"Hän"-pronomini eläimestä puhuttaessa
Kun puhutaan eläimestä, käytetään oikeaoppisesti persoonapronominia "se": näinhän on kautta aikojen opetettu ja käsittääkseni tämä pätee vieläkin. Väistämättä ärsyynnyn, kun näen tai kuulen eläimeen viitattavan pronominilla "hän". Kyse ei ole siitä, että pitäisin pahana sitä, että eläimiä pidetään arvossa - päinvastoin! Vaikka joku kunnioittaisi lemmikkejään enemmän kuin kanssaihmisiään, ei sekään olisi niin suuri ärtymyksen aihe kuin tuo sananvalinta. Itselleni tulee vaan mieleen, että "hänestä puhuja" yrittää tyhmällä tavallaan tuoda korostetusti esiin, kuinka hän suorastaan jumaloi lemmikkiään.
Ihmisestäkin käytetään arkikielessä usein yksikön kolmannessa persoonassa pronominia "se", eikä tuo sananvalinta jokapäiväisessä puhekielessä tarkoita, että puhuja nimenomaan vähättelisi toista henkilöä. Miksi siis jotkut kokevat, että eläimen arvokkuutta ei tarpeeksi tuoda esille, jos puhutaan "siitä", eikä "hänestä"?
Eläimenpito on eläimenpitoa ja kielioppi on kielioppia. Minä vaan en ehkä ymmärrä tuon sanavalinnan perimmäistä tarkoitusperää ja väkisinkin saan puhujasta tyhmän vaikutelman, ehkä joskus aiheettakin. Mutta mielestäni eläimiä voi vallan hyvin kunnioittaa sanoin ja teoin myös ilman, että omaa hyvyyttään siinä asiassa pitää pakonomaisesti julistaa kielen sääntöjä korostetun irvokkaasti rikkomalla.
Kommentit (45)
Minusta "hänen" käyttäminen särähtää korvaan samalla tavalla kun puhutaan vauvoista, jotka eivät ole nähneetkään mitään omaa itsenäistä yksilöä ja persoonaa, josta tuota voisi käyttää.
Herra Tassula on hyvin pöyristynyt käytöksestänne. Hän toivoo teiltä anteeksipyyntöä ja lisäksi pyytää naukuen minua, hovimestariaan, valmistamaan hänelle aterian tonnikalasta henkisen kärsimyksen lievittämiseksi.
T. Kissanomistaja
Itse sanon puhuessani 'se' niin eläimistä kuin ihmisistäkin. Ainoa tilanne, jossa sanon hän, on kun puhun arvovaltaisesta henkilöstä minuun nähden auktoriteettiasemassa olevan henkilön läsnäollessa (esim. puhun rehtorista opettajan kuullen).
Minä käytän kalliista käsilaukustani muotoa "hän" 🙈
No eiköhän tuota "hän"-pronominia käytetä lähinnä vitsillä. Mä kutsun kissaani usein häneksi, sillä hän on omasta mielestään kovinkin ylväs ja arvovaltainen. Kenties jopa kuninkaallinen.
Itse huomaan usein käyttäväni tuota, vahingossa, ja uskon sen liittyvän eläimien inhimillistämiseen. Tyhmältä se kuulostaa näin kun ajattelee asiaa, mutta se vain pulpahtaa suusta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta "hänen" käyttäminen särähtää korvaan samalla tavalla kun puhutaan vauvoista, jotka eivät ole nähneetkään mitään omaa itsenäistä yksilöä ja persoonaa, josta tuota voisi käyttää.
Paitsi kun meidän kissi on hyvinkin tietoinen omasta, itsenäisestä yksilöstään ja varsinkin hän on tietoinen omasta persoonastaan ja persoonallisuudestaan, joka eittämättä on vähän narsistiseen taipuvainen..=)
Ei se haittaa, hän on silti niin suloinen!
Ruotsissa sanotaan eläimistä han/hon. Ihmisistäkään ei ikinä sanota se.
