Sananmuunnoksia

Rukkimies tunkkasi pehmeää jänistään arvon penaaliin.

Vihtori Lettunen, tuo paljas uneksija, pyysi nurkuen passia. Pahaksi onnekseen hän ei saanut sitä. Niinpä hän vilkutti murheellisesti ja alkoi kuivaamaan velliä. Suruissaan hän lähti tuopille. Baarissa tarjoiltiin tutuille viskiä ja pennuille jaffaa. Pihalla oli kallistuneita puluja ja hillittömiä kurveja. Illalla hän meni asemalle ja lämmitti käsiään junanmuurissa.

Pellit kuppuun ja vinkkarit ruttuun sanoi hillitön pappi kun velliä kuivasi sorvan kylässä.

Viitalainen jututti uutta saksalaista viinintekijää...

Mieluummin otan potun viskiä kuin votkaa jäillä.

Ollin oppivuodet

Kun Ollista tuli kulkija, niin alkoi Ollin kurjuus. Hattu vinossa hän hurautti pyörällään Helsingin asemalle. Junat olivat kuitenkin muuttuneet, ja aina kunnollinen tullimies pyysi nyt nurkuen passia. Toinen vihreänuttuinen taas halusi nähdä tiketit ja passit. Junailija puhalsi kumeaan pilliin, pyörät huusivat ja niin sitä mentiin kohti Sorvan kylää.

Kävipä junassa mutina. Kuiskaaja Rajala kertoi Vierumäen juttuja. Kullervo Pelli Katjalasta, tuo paljas uneksija hoippuroitsi nenänpää musteessa ja parta vellissä käytävällä. Hän valitti:"Tuli vilu keskel' kattuu" ja "ai, ai kuinka niskaakin pakottaa". Mutta matka luiskahti

pian ja kohta oltiinkin jo Sorvalan kylässä.

Olli lähti taas huristelemaan pyörällään uimaseuran narut mukanaan. Tiellä oli tosi kurvia ja vahingossa hän ajoi rukkinsa kivelle ja kynsi turvallaan maata. "Miksi lähdinkään pyörällä hulluilemaan" kuikutteli Olli, jatkaessaan matkaansa vinkkari rutussa. Hattukin oli mennyt vialle. Ei auttanut muu kuin poiketa Willmannin hattukauppaan vilkaisemaan uutta hattua. Vilvoitettu hattu sopii minulle paremmin kuin vilttihattu, tuumi Olli.

Uudessa viirullisessa hatussaan hän painui Ravintola Latunviiriin. Kunnanhallitus istui siellä jo pistämässä rahaa likoon vaikka kassa olikin pikkuinen ja palkat niskassa. Pitihän hallituskulujakin olla. "Tuus pöytään, meill' on viralliset kutut", Ollille huudettiin. Sitten tuotiin silliä kullekin, Jallun piirakkaa ja tämän päälle kulaus tutunomaista virvoketta. Kohta saatiin myös virmahuttua ja kuivattua velliä. Syötyään kulhon velliä kutsui puh.joht. Vihtori Lettunen tarjoilijatarta: "Neiti, Lillille kuhaa ja Vihtorille lettuja"! Toisille tuotiin rasvassa uiskentelevia nakkeja. Silloin liittyi seurueeseen salkkutehtailija Mutikainen esitellen mallikukkaroitaan. Hän kaivoi esiin valtavan rahamassin josta kuului kuivaa natinaa. Tuumittuaan ensin, panisiko menemään, hän sanoi: "Tarjoilija, pehmeä jänis ja kaikille tutuille viskiä". Turhaan ei häntä kutsuttu Mikkelin Kittaajaksi.

Tarjoilija toi potun viskiä, ja gramofooni soitti Kupparin rallia, kunnes Lettunen alkoi vihoitella: "Tarvittaisiin levynhävittäjää"! Harmissaan seurue imaisi pillistä kuumat, maksoi ja otti viluissaan hatut. Pulu jokelsi kauniisti ulkona, piha oli liukas ja pulu kaatui. Lillikin kupsahti, vaikka pululla oli kannukset. Sällitkin kupsahtelivat, kun kuului jyskän pamahdus, sillä jossain ammuttiin kuparipäisiä nalleja.

