Miten eroon vauvakuumeesta?
On jo kolme lasta, ja olen kyllä ehdottoman varma etten halua neljättä, eikä kroppa eikä pää kestäisi enää neljättä raskautta.
Silti huomaan olevani kateellinen kun raskaan olevien kavereiden vatsat kasvavat, tuntuu haikealta lastenvaateostoksilla kun väkisinkin ne pienimmät vaatteet siellä näkee (nuorimmalla eli 1-vuotiaalla vielä koko 80) ja tietää ettei itse tule niin pientä hoitamaan enää.
Melkein itkettää välillä ajatus siitä että se on nyt nähty ja koettu.
Toivottavasti on vain jotain hormonaalista ja menee ajan kanssa ohi..
Vai onko ne pahimmat ylihössöttävät isoäidit niitä jotka eivät ole päässeet ikinä eroon tunteesta että olisivat halunneet vielä yhden lapsen? Siinä tapuksessa mun käy jo sääliksi tulevia miniöitä ja tytärtäni =D
Kommentit (12)
Oh, taidan olla aika ainutlaatuinen jos kukaan muu ei ole kokenut samaa =D
Hakeudu sterilisaatioon, niin asiaa ei tavitse enää miettiä. Jos oireet ovat oikein pahat, hakeudu psykologin juttusille. Pakkoajattelu on yleinen mielenterveyden ongelma, mutta se ei välttämätä tarvitse lääkitystä.
Joo sama. Nuorin on kyllä jo 4, mutta ei lapsipäätöstä voi tehdä tunteilla. Pakko on järkeillä, että ei riittäisi aika, raha eikä kroppa.
Vauvakuume tulee aina välillä ja joskus uikutan sitä miehelle, mutta se aina sanoo, että jos se ei loppunut kahteen lapseen niin miksi se loppuisi kolmeen tai neljään.
Älä sure, menee ohitse. Minulla oli mieletön vauvakuume, kun lapset olivat pieniä. Kun nuorin meni esikouluun ja tarharumba oli ohitse, huomasin sen vaan menneen ohitse. Nyt voin vain olla kiitollinen, että ei tehty lisää lapsia. Vauvakuumeilun sijaan huokaisen aina helpotuksesta, että ne vauvat ei ole omia. Sun nuorin on vasta 1 vuoden ikäinen, minäkin kuumeilin silloin vielä kovasti. Elämä oli niin kiinni lapsissa. Töihin meno, harrastukset, lasten kasvaminen avasi silmää muillekin asioille. Ihan varmasti sullekin käy niin.
Katso kuvia neljännen asteen repeämistä , lue kertomuksia siitä miten virtsan ja/tai pidätyskyky on mennyt lopullisesti ja mieti mitä kaikkia vammoja lapselle voisi tulla. Ja tietenki laita googlen kuvahakuun harlequin baby, sellanenki saattas nimittäin tulla.
t. vauvakuumeinen teini
Vierailija kirjoitti:
Oh, taidan olla aika ainutlaatuinen jos kukaan muu ei ole kokenut samaa =D
Oon kokenut, mulla tosin on vain kaksi lasta. Nykyään tällä palstalla ei vain enää juuri lapsiaiheiset keskustelut saa vastauksia, ellei "onneksi mulla ei ole lapsia" tai "p.ersehedelmä-p.orsia-p.anopokaali"-tyyppisiä juttua oteta lukuun.
-
No, asiaan. Mulla tuntui tosi haikealta, vaikka tiesin, että päätös on oikea. Pienten vaatteiden pois pakkaaminen oli aluksi hirveää. Nyt nuorempi lapsi on kaksi, eikä olo ole enää yhtään haikea :) Odotan innolla sitä, kun tämä nuorempikin on jo vähän isompi ja esim. reissaaminen on helpompaa. Toki tämä 2-vuotisvaihekin on kiva, en mä sillä sano. Mutta nyt, kun on päässyt pois siitä "vauvavuoden hulluudesta", se ajatus, ettei saa enää omaa vauvaa, ei olekaan enää niin kuristava. Mulla kävi näin, voi olla, että sullakin on jotain tällaisia tunteita, kun aikaa vähän kuluu...?
Ps. Tämän viestin julkaiseminen ei meinannut millään onnistua, joten sensuroin vähän noita sanoja.
Mulla on kans haikeeta asian suhteen. Olen jo pitkään halunnut kolmannen, mutta mies ei vaan suostu. Meillä tyttö 5v. ja poika 7v. Miehen mielestä tarvetta kolmannelle ei ole, kun olemme jo saaneet tytön ja pojan. Typerä perustelu, haluan lapsen. Rahaa on, terveyttä on, ikää vasta 34v. Talossakin tilaa, mutta kun ei. :(
Eikö täällä saa sanoa "panopokaali"?
Vauvakuume iskee naiselle usein pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Maitoa tulee ja jos joku heimolainen kuolis synnytykseen niin kynnys alkaa imettää senkin lasta ois tosi alhanen, koska vauvat <3. Sun vauvakuumeeseen auttais varmaan uusi vauva, ainakin raskausajaksi. Sit se iskis uudestaan entistä pahempana ku saisit synnytettyä.
Voi mennä ohi tai olla menemättä. Moni nainen jää ilman sitä viimeistä lasta riippumatta lapsimäärästä.
Up