Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi antaa lapsenlapsilleen karkkia/herkkuja salaa, vaikka häntä on kielletty
04.08.2016 |
Eli tilanne on se, että miehen siskon lapsi on usein hoidossa anopilla ja miehen sisko kielsi äitiään antamasta lapselle (nimettäköön hänet vaikka Petteriksi) herkkuja, etenkin silloin kuin lapsi oli alle 1-vuotias. No anoppi oli kylässä jokin aika sitten ja siinä ruokapöydässä sitten tuli puheeksi herkuttelu ja anoppi sanoi nauraen että kun meidän Petteri oli minulla hoidossa, annoin aina jo vauvana hänen salaa maistella sitä ja tätä herkkua. Kertoi siis ihan hyvällä mielin tätä, sanoi vielä että aina peitteli jälkensä ennen kuin tytär tuli hakemaan poikaa. Itse siinä sitten vieressä kuuntelin näitä juttuja ihan hiljaa ja mielessä ajattelin, miten voisin koskaan antaa oman lapseni hänelle hoitoon, jos kerran tekee selän takan tällaisia juttuja? Isompana lapseni tulee kyllä saamaan herkkuja, mutten todellakaan sietäisi sitä jos anoppi antaisi vauvalle vaikka jäätelöä, vieläpä vaikka sen olisimme sen kieltänyt. Saimme esikoisen vähän aikaa sitten. Anoppi asuu kaukana, joten tuskin tulee kovin montaa kertaa lastamme hoitamaan, mutta jos tulisi, niin koko ajan saisin miettiä, mitä tekee selän takana lapsen kanssa.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa....lapsille jää elinikäinen trauma kun saavat salaa makeaa eikä äiti parat saa harjoittaa mieluvaltaansa rauhassa.
Mitä sitten?Ei se lapsi mihinkään jäätelön tilkkaan kuole.
Hankkikaa joku harrastus vaikka niin saatte käyttää valtaa--joku larppaus vois olla hyvä.
No ei jää traumaa, mutta katsos kun esim. jäätelö ei kuulu 8kk ruokavalioon, näet. Ei tässä ole nyt kyse isosta lapsesta, urpo.
Ap
Ei teelusikallinen jäätelöä mitään aiheuta. On vain makuelämys vauvalle. Ei suosituksia pidä lukea kuin piru Raamattua.
Tietenkin törppöä anopilta että ei kunnioita toisen toiveita. Vaikka toisen pyynnöt olisi typeriä kuten tämä jäätelönmaistelu kielto niin kyllä sitä noudattaa silti pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi saada myös allergisen reaktion, itse olisin varuillani. Tiedän kyllä mummoja jotka tekevät tätä. Mielestäni väärin. En aio olla tuollainen mummo
Todellinen, aito ja oikea välittäminen puuttuu mummolta!!!
On myös typerä, välit voivat mennä poikki
Porttikielto tuollaiselle hirviöanopille! Lasta ei anneta hetkeksikään anopin seuraan ja anoppilassa ei käydä kylässä ainakaan vuoteen. Ei vastata anopin puheluihin ja viesteihin. Oppii olemaan!
No ette jätä lapsia valvomatta anopille. Problem solved
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hysteeriset mammat taas kilpaa meuhkaamassa anopeistaan. Vttuako se ap:lle kuuluu, miten miehen siskon lasta hoidetaan?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi saada myös allergisen reaktion, itse olisin varuillani. Tiedän kyllä mummoja jotka tekevät tätä. Mielestäni väärin. En aio olla tuollainen mummo
Lapsi voi saada allergisen reaktion vaikka kaurapuurosta. Turhaa panikointia tuollainen. Ainut mikä jäätelössä voi allergisoida on maito ja sen suhteen teelusikallinen on sama kuin ei ollenkaan. Lisäksi maitoallergia kyllä huomataan jo kauan ennen 8kk ikää eikä se laukea tipasta jäätelöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kuole siihen, että saa silloin tällöin vähän herkkuja. Äitini oli ihan samanlainen ja otin siitä pulttia, mutta tajusin kyllä, että se oli ihan turhaa. Ensinnäkään äiti ei siitä muuksi muutu, toisekseen lapset eivät siitä mitään ongelmia saa ja kolmanneksi sitä tapahtuu harvoin, kun ei kovin usein edes nähdä.
Oletuksena tässähän on, että lapsi on enimmäkseen omien vanhempiensa hoidossa joten 99,99% ajastaan hänen ruokavalionsa on äitinsä hallinnassa. Äiti voisi vähän löysätä pipoaan. Itse annoin pikkuiseni maistaa jäätelöä ensimmäisen kerran jo 7 kk iässä eikä lapsi mennyt siitä rikki. Äiti ehtii pahoittaa mielensä vielä monen monta kertaa lapsen elämän aikana jos ei opi ottamaan rennommin.
