Masentuneisuus omilleni muutosta vaan pahenee :(

Viikko takana ensimmäisessä omassa kämpässä, itkettää KOKO AJAN, en tajua miksi on näin karsea olo! Kahden viikon päästä alkaa koulu ja sitä odotan innolla mutta en oikeasti tiedä miten ihmeessä selviän sinne asti. En tunne ketään, ei ole ketään kenelle jutella. Olen vieraalla paikkakunnalla vieraiden ihmisten joukossa ja päivieni ainoa "ilo" on esim reissu ruokakauppaan. Täällä on paljon enemmän liikennettä kuin mihin olen tottunut, ja ihmiset ajavat (sekä pyörillä että autoilla) ihan hassusti, ja sitten kun yritän itse mukautua näihin hassuihin juttuihin ja tehdä samalla tavalla (esim mennä vasemmalta puolelta pyörällä ohi, kun oikeasti yhdeksän kymmenestä vastaantulijasta tekee sen minulle ihan väkisin ja katsoo oudosti jos yritän pitää oikean puolen!) niin saan ilkeää huutelua... olen aivan lyöty, tunnen olevani NIIN YKSIN ja ulkopuolinen kaikesta, ja sitten vielä ihmiset solvaavat kadulla, ehkä syystä, mutta silti. ): Olen soitellut kotiin jne mutta en halua äidille myöntää miten pahalta tuntuu, koska tiedän että hän huolestuisi ja miettisi sitä koko ajan sitten, joten hammasta purren pidättelen itkua puheluiden ajan.

Tein aloituksen tänne omilleni muutosta ja siitä että teki mieli koko ajan vaan itkeä. Moni sanoi että hetken päästä helpottaa, mutta tällä hetkellä ei vielä todellakaan siltä tunnu. En selviä yhdestäkään päivästä itkemättä. Ja kotona olin aina sellainen että rakastin rauhaa ja yksinoloa ja tykkäsin tehdä yksin juttuja, joten tämä ei ole YHTÄÄN tapaistani. Voi luoja kun menis tämä olo vaan ohi :(((((