Naapurista, jossa oltiin juuri sokkelinkivityksessä, huudettiin: "Tänne vain, täällä jo sumppi pihisee", ja sielläpä olikin pippurihyllyllä hellan kulmassa kerrassaan pirullista sumppia. Emännällä oli oikeat timanttiset rossit joita Viulisti Huttunen jäi ihastelemaan. Toiset taas alkoivat hakea tuvan alta napsua.

Välillä käytiin kurkistamassa tallia ja heitettiin vällyt pihalle. Hevoset seisoivat tallissa turvat kylessä, tolkuton mullikka hyppi tasajalkaa.

Pihalla Salli tarjosi Ollille ruusuja sanoen: "Pistä kassiin kukkane kallis", Olli heitti Sallin kukat Maijan pihalle ja huusi: "Anna mieluummin tilli kukkia ja pennuille jaffaa"!

Nyt alkoivat Ollin mielestä jutut mennä viistoon kun tuo Sallikin alkoi näyttää kundille mallia. "Luulen, että lähden pikapuoliin tallustelemaan ja Virtaselle vatustelemaan. Siellä on aina ollut vinhoja vattuja, mutta harvassa kypsiä

Olgan herkku

Pussitettuja nuudeleita

bussi kulkee reittiä : MUTALA-KALKKU

Vierailija kirjoitti:

Nyt on hyvä ilma, menkää vaikka Nakkilan uimarannalle.

Ei nyt huvita mennä Nakkilaan uimaan. Menen runoilijan luo vinkulle Mallikujalle muorien hotelliin.

Pie tuota narruu ettei nuora huku

Rokki on kauheaa totesi parka kiskalla.

Tykkään laittaa pepsiä jaffaan ja kivoin leikki on heitellä koppia.

Vedettiin parit vitsit hatusta samalla kun kuunneltiin rallin kuhinaa.

Puheenjohtaja Vihtori Lettunen kutsui tarjoilijatarta: "Neiti, Vihtorille lettuja, Teijalle turskaa ja Ollille kurkkuja!" "Haluaako lehtori viinaa?" tarjoilija kysyi. "Tuokaas kuvuntäytettä hällekin," Olli sanoi osoittaen viereisessä pöydässä istuvaa köyhää - ja niin sai kurjakin syödä allia. "Itse syön kulhon velliä," Olli jatkoi.

Toisille tuotiin rasvassa uiskentelevia nakkeja. Olli vilkaisi pottua, tuttu vihannes oli lautasen reunalla ja kulmassa oli silli. Silloin liittyi seurueeseen salkkutehtailija Mutiainen esitellen mallikukkaroitaan. Hän kaivoi esiin valtavan rahamassin, josta kuului kuivaa natinaa. Ollille huudettiin. Tuumittuaan ensin, panisiko menemään, hän sanoi: "Tarjoilija, kaikille tutuille viskiä mukitolkulla."Turhaan ei häntä kutsuttu Mikkelin Kittaajaksi. Tarjoilija toi potun viskiä, jossa maistui pehmeä anis. Gramofoni soitti Kupparin rallia. Valokuvaaja Kervinen halusi ottaa kuvan rallista ja aprikoi miltä rillit näyttäisivät kuvissa, jos saisi lelliä kuvallaan. Lettunen alkoi vihoitella: "Joku on pilannut kompin ja nyt tarvittaisiin levynhävittäjää!" Pahastuneet viskojat paiskasivat Raulia karvattomalla kynällä. Tästä harmissaan seurue imaisi pillistä kuumat, kysyi paljonko limpusta peritään, maksoi ja otti viluissaan hatut.

