En kestä lastani enää.. :(
Pitkä kesäloma takana ja mies on ollut lähes koko kesän töissä. Rahat on loppu eikä voida tehdä oikein mitään kivaa. Odotan niin paljon, että koulu alkaa ja lapsi menee sinne ja itse pääsen taas töihin. Se on minulle luksusta. Tänään lapsi suostui leikkimään sen aikaa omassa huoneessa, että imuroin. Heti kun imuri sammui, loppui leikit ja tuli taas luokseni vaatien jotain. Koko ajan on minussa kiinni. Olen ahdistunut.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
aivan paskaa että kirjoitin tänne. Luulin, että joku edes ymmärtää. Kai tämä on tabu. Ei saa puhua, ettei kestä äitiyttä ja kaikkea siihen liittyvää yksinäisyyttä.
Kyllä se että on äitinä jatkuvasti tarvittavissa ja saatavilla on ajottain ahdistavaa ja tuntuu siltä kun happi löytyisi ympäriltä. Ei ole myöskään tavatonta, että tuntuu epäreilulta sillä lapset eivät yleensä ole niin kiinni isässään kuin äidissään.
Ja eihän se sitä tarkoita, etteikö lastaan rakastaisi ja pikkulapsiajasta nauttisikin. Välillä sitä vaan haluaa olla muutakin kuin "äiti", ja silloin ne tunteet yltyy. Kyllä sinua monikin ymmärtää. Ja se todellakin on tabu asia. Asiasta voi keskustella yleensä jonku tosi hyvän ystävän kanssa, ja siinäpä se. Sinun tunteesi ovat oikeasti ihan normaaleja. Harva jaksaa sitä tunnetta, että pitää olla aivan kokoajan saatavilla, varsinkin kun toiveesta tehdä jotain itsekseenkin seuraa yleensä suuri syyllisydentunne.
Mutta tsemppiä! Onneksi on paljon hyviäkin hetkiä, ja lapset kasvaa kokoajan ja muuttuvat itsenäisemmiksi. Pidä vapaailta, ja laita tänään mies jonnekin kyläilemään lapsen kanssa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no en tiennyt tosiaan että pienet lapset ovat takertuvaisia. Sinäkö olet tiennyt kaiken etukäteen, mitä elämä tuo tullessaan? Onnittelut sinulle. Tiedät varmaan senkin, että tulet sairastumaan syöpään 5 vuoden kuluttua?
Se, että rinnastat kaksi aivan erilaista asiaa – yksinkertaisen lastenhoidollisen perusasian ja ennakoimattoman tulevaisuuden skenaarion – kertoo kyllä kaiken tarvittavan käsitteellisen ajattelun tasostasi. Vahvistat käsitystäni siitä, että huomattava osa lisääntyjistä on täysin eläimen tasolla, mitä tulee elämänhallintaan. Surullista lapsesi kannalta.
Juu, niin on ihan vitun surullista lapseni kannalta. Ja tuo sinun kirjoituksesi varmaan auttaa lastani jotenkin? Sitähän sinä hieno, hyvä ihminen kuitenkin ajattelet? Vai, eikö sittenkään? Oliko tarkoituksesi tulla vaan pätemään? Niin joo.
Tarkoitukseni on julkisesti häpäistä sinut ja kaltaisesi idootit, joiden ei pitäisi koskaan lisääntyä. Sinusta on onneksi varoittavaksi esimerkiksi naisille, jotka eivät ole vielä hankkiutuneet raskaaksi. Miksi et ole hankkinut edes perustietoja elämäsi merkittävämmän päätöksen tueksi?
Perheneuvola. Lapsi vaistoaa että äiti ei ole terve ja tunkee siksi iholle. Hän on hädissään.
Lähtekää kirjastoon :) Tsemppiä sinulle!
Kyllä mä tiedän että syy on minussa, eikä kenessäkään muussa. Olen katsonut sinne peiliin monta kertaa ja nähnyt väsyneen, elämään kyllästyneen äidin, jota ei kiinnosta mikään ja parempi olisi jos en olisi edes olemassa.