Vierailija kirjoitti:
Herra Tassula on hyvin pöyristynyt käytöksestänne. Hän toivoo teiltä anteeksipyyntöä ja lisäksi pyytää naukuen minua, hovimestariaan, valmistamaan hänelle aterian tonnikalasta henkisen kärsimyksen lievittämiseksi.
T. Kissanomistaja
Pyydän Herra Tassulalta mitä nöyrimmin anteeksi (toivoen ettei Hän ymmärrä miksi pidän sormiani ristissä). Samalla kuitenkin esitän Hänelle harkittavaksi, voisiko Hänen Korkeutensa (saas) mitenkään opetella välttämään etenkin ruokapöydällä oleskelua.
Kyllä meidän koirat on aina olleet hän ja tulevat olemaankin.
Koska olen suomenruotsalainen päätän olla välittämättä siitä mikä olisi kieliopillisesti oikein, ja käytän kaikista karvakavereista sanaa hän.
"Se" on varattu elottomille esineille. (Ja einiinmukaville ihmisille.)
Minä sanon ihmisistä "se" ja eläimistä "hän" :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän koirat on aina olleet hän ja tulevat olemaankin.
Muistathan kirjoittaa tuon "Hän"-pronominin myös isolla alkukirjaimella.
Itsekkin hännittelen ja teitittelen eläimiä välillä, ihan vitsin tasolla tosiaan. Mutta välillä ovat niin olevinaan, varsinkin kissat. :D
"Mitä hän on mieltä?", " Mitäs teille saisi olla?", normaalisti kyllä käytän se:tä kun puhun elukoista.
Kerran sinuttelin siiliä...
Minäkin olen alunperin käyttänyt vitsillä koiristamme hän-muotoa ja se on sitten jotenkin jäänyt käyttöön. Kai se edelleen silti on vitsi, mutta toisaalta nyt kun mietin tarkkaan, niin harvoin minulla tulee seseteltyä yhtään ketään tai mitään, olipa kyseessä eläin tai ihminen.
Minulle taas kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin ovat "se". Mitä se kertoo minusta?
Mitäs jos nimeän koirani Häneksi. Sitten se on oikeaoppisesti Hän.
Kun suomen kielioppia formuloitiin äidinkielen tunneilla opetettavaan muotoon, asialla oli usein alunperin ruotsinkielinen sivistyneistö, jolla ei välttämättä ollut tajua kansankielen hienovaraisimmista vivahteista -näin syntyi tämäkin "hän ihmisestä, se eläimestä" - sääntö. Kuitenkin vielä nykyäänkin käytännön puhekielessä se (myös tämä ja tuo) ovat tavalliset painottomat yksikön 3.persoonan pronominit, joilla viitataan yhtälailla ihmiseen, esineeseen tai asiaan, ja hän on painollinen eli korostettu muoto. Samalla lailla kuin ranskan kielessä je/moi, tu/toi, il(elle)/lui. Se -pronominin käyttö ihmisestä ei ole siis mitenkään halventavaa oikeasti, jos sellainen sivumerkitys sille on muodostunutkin, se johtunee vain äikänmaikkojen tiukkapipoisuudesta tätä alun perin hatusta vedettyä "sääntöä" opetettaessa.
Kun eläimestä käytetään hän-pronominia, ei ole kyse niinkään säännön rikkomisesta, vaan eläimen yksilöllisyyden ylikorostamisesta, tällaista tiedostamattomastikin havaitsemaamme, ei-virallista kielen sääntöä juurikin hyväksikäyttäen. Ärsyttävää toki sekin.
Sanon aina ihmisistäkin "hän", minkä vuoksi lipsahtaa tuo usein eläimistäkin. "Se" kuulostaa mielestäni liian puhekieliseltä ja pyrin puhumaan aina varsinkin uudessa seurassa asiallisesti. Ehkä jossain vaiheessa saa jo eläimistäkin sanoa "hän".
N21, possunomistaja
Täytyy kysyä kissaltani. Hänellä on oikein hyvä kielioppi.