Millä tavoin Petteri on kärsinyt tästä menettelystä vanhemmiten, vai jäikö tämä vain sinun painajaisuniisi ja heräät öisin omaan huutoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ette jätä lapsia valvomatta anopille. Problem solved
Tämä ap:n jutussa kuviteltu lapsi olisi nyt sen ainakin 6v eli ei mikään ihan vauva enää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ette jätä lapsia valvomatta anopille. Problem solved
Tämä ap:n jutussa kuviteltu lapsi olisi nyt sen ainakin 6v eli ei mikään ihan vauva enää...
Vaikka lapsi olis jo 30 ei anopinvihaajien puheet ja pakkomielteet muuksi muutu. Anoppi, anoppi, anoppi, anoppi, anoppi.
Mietin joskus eikö heidän työkaverinsa ja ystävät ole yhtä kyllästyneitä kuin minä aikoinaan työkaverin koirajuttuihin. Aamulla ensin piti kysyä miten rekku voi ja miten aamulenkki meni. Ruokatunnin jälkeen sama juttu kun hän kävi pissattamassa koiransa, asui lähellä. Iltaivällä haikailu, kyllä rekulla on jo ikävä ja koirasta piti keskustella työn ohessa. Huoneessa piipahtavat työkaverit myös tiesivät että ensin pitää kysyä rekun kuulumiset. Työkaveri oli viiskymppinen yksin asuva, lapsensa jo omillaan jossain pääkaupunkiseudulla.
Aamulla, mitäs anoppi eilen sanoi jne. Iltapäivän hetket ruotiessa anoppia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa....lapsille jää elinikäinen trauma kun saavat salaa makeaa eikä äiti parat saa harjoittaa mieluvaltaansa rauhassa.
Mitä sitten?Ei se lapsi mihinkään jäätelön tilkkaan kuole.
Hankkikaa joku harrastus vaikka niin saatte käyttää valtaa--joku larppaus vois olla hyvä.
Ihan tutkitusti, mitä myöhempään lapsi tottuu makeaan makuun, sitä vähemmän sille tulee makeaan mielitekoa. Tämmöinen velakin sen tietää.
Tässä paksukaisten luvatussa maassa on sulaa hulluutta totuttaa lapsia makeaan "normaalina" asiana, saati jonain superplusjännänä erikoisihanuutena, mitä mummun kanssa salaa harrastetaan.
Lapselle makeaa salaa syöttävä mummeli siis todellakin saattaa sabotoida lapsen aikuisiän terveyttä, pahimmassa tapauksessa, kun lapselle tulee sairaalloisia assosiaatioita ruoalla rakastamisesta sun muusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta on ok että ihan pienetkin saavat vähän maistaa, kun yleensä se tekee tarjoajan iloiseksi. En näe siinä mitään pahaa, kunhan ei nyt kokonaista jätksiä vauva-ikäiselle syötä (harva edes söisikään)
Miksi se tarjoaja pitäisi tehdä iloiseksi? Miksi aikuinen ihminen tuntee iloa siitä, että saa käytännössä myrkyttää pikkulasta?
Tiesit kai, ettei arsenikkikaan pieninä määrinä ole ensinkään haitallista. Mutta et varmaan antaisi sitä kenenkään lapellesi syöttää, vaikka se antaja siitä kuinka ilahtuisi?
Ihmisen asenne ruokaan muodostuu hyvin pienenä. On erittäin epätervettä haluta jakaa uusille sukupolville oma epäterve asenteensa ravintoon -eli se, että makean syönti on onnen huipentuma ja vielä parempaa on se, jos saa tunkea johonkuhun toiseen glukoosi-fruktoosisiirappia.
Meillä on alakouluikäisiä lapsia, joilla on ravitsemusperäinen rasvamaksa. Joten se lasten syöminen on ihan oikeasti aika tärkeä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ongelmaisia suhteita parilla viimeisellä kommentoijalla ruokaan. Makeaa, rasvaista, suolaista ei tarvitse kukaan mutta maistaminen ei ketään tapa.
Miten ongelmallisuus periytyy ortorektikkojen lapsille? Ennen ei saanut ruuan kanssa nirsoilla, nyt aikuiset mesoo marjasopista tai joskus tarjotusta keksistä päiväkodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini teki ihan samaa tyttärensä lapselle. Antoi sokerisia mehuja pari viikkoiselle, työnsi kermavaahtoa suuhun parin kuukauden iässä jne. Pitäähän sen pienekin saada maistaa namia. Ensimmäisen vuotensa tämä lapsi kiljui kaikki illat mahakipujaan. Kolmevuotiaana paikattiin maitohampaiden reikiä. Minne tahansa kylään lapsi meni, ovella ensimmäiset sanat olivat: Missä täällä on nannaa?
Nyt on pullukka teini.
Minua aina ihmetyttää, millainen sielunmaisema on näillä mummoilla, joille on tärkeää antaa herkkuja lapselle, ihan pienellekin?
Onko ne niin kehittymättömiä, etteivät osaa rakkauttaan muuten ilmaista, vai missä on vika? Osalla, kuten omilla vanhemmillani, tuo menee niin pitkälle että suu virneessä yritetään syöttää suklaata koiralle, että sekin saa joskus jotain hyvää!
