Lue keskustelun säännöt.
Sieluista, silmiin katsomisesta ja muusta hömpästä
03.08.2016 |
Mitäs mammat tästä olette mieltä? Kirjoitin tämän tuonne yliluonnollisten tapahtumien ketjuunkin.
Näen erästä miestä pari kertaa vuodessa töiden merkeissä. Hän on oikein mukava ja miellyttävä ja meillä riittää aina yhteistä juttua ja naurua. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa, enkä koe häntä seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavana. Ihmisenä hän on kertakaikkisen ihana ja tulemme loistavasti aina toimeen.
Kerran kun olimme taas päässeet juttusille, sanoin hänelle että sinä olet upea ihminen ja kanssasi on aina niin mukava vaihtaa kuulumisia. Sinä hetkenä silmämme lukittuivat kiinni, tunsin kuinka hänen silmänsä oikein imaisivat oman katseeni, enkä päässyt hänen silmistään irti. Se oli pelottavaa. Näin ensin syvällä hänen silmissään maailmankaikkeuden. Se oli spiraalimainen. Sen jälkeen näin tuon miehen sielun, jonka sisällä näin hetken kuluttua oman sieluni. En muista siitä oikein muuta kuin että sielut olivat kauniita. Tässä vaiheessa säikähdin ihan tosissaan ja sanoin monta kertaa ääneen että päästä irti, päästä irti, mutta en saanut liikutettua silmiäni. Kun sain väkisin katseeni riuhtaistua irti, mies toisteli vaan että rauhoitu, rauhoitu. Lähdimme omille teillemme saman tien, eikä asiaan ole sen koomin palattu.
Olen nähnyt häntä sen jälkeenkin, mutta emme ole ottaneet tapausta puheeksi. En edes halua puhua siitä, mutta kiinnostaisi kyllä tietää että mitä helvettiä siinä oikein tapahtui. Vielä seuraavana päivänäkin oloni oli täysin ontto, olin jotenkin ihan täysin tyhjä sisältä.
Miehen kokemusta en tiedä, en tiedä näkikö hän minun silmistäni yhtään mitään. Ehkä luuli, että minä olen häneen rakastunut ja muuten vaan tuijottelen silmiin ihastuneena.
Loppuun tiedoksi, että olen ihan tavallinen 40v äiti-ihminen, en uskovainen enkä muutenkaan hurahtanut tai latvasta laho :) En myöskään aio ikipäivänä mennä kyselemään mieheltä, että näkikö hänkin minun sieluuni asti :D
Kommentit (27)
Käyttäjä102 kirjoitti:
kukavaan kirjoitti:
Kiitos. Laitoinkin sinut seurantaan. :)
Minulla ego meni rikki kuukausia sitten ja siitä lähtien olen ollut aika syvällä yössä ja joutunut näkemään joka ikisen valheen ja illuusioni ja virheeni. Tämä aika on ollut hyvin mustaa ja raskasta mutta vastapainona välillä tulee niitä hyvin kirkkaita hetkiä.
Odotapa kun näet, että koko maailma on illuusio, sitten vasta hauskuus alkaa ;) Eivät ole helppoja prosesseja nämä aina, varsinkin kun nykyaikana on niin vähän ymmärrystä ja tukea niille, joten useimmat joutuvat kulkemaan niistä läpi peläten olevansa tulossa hulluksi, kuolemassa jne, edes näkemättä mitään hyvää lopputulosta mihin se tie voisi johtaa.
Totta. Minä en tunne kuin yhden henkilökohtaisesti, joka on tästä portista joutunut kulkemaan. Toivoisin löytäväni hengellisen opettajan, ehkä se vielä tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt näin. Luulin ennen että maailmankaikkeuden näkeminen toisen silmissä on korulause, jolla kuvataan ihastumisen tai rakastumisen ihanuutta. Eräänä päivänä katsoin miespuolista tuttavaani silmiin ja koin jotain ihmeellistä. Kun yritin kertoa siitä ystävälleni, en voinut kuvailla tapahtumaa mitenkään muuten kuin kertomalla kuinka näin miehen silmissä maailmankaikkeuden. Se pysäytti.
En usko sielunkumppaneihin, yksisarvisiin tai muuhun hömppään mutta olen miettinyt, oliko kokemus täysin yksipuolinen vai näkikö toinen saman. Tuttavaltani en voi kysyä asiasta, hän on työkaverini mies.
Kyllä on moni tässä ketjussa psykiatrin tarpeessa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on moni tässä ketjussa psykiatrin tarpeessa
Tätä heitellään nykyään helposti, mutta käsittääkseni vielä se, että on erikoisia uskomuksia tai kokemuksia ei tarkoita mielisairautta. Muutenhan esim. kaikki uskovaiset voitaisiin pistää lääkitykselle, kun uskovat yliluonnollisiin asioihin joita ei voi todistaa.
Yleensä ajatellaan, että apua tarvitsee vasta sitten, jos joko itseä ahdistaa kovasti, tai ei pärjää normaalissa elämässä ongelmiensa takia. Kuitenkin usein nämä erikoisempia uskomuksia omaavat pärjäävät oikein hyvin tavallisessa työ- ja perhe-elämässä, olematta edes päällepäin mitään omituisia hörhöjä. Ihan taviksia vaan, jotka pitävät normaalisti uskomuksensa yksityisasioinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt näin. Luulin ennen että maailmankaikkeuden näkeminen toisen silmissä on korulause, jolla kuvataan ihastumisen tai rakastumisen ihanuutta. Eräänä päivänä katsoin miespuolista tuttavaani silmiin ja koin jotain ihmeellistä. Kun yritin kertoa siitä ystävälleni, en voinut kuvailla tapahtumaa mitenkään muuten kuin kertomalla kuinka näin miehen silmissä maailmankaikkeuden. Se pysäytti.
En usko sielunkumppaneihin, yksisarvisiin tai muuhun hömppään mutta olen miettinyt, oliko kokemus täysin yksipuolinen vyai näkikö toinen saman. Tuttavaltani en voi kysyä asiasta, hän on työkaverini mies.
Kiva että muillakin on samanlaisia kokemuksia
Ap
Kiitos tästä. Muistutus on minulle juuri oikea. Ego on tuntunut juuri likaiselta ja inhottavalta viime kuukaudet. Pitää yrittää olla olematta niin ankara.