Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö rikoilmoituksen jos oma puolisosi löisi sinua nyrkillä kasvoihin?
Kommentit (37)
Tekisin. Ei tarvi perustella miksi. Jokainen selväjärkinen tekis rikosilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex avopuoliso löi. Murtui nenä, ja nykyään se on ruma ja vino. Jouduin soittamaan apua pihalta .. Poliisit tuli ja vei miehen putkaan. Ambulanssissa ottivat kuvat ja kysyivät nostanko syytteen. Siinä paniikissa en muuta osannut sanoa että kissa on karannut pihalle..
Syyte nostettiin, törkeä pahoinpitely.. Mutta luovuin syytteistä. Joka oli iso virhe. Kävi kiinni myöhemminkin.. Ja erohan siitä sitten tuli kun löytyi asunto.
Ensin hakisin vaurioista lääkärintodistuksen, sitten tekisin rikosilmoituksen ja avioerohakemuksen. Minua ei lyödä kuin kerran. Vaikka mies matelisi kuin maan matonen ja anelisi anteeksiantoa, niin ilmoitus pitää. Kenenkään ei pidä sietää väkivaltaa, ei naisen eikä miehen.
Riippuu tilanteesta.
Mieheni löi minua nyrkillä (ei naamaan) suhteemme alkuaikoina, oli kännissä.
Aamulla kun tajusi tapahtuneen, oli aidosti pahoillaan ja kauhuissaan tapahtuneesta. Keskustelemalla selvitimme tilanteen kahden kesken.
Olemme tämän jälkeen olleet 15v yhdessä ja koskaan enää ei ole tarvinnut pelätä että löisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi. Olen nyrkkeilijä ja turpiin saaminen kuuluu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miksi löisi. Jos olisin ansainnut lyönnin esimerkiksi pettämällä niin en tekisi mitään ilmoitusta mihinkään enkä muutenkaan kehtaisi asiasta ulista. Muuten (jos en olisi lyöntiä ansainnut) varmaan löisin takaisin, viiltelisin miestä tai käyttäisin tapausta henkisenä lyömäaseena jatkossakin oikeuttaen kaikki sekoiluni tuolla "nokun sä löit mua sillon kerran". Uhkailisin myös säännöllisin väliajoin, saadakseni tahtoni läpi, kertovani asiasta poliisille. Jos kertoisin jollekin niin liioittelisin lyöntiä ja kertoisin miehen myös esim. raiskanneen.
Eli kannattaa jokaisen monta kertaa miettiä ennen kuin työntä nyrkkinsä tällaisen hullun naamaan. Kostamatta en nimittäin osaa jättää, se on varmaa.
Hullu.
En tekisi koska osaan olla niin ärsyttävä, että vaikkei se oikeutakaan lyömään, niin minun harjoittamastani suullisesta väkivallasta tulisi voida myös tehdä rikosilmoitus. Ja kun ei voi, niin jättäisin minäkin tekemättä. Ero tulisi kyllä varmaan. Mulla on nolla syytä katsella hakkaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna, en varmaankaan tekisi. Tuntisin niin suurta häpeää ja pettymystä, kun yli vuosikymmenen kestäneessä hyvässä parisuhteessa tapahtuisi jotain tuollaista. Tiedän ettei tarvitsisi tuntea häpeää, koska se ei koskaan ole uhrin vika, mutta en silti voisi olla tuntematta. Pidän itseäni itsenäisenä ja vahvana naisena, mutta rehellisyyden nimissä en kuitenkaan sitten usko, että tosipaikan tullen tekisin aviomiehestäni rikosilmoitusta. Uskon kuitenkin, että parisuhde päättyisi siihen tai vähintäänkin mies menisi yksin terapiaan ja me yhdessä pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miksi löisi. Jos olisin ansainnut lyönnin esimerkiksi pettämällä niin en tekisi mitään ilmoitusta mihinkään enkä muutenkaan kehtaisi asiasta ulista. Muuten (jos en olisi lyöntiä ansainnut) varmaan löisin takaisin, viiltelisin miestä tai käyttäisin tapausta henkisenä lyömäaseena jatkossakin oikeuttaen kaikki sekoiluni tuolla "nokun sä löit mua sillon kerran". Uhkailisin myös säännöllisin väliajoin, saadakseni tahtoni läpi, kertovani asiasta poliisille. Jos kertoisin jollekin niin liioittelisin lyöntiä ja kertoisin miehen myös esim. raiskanneen.