Itse olen 45, eikä minulla ole ollut ikinä mitään erikoisempaa mielitekoa antaa herkkuja kenellekään. En käsitä, miten antaja voi tulla iloiseksi sellaisesta. Vallankin jos kyse on jostain kaupan lisäaine-glukoosifruktoosisiirappimössöstä, että ei ole edes itse tehty.
Ymmärtäisin mummon ilon, jos huolella ja rakkaudella itse valmistettu ravitseva kotiruoka maistuisi. Silloin voisi kokea tehneensä toiselle HYVÄÄ, kun on ruokkinut sitä itse. Mutta miten kukaan saa iloa siitä, että antaa toiselle kaupan bulkkijäätelöä tms?
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun joillain on varaa vähätellä. Vaan se ongelma ei aina ole ihan vähäinen. Me asumme anopin kanssa samalla tilalla, viljelijöitä kun ollaan. Eli lasten on helppo käydä anopilta hakemassa herkkuja vaikka kahdesti päivässä. Kun huomattiin, että näin tapahtuu, niin sanottiin anopille, ettei se käy laatuun. Lapsille ei maistu illalla kunnon ruoka, lapset lihovat ja oppivat muutenkin väärille tavoille.
Anoppi näennäisesti myönteli, mutta vaihtoi päivittäisen jäätelön jakamisen vain karkkiin. Kiellettiin karkit, niin anoppi vaihtoi ne suklaaseen. Kiellettiin kaikki sen tyyppinen herkuttelu, karkit, suklaat, jäätelöt. No anoppi otti vielä esiin piparit, ja taas väännettiin rautalangasta, että nekin ovat herkkuja. Nykyään syöttää lapsilleen hillovoileipiä. Kyllä tekisi mieli vetää anoppia ihan konkreettisesti turpaan. Mikä ihme pakkomielle sillä on lihottaa lapset muodottomiksi! Ja miten ei aikuisella ihmisellä ole sellaista tietoa p
Auttaisiko, jos veisit anopin vaikka ihan yksityiselle ravitsemusterapeutille, joka selittäisi sille näitä ravintoasioita? Ei se sinua kuuntele, tuskin poikaansakaan, mutta ehkä tuosta vähän säikähtäisi ja oppisi.
Ei ole yksi tai kaksi avioeroa, minkä sekaantuvat anopit ovat maalla saaneet aikaan.
Mummu pilaa lapsen hampaat? Siis vanhemmat ovat pitäneet mummua lapsen hoitajana? Eivät itse ole jaksaneet?
Se on vanhempien vastuulla pestä ne hampit ihan ensimmäisen puhkeamisesta. Mikä tahansa suussa ja hampaiden välissä muhiva ruoka, vaikka olisi superterveellistä, aiheuttaa ihan samaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä nyt jotkut on valittaneet että miten se lapsi menee pilalle jos joskus saa herkkuja, niin kiinnostaa tietää miksi lapsen pitää saada herkkuja? Miten se isovanhempi menee pilalle jos ei saa antaa herkkuja? Etenkin jos lapset käy joka päivä isovanhemmilla tai asuvat lähellä, kyseenalaistan aika lujaa että isovanhemmat tarjoavat jatkuvasti sokeriherkkuja. Tuskin nämä isovanhemmat ruokkivat omillekaan lapsilleen päivittäin suklaata ja jäätelöä, joten miksi lapsenlapsille. Pieni lapsi ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan saanut, vasta kun kuvioihin astuu kaverit jotka kertovat hyvistä herkuista voi alkaa kiinnostaa. Kaksivuotiaat ei todellakaan keskustele parhaista karkkipäiväkarkeista keskenään. Herkut eivät paranna ihmisen terveyttä mihinkään muualle kuin huonompaan ja sokeri ei ole ihmiselle tarpeellinen ravintoaine laisinkaan.
Osalle ihmisistä herkut on ainoa tunteiden näyttämisen tai syöminen tunnesäätelyn keino. Ei ne kykene käsittämään, että osa meistä ajattelee ravitsemusasioita ihan rationaalisesti, siltä kannalta, mitä kannattaa terveyden ja kylläisyyden takia syödä.
Ei, se herkuttelua ja päiväkahvit on jotain kerta kaikkiaan elämää suurempaa.
Sääliähän tuollaisia ihmisiä tulee.
Muistakaa kovasti haukkua kaikki tarjottavat mitä anoppi laittaa tarjolle kun käytte.
Nykyisin erot ovat ehkä pienenmät, anopit nuorempia ja omaavat uudet ruokatottumukset maallakin.
Voin kuvitella miniän närkästyksen kun syö pizzoja ja työmaaruokalassa salaattia kun maalaisanoppi kantaa pöytään perunakattilan ja uunissa kypsytetyn sian suolalavan, jälkiruuaksi makeaa marjasoppaa ja kahvin kanssa kuivakakun ja hanna-tätejä
Alue: Aihe vapaa
Älä nyt. Voi olla niinkin että anopin mielestä vanhemmat antaa salaa, vaikka on kieltänyt. Buhahaa taas.