Vierailusta jäi muistoksi vain yksi orjakurkku, vaikka olihan sekin oiva kurkku. Lisäksi Ollin hattuun oli ilmestynyt viivoja. Nämä hassujen tukijat lähtivät Retun viuhka kainalossa Retun vihkiäisiin, jonne saapuikin tuttuja aivan virtanaan. Häät pidettiin Mallun pihalla. Mallu oli järjestänyt pidot itse, eikä Mallu ollut pihtaillut järjestelyissä! Morsian säteili; likka oli ylpeä saamastaan Juhasta. "Laitetaan appi kenneliin!" tuore aviomies ehdotti. Appi heristi takaisin. Kutsuilla oli myös huumetta, joten ne olivat hurjat kutsut! Paikalla ollut hullu pierasi ja lähti muiden piristävien hullujen kanssa ajamaan rallia kujalle. Juhlan huumassa joku varasti Pirkan Mallulta. Mallu yritti pitää pintansa, mutta lopulta kukaan ei kyennyt pitelemään Mallua ja juhlat loppuivat siihen.

Naapurista, jossa oltiin juuri sokkelin kivityksessä ja valukastikkeen teossa, huudettiin: "Tänne vain, täällä jo sumppi pihisee", ja siellä olikin pippurihyllyllä hellan kulmassa kerrassaan pirullista sumppia. Pitääkseen piristävän sumpin kuumana Olli joutui hakkaamaan puita. Emännällä oli oikeat timanttiset rossit joita viulisti Huttunen jäi ihastelemaan. Emäntä katseli suu ammollaan lattialle valuvaa multaisaa vanaa, mutta rauhoittui kun huomasi, että Huttusella oli arpa tukassa. Kutova Elli istui kiikkustuolissa. Uunin pankolla kuumassa loikoili kolli. Kolli mourusi kumeasti ja emäntä halusi kuristaa kollin.

Arskan televisiosta katseltiin Benny Hillin pakoilua. Arskan itse piti olla tehtaalla, mutta Arska olikin tenussa. Olli katseli kauhuissaan murhia telkussa. Toiset alkoivat hakea tuvan alta napsua, vaikka kossu olikin tuvassa. Tytöt saksivat kumarassa eristettyä käsinahkaa ja ihastelivat petatulta sohvalta seinällä roikkuvaa kudonnan mallia. Eteisessä kopin herjaajat kolkuttelivat ja murisivat yrittäessään panna peiliä rappuun.

Välillä käytiin kurkistamassa tallia ja heitettiin vällyt pihalle. Myös joku kurja oli tallilla ja nurkan takana oli nuuka pissimässä. Hevoset seisoivat tallissa turvat kylessä, kunnes tytöt kytkivät turvat ja samalla miettivät maistuisiko heille Karin olut. Tolkuton mullikka hyppi tasajalkaa hinkaten ruohoa. "Nurja kassi!" huusi Olli osoittean mullilla olevaa salkkua. Se oli vielä kaiken lisäksi mummon salkku! Ehkä mulli pitäisi laittaa pataan. Tallissa oli myös esillä palkintona saatu kultainen mulli-patsas. Olli nautti ruttuista viinaa, silitteli viimeistä kuttua ja yritti mitata tuumamitalla nassua.

Ollille valkeni junttihiiren avustuksella tehty jäniksen petos ja hän murjaisi jotain kanille. Olli mietti saisiko kanit polulle, jos antaisi ketuille vippiä ja kessua tutuille. Tästäkös kanat alkoivat murista. Olli ei kuitenkaan ollut kiinnostunut kukkorallista, joten otettuaan kukoista mallia Olli päätti jättää kanat murjun sisään ja lähti ratkaisemaan kanaalin arvoitusta.

Matkakumppaneikseen Olli otti Hinkkasen Antin ja Houkan Timon. Timo halusi matkaan myös Kuikamoisen Allin, mutta Olli arveli homman silloin menevän pelkäksi Allin kusettamiseksi. Antti jupisi jotain pilatuista Timpoista. Oppaaksi otettiin samoilija Holovaara. "Juoskaa rupisematta, älkääkä hikoilko runttauksesta!", ärähti Holovaara pitäen piiskaa hallussa.

