Neljäs poika tulossa ja mua HARMITTAA

ei tule yhtään. Paha mieli kommentistasi.

Ehkä sun kannattaisi pysyä pois näiltä vauvapalstoilta kun asia on noin kipeä, varmasti pahoitat mielesi vielä monenmonta kertaa tämmöisissä paikoissa missä liikkuu paljon vanhempia.

ap

että olisin mielelläni myös pojan ottanut. Ei se tietenkään vie pois sitä tosiasiaa että lapset ovat tyttöjä, enkä varmasti poikaa olisi sen enempää voinut rakastaa, mutta uskon, että moni muukin suurperheen äiti alitajuntaisesti ainakin toivoo, että olisi molempia sukupuolia, riippumatta siitä onko ne tyttöjä tai poikia.



Minulle 3. ultra oli pieni pettymys, koska olin toivonut silloin poikaa, mutta neljännestä en enää edes kuvitellut poikaa.

Olen minäkin tyttöä toivonut, mutta onneksi maailmassa on vielä asioita, joita me emme itse voi päättää! ;-) Välillä vaivaa "tyttövauvakuume", mutta eiköhän tuo liene se viideskin olisi pojanviikari..!



Meillä vanhimman ja nuorimman välillä 5v. 5kk.

Ymmärrän mitä tarkoitat.. Itse toivon isoa lapsilaumaa, mieluiten kaikki poikina -kiitooos!



Tähän saakka olen saanut poikia mutta NYT kun odotan kolmatta on ihmiset uhkaavasti ennustanut tyttöä! :/



Ei sillä etteikö tyttö olis kiva.. Mutta jotenkin olen poikien äiti enempi. Taitaa tytöstä kasvaa poikatyttö..! :D



En usko että ap rakastaisi uutta vauvaa yhtään vähempää kuin aikasempiaan, ymmärrän kirjotuksen.

Se on se mielikuva, ei todellisuus. Kun vauva syntyy on täysin yhden tekevää onko se tyttö vai poika. Se on meidän!



Ilosta odotusta ap.

Minulla oli kaksi tyttöä ja jo toisen syntymä oli pieni pettymys kun toivoin niin kovasti toisesta poikaa. Vahingosta viisastuneena kolmatta odottaessani selvitin ultrassa mitä tuleman pitää etten enää pettyisi vauvan syntyessä vaan osaisin varautua. Poika luvattiin ja poika myös tuli. Onhan se suuri rikkaus saada kasvattaa molempia sukupuolia. Ei omille tunteilleen mitään voi mutta on vahvoilla, jos uskaltaa myöntää ne itselleen ja muille. Vahingollisempaa on piilottaa ja kieltää pettymyksen tunteet, jotka ovat osa ihmisen raadollisuutta. Uskoisin että suurin osa toivoo saavansa molempia sukupuolia monipuolisuuden vuoksi mutta kaikki eivät ole yhtä sinut omien toiveittensa kanssa, että uskaltaisivat niitä myöntää.

Mutta sitten on ihan oikeasti niitäkin, joille lasten sukupuoli on toissijainen asia. Tai sitten niitä, jotka haluaa pelkästään tyttöjä tai pelkästään poikia.



Kyrsii vaan, että ne jotka haluavat molempia, väittävät kaikkien haluavan molempia alitajuisesti.

Nimenomaan SUURIN OSA toivoo molempia

molemmissa raskauksissa toivonut että tyttö tulisi ja molemmat ovat tyttöjä. Tiedän et on itsekästä näin toivoa koska on monia jotka eivät saa ollenkaan biologisia lapsia. Nyt jos vielä tulisin raskaaksi niin voisi olla ihan kiva saada poika, mutta tärkeintä on mun mielestä se että lapset syntyy mahdollisiman terveinä. Sitä olen miettinyt että miten paljon sitä tyttöä sitten lellittäisiin näissä perheissä missä on ennestään monta poikaa ja äidillä melkeen joku pakkomieli saada tyttö. Uskon että pojat jotenkin siitä kärsisi vaikka kuinka sanoisi että kaikki ovat tasavertaisia.

Kuten edellä mainittiin, on suuri rikkaus saada kasvattaa molempia sukupuolia. Ja kaikki lapseni ovat rakkaita. Pakko kyllä myöntää, että olisin pettynyt, jos minulla ei olisi yhtään tytärtä. On ihanaa touhuta tyttöjen juttuja varsinkin vanhemman tytön kanssa...

Ymmärrän siis hyvin ap:n pettymyksen! Mutta ainahan voi koittaa, jos viides kerta toden sanoisi ;)

meillä kuusi poikaa ja kyllä minä ainakin uskallan myöntää että olisin tyttöä toivonut. joskus jopa niin paljon että kipeää tekee. Ei se tee pojistani yhtään vähemmän rakkaita. Enkä heille voivottele sukupuolta.

Mutta kyllä se vaan menee niin että jää kaikki prinsessajutut kokematta.



tai nyt kun isot ovat jo koululaisia niin en kyllä saa heistä leffaseuraa tai kaveria ostoksille. menevä isänsä kanssa kun haluavat tehdä jotain kivaa. pienten aknssa ei toki hirveästi eroa onko tyttöjä vai poikia, perushoito aika samanlaista. Mutta kyllä isompien puuhat on niin poikamaisia, että en minä siihen porukkaan kuulu. Ei vaan jaksa kiinnostaa seikkailuleffat tai pelikaupat=)

Mitä väliä kuuluuko enemmistöön vai mihin ryhmään? :D



Itse taidaan kuulua "vähemmistöön" jos semmosta nyt edes onkaan kun "toivon" poikia, se on kuitenkin kaukana mitä todellisuus tuo mukanaan!