Eli kannattaa jokaisen monta kertaa miettiä ennen kuin työntä nyrkkinsä tällaisen hullun naamaan. Kostamatta en nimittäin osaa jättää, se on varmaa.
Onko sulla suhteet kestäneet kuinkakin kauan? Ei sillä, että niissä aina lyötäisiin, mutta ehkä sä vedät hakkaajia just puoleesi? Niin kuinka voitte olla yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas uskon, että se on joskus 50% uhrin vika. Siksi en tekisi, jos katsoisin itse olevani osasyyllinen.
En muista numeroani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä teet joka päivä samanlaisen paskaprovon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miksi löisi. Jos olisin ansainnut lyönnin esimerkiksi pettämällä niin en tekisi mitään ilmoitusta mihinkään enkä muutenkaan kehtaisi asiasta ulista. Muuten (jos en olisi lyöntiä ansainnut) varmaan löisin takaisin, viiltelisin miestä tai käyttäisin tapausta henkisenä lyömäaseena jatkossakin oikeuttaen kaikki sekoiluni tuolla "nokun sä löit mua sillon kerran". Uhkailisin myös säännöllisin väliajoin, saadakseni tahtoni läpi, kertovani asiasta poliisille. Jos kertoisin jollekin niin liioittelisin lyöntiä ja kertoisin miehen myös esim. raiskanneen.
Eli kannattaa jokaisen monta kertaa miettiä ennen kuin työntä nyrkkinsä tällaisen hullun naamaan. Kostamatta en nimittäin osaa jättää, se on varmaa.
Onko sulla suhteet kestäneet kuinkakin kauan? Ei sillä, että niissä aina lyötäisiin, mutta ehkä sä vedät hakkaajia just puoleesi? Niin kuinka voitte olla yhdessä?
Ei mua ole lyöty suhteessa kuin pari kertaa (saman miehen toimesta, on jo entinen). En siis vedä hakkaajia puoleeni ja erittäin selväksi olen kaikille tehnyt, etten sellaista touhua purematta niele. Tietävät mitä tuolle exälle lävi kun mua löi ja osaavat kyllä olla toistamatta samaa virhettä. :)
Jänniä nää kommentit "hullu, hae apua" ym. kun kerron että kostan hakkaajalle. Te kommentoijat olette varmaan niitä naisia jotka ovat väkivaltaisessa suhteessa hiljaa tekemättä mitään tai korkeintaan jättävät miehen antaen asian olla, ja sitten valitatte traumoistanne. Ei sen niin kuulu mennä. Miksi pahantekijän rankaiseminen koetaan hulluna, mutta täysi heikkous ja se, ettei itsesään puolusta on ok?
T. Viesti 9
No vaimoni on minua nyrkillä lyönyt. Enkä muuten tehnyt rikosilmoitusta. Enkä muuten eronnutkaan. Pidin kyllä puhuttelun ja kävin yhdessä hänen kanssaan läpi tapoja, joilla äkkipikaiset tunteen voidaan saada hallintaan. Eipä ole enää lyönyt
Tämä on todellista rakkautta ja vain luuserit ovat heti juoksemassa poliisiasemalle itkemään. Kannattaa ymmärtää, että virheitä voi sattua kenelle tahansa eikä niihin kannata ylireagoida. Tämä koskee kaikkia sukupuolia.