Pojat kävelivät kuihtuneella vallilla, kun yhtäkkiä valli alkoi kulua. Timoa jouduttiin hoputtamaan. Hetken kuluttua he olivat perillä ja näkivät sotamiehen rannalla kiskomassa akkaa kanaalista. Vedessä oli vielä kiskomattomia ukkeleita ja Olli joutui pilaamaan hallussaan olleen airon. Kaikki tavarat eivät mahtuneet jollaan. "Jos saataisiin sulloa puoleen, niin ehkä sitten," turisi Houkka. Lopulta päästiin kuitenkin liikkeelle arvaamattomaan kanaaliin. Holovaara sai hupia ruoripukilla istumisesta. Muille olo paatissa oli tuskaista ja he olivat pakahtua tuskaan. Sumu nousi nopeasti ankeassa kanaalissa. "Tiiraa sassiin!" Holovaara huusi.

Pojat menivät kuitenkin sumun takia pieleen ja haaksirikkoutuivat. Törmäys oli niin kova, että pellit kerääntyivät kasaan. "Näin ei olisi käynyt, jos meillä olisi ollut Alli keulassa!" Timo horisi. Rannalla he eivät huomanneet puskapasseja ja joutuivat Reginan vangeiksi. Regina oli rusoposkinen inkkari, joka johti kuutta villiä. Villit kävivät kuumana yrittäessään päättää kuka saisi kumistella Ollia. Ollin valtasi tuttu vimma. "Paskaa villeille!", huusi Olli ja aloitti villien kuppauksen. Se olikin hillitöntä kuppaamista, eikä Olli jäänyt tekemään villeille paareja. Olli heitteli villien tapit piiloon, sai tutut virvotettua ja niin pojat pääsivät pakenemaan villien kurituksesta.

Paluumatkalla Olli huolestui kutinasta palleissa, joten hän poikkesi lääkärissä. Lääkäri, Hilajoen Antti, oli savolainen, joten juttua tuli niin, että kieli suhisi, kun hän ruksautti Olli kipureiän.

Pulu jokelsi kauniisti ulkona. Piha oli liukas ja pulu kallistui, mutta pulu ei kaatunut, koska pululla oli kannukset. Lilli taas kupsahti. Myös sällit kupsahtelivat, kun kuului jyskän pamahdus; jossain ammuttiin kuminalleja, vaikka kaikki olivat luulleet nallien olevan Kurikassa Kurikan malleilla. Joka tapauksessa pamauksen vuoksi pulu katosi. Nalleja ei pitäisi säilyttää kuumassa!

Metelistä huolimatta Salli asetteli kukkaa ja ihmetteli kuinka paljon kukassa oli millejä. "Ehkä pitäisi antaa Pepsiä kirvoille.", Salli tuumi. Salli tarjosi Ollille kukkia sanoen: "Pistä kassiin kukkanen kallis tai suksi kukkaan!" Olli heitti Sallin kukat Maijan pihalle ja huusi: "Anna mieluummin tillin kukkia vai suksinko kuuhun!" Salli oli vihainen nuttunsa likaannuttua, eikä voinut osallistua mallikurssille.

Pihallaan tallustellessa Olli kylmensi varpaansa ja hänen tolkkunsa alkoi seistä muljottaa. "Mintti tekee hyvää hikalle!" Olli tuumi ja meni kämppille piristymään ja muistelemaan Haniaan. Ollin mielestä jutut alkoivat mennä viistoon, kun tuo Sallikin alkoi näyttää kundille mallia. "Salli on pikkuinen tallukka, kunpa voisin pistää Sallin kuriin! Luulen, että lähden pikapuoliin tallustelemaan ja Virtaselle vatustelemaan. Siellä on aina ollut vinhoja vattuja, mutta harvassa kypsiä", Olli sanoi, vaikka vihasikin vattuja.