Harva kuitenkaan pettyy oikeasti jos ei saa mitä haluaa..



27

molemmissa raskauksissa toivonut että tyttö tulisi ja molemmat ovat tyttöjä. Tiedän et on itsekästä näin toivoa koska on monia jotka eivät saa ollenkaan biologisia lapsia. Nyt jos vielä tulisin raskaaksi niin voisi olla ihan kiva saada poika, mutta tärkeintä on mun mielestä se että lapset syntyy mahdollisiman terveinä. Sitä olen miettinyt että miten paljon sitä tyttöä sitten lellittäisiin näissä perheissä missä on ennestään monta poikaa ja äidillä melkeen joku pakkomieli saada tyttö. Uskon että pojat jotenkin siitä kärsisi vaikka kuinka sanoisi että kaikki ovat tasavertaisia.

Minä olen myös miettinyt niitä perheitä, joihin poikien jälkeen syntyy kaivattu tyttö.... Että minkälainen lellikki tytöstä mahtaa tulla? Ja onko jotenkin pojilta pois. Yhden varoittavan esimerkin ainakin tiedän ihan lähipiiristä.

Pidin viikko sitten lastenkutsut. Vieraina oli sekä tyttöjä että poikia. Tytöt olivat kyllä vieraina helpommin hallittavia ja hillitympiä kuin pojat.



Tottakai yksilöidenkin väliset erot ovat suuria, mutta kyllä elämä tyttöperheissä on metelittömämpää ja siistimpää kuin poikaperheissä. Kaverini, joilla on tyttöjä, sanovat etteivät taitaisi kestää elämää poikaperheessä.



terv. kolmen kollin emo

molemmissa raskauksissa toivonut että tyttö tulisi ja molemmat ovat tyttöjä. Tiedän et on itsekästä näin toivoa koska on monia jotka eivät saa ollenkaan biologisia lapsia.

Miksi ihmeessä? Ei se sinun toive ole keneltäkään pois. Korkeintaan voisi sanoa, että on asiatonta hirveästi hehkuttaa toivettaan tai pettymystään ihmisille, joilla on vaikeuksia lastensaannissa.

harva sitä on pettynyt siihen lapseen, vaikka raskausaikana toinen sukupuoli olisi tuntunut toivottavammalta.

Olen onnellinen että lapset ovat samaa sukupuolta (poikia), koska minusta kaksilapsisissa perheissä tyttö ja poika jäävät jotenkin parittomiksi. Liekö heillä paljoa yhteisiä puuhiakaan. Mutta nämä ovat vain mielikuvia, käytännössä jokainen perhe on sellaisenaan täydellinen.

. Uskoisin että suurin osa toivoo saavansa molempia sukupuolia monipuolisuuden vuoksi mutta kaikki eivät ole yhtä sinut omien toiveittensa kanssa, että uskaltaisivat niitä myöntää.

Pidin viikko sitten lastenkutsut. Vieraina oli sekä tyttöjä että poikia. Tytöt olivat kyllä vieraina helpommin hallittavia ja hillitympiä kuin pojat.

Tottakai yksilöidenkin väliset erot ovat suuria, mutta kyllä elämä tyttöperheissä on metelittömämpää ja siistimpää kuin poikaperheissä. Kaverini, joilla on tyttöjä, sanovat etteivät taitaisi kestää elämää poikaperheessä.

terv. kolmen kollin emo

ei enää olekaan äidin leikkikaveri ja toiveiden jatke? Hirveä syyllistys päälle vai?

Olen myöhemmin ajatellut että ehkä tässä oli joku idea; minun piti kasvaa yli typerästä sukupuolisidonnaisesta hekumoinnista ja arvostaa poikaani ihan hänen itsensä takia. Menneisyydessäni miehet ovat olleet minulle todella pahoja, joten oli aluksi kova paikka huomata että pyöräytin pojan...mutta tiedättekö, jotenkin parantava kokemus :). Nyt voin itse vaikuttaa kasvatuksella siihen, ettei pojasta tule samanlaista kusipäätä kuin niistä, jotka tekivät elämästäni helvettiä.

En minä ainakaan toivo tyttöä siksi että hänestä tulisi joku pinkki pitsinnyplääjä, minulle on oikeasti ihan samantekevää mitä hän harrastaisi tai pukisi päälleen tms.Olen itse ollut poikatyttö ja ihan vapaasti hän saisi olla sellainen. Ihan samalla lailla kun poikani saavat harrastaa vaikka balettia jos niin tahtovat (kiinnostus vaan tuntuu heillä kaikilla suuntautuvan noihin autoihin ja moottoripyöriin).

Minusta vaan olisi mukavaa kokea se äiti-tytärsuhdekin vielä joskus. Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka kuinka täällä haluttaisiin väittää vastaan. Ei se tarkoita että tyttöjen pitää leikkiä nukeilla ja poikien autoilla, mutta samanlaisia he eivät kuitenkaan ole koko elämäänsä. Yksilöitä, mutta kuitenkin sukupuolensa edustajina.

ei enää olekaan äidin leikkikaveri ja toiveiden jatke? Hirveä syyllistys päälle vai?

yksi elämän tarkoituksista on varmastikin oppia hyväksymään ne asiat joita ei voi muuttaa. DrPhil on sanonut, että ihmiset saavat juuri ne lapset jotka heidän on tarkoituskin saada.