuntaina kun työt oli loman jälkeen alkamassa. Onneksi vain maanantai oli paha päivä ja sen jälkeen alkoi jo helpottaa, nyt on jo ihan jees fiilis. Yritän mennä töihin sillä asenteella että aivot narikkaan, hoidan vain työni ja se saakoon riittää. Nykypäivän työelämä on aika hullua, odotetaan ihan mahdottomia. Välillä toivoo että saisi elää vaikkapa 80-luvulla, silloin työtahti oli paljon kevyempi ja kaikille riitti töitä. Nykyään on ensin käytävä ryhmähaastattelut, psykologin testit, kakkoskierroksen haastattelut ja vasta sen jälkeen ehkä voit saada jonkun 3 kk pätkän. Itsellä siis vakituinen paikka mutta vaikka välillä vituttaakin, ei voi ihan niin helposti lähteä kun uuden työpaikan saanti on ihan älytön homma.

Vierailija kirjoitti:

Ei terveyttä kannata työlle uhrata. Kohta olet burnoutin partaalla. Moni on irtisanoutunut ja ottanut karenssin, ja hakenut itselle sopivamman paikan. Valintakysymys, tuo tilanne raunioittaa sekä terveyden-, että mielenterveyden. Meillä on vain yksi pakko, se ei ole työ. 

Ap kuulostaa siltä että hänen pitäisi mennä työterveyteen ja hakea sairauslomaa. Jos olisin ap niin todellakin menisin ja levähtäisin. Siltä se kuulostaa että tarvitsee paussia. Ei siinä ole mitään hävettävää. Päinvastoin.

Älä lähde työpaikastasi vaan ota sairauslomaa ja katso elämääsi etäämmältä vähän aikaa ja kerää voimia.

Veronmaksajan moraali :D :D :D vittu mikä idiootti

Vuorotteluvapaa?

Ei kannata tuhlata elämäänsä siihen, että on 33% päivistään onneton. Keräät rahaa, myyt vaikka tavaraa fb-kirppiksellä, pistät säästöön. Sovit itsesi kanssa, että elät esim. 3kk todella minimalistisesti, ei mitään ylimääräistä rahankäyttöä. Tuo on lyhyt aika ja kaikilla on niitä menoja, joista voi vielä nipistää. Et ehkä saa suurta summaa kokoon, mutta kaikki on eteenpäin. Tutkit, mitä tukia voisit mahdollisesti saada. Irtisanoudut 2kk päästä. Mietit mitä oikeasti haluat tehdä. Etsit uuden työn.