Ihana ruma mieheni ja minä

Ja lisään viellä että todella tietää mitä tekee vällyjen välissä.

Mulla samantyyppinen kokemus. Järkytyn myös tämän palstan pinnallisuutta. Ja sitä että ihmiset vihaavat täällä myös itseään ja joskus oikein kilpaa huutavat kuka rumin. Sellanen elämänkatsomus jota en tajua yhtään, kuin vierasta kieltä lukis.

Minun miesystävälläni on reippaasti ylipainoa, ja monet ovat hänelle asiasta huomautelleet. Minua ylipaino ei haittaa - pidän häntä komeana ja suloisena. Parasta hänessä on kultainen luonne, huumorintaju ja älykkyys.

Kun löytyy itselle sopiva ihminen, silloin vain jotenkin klikkaa. Kiitos tästä aloituksesta.

Samoja kokemuksia.

Minulta on suoraan kysytty, mitä ihmettä näen noin rumassa miehessä kuin mieheni on. Saisin kuulemma komeammankin. Ja tätä on kysynyt/ihmetellyt useampikin ihminen.

Ja ei, en mennyt lompakon takia yhteen (kuitenkin joku tulee vielä asiasta sanomaan). Mies oli työtön ja korviaan myöten veloissa kun tapasimme.

:) Ihanaa, en ole yksin. Itseäkin häiritsee tuo kamaluidessa kieriskely. Kyllä ihminen on se miltä milloinkin itsestä tuntuu. Siksi pitääkin rakastaa myös itseään ehdoitta. Ja voin kyllä lisätä että tässä suhteessani en ole pirttihirmu ollenkaan. Aikaisemmissa tällaista nousi esiin, kapinoivan luoteeni vuoksi. En kestänyt kohdata halveksuntaa. Se ei kuulu kotiin. Sen paikka on jossain muualla. Ikinä ei ole tämä mies katsonut ns. halvalla minulle tai tunteilleni. Suosittelen kaikille nirpoillekkin jotka lukee palstaa että katse peiliin. Kohta olet ruma kumminkin joten miksi et keskittyisi sielun eikä kulissin hyvinvointiin?

Ap, olen iloinen puolestasi. Suhteessanne toteutuu vanha viisaus, että kauniin naisen tulee naida ruma mies. Mies palvoo naista eikä naisen tarvitse pelätä miehen lähtevän muiden perään. Kateelliset tikahtukoon myrkkyihinsä ihmetellessään mikä sinuun miehessä vetoaa. Onnen tyttö olet!