Lue keskustelun säännöt.
Narsistien aikuiset lapset - välit vanhempaan tänä päivänä
02.08.2016 |
Te, joilla toinen vanhemmista on narsisti tai huomattavasti narsistisia piirteitä omaava. Minkälaiset välit teillä on narsistiseen vanhempaanne? Entä oletteko koskaan keskustelleet lapsuudestanne ja vanhempanne narsistisuudesta ja mitä se on teille mahdollisesti aiheuttanut?
Itse olen hieman hämmentynyt. Olen vasta viime aikoina tajunnut, tai hyväksynyt, toisen vanhempani olevan narsisti. Tämä on herättänyt erilaisia tunteita, enkä oikein tiedä, miten tästä eteenpäin. Narsistiset piirteet kun hänessä ovat yhä hyvin läsnä.
Kommentit (23)
Ei ole muuta keinoa, kuin täysi välien katkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkaissut välit jo vuosia sitten toiseen vanhempaani, enkä ole katunut.
Olen katkaissut välit tyystin toisen vanhemman kuoleman jälkeen, tosiasiassa emotionaalisesti katkaisin ne viimeistään siinä vaiheessa, kun muutin pois kotoa eli heti kuin se vain laillisesti ja taloudellisesti oli mahdollista. Osoitetietoni ovat olleet salaiset varmaan jo pari vuosikymmentä mutta työpuhelimen kautta narsistivanhempani häiriköi tuon saman pari vuosikymmentä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana en enää edes vastannut puhelimeen mutta ei se tahtia haitannut. Hän ei itse osaa käyttää sähköpostia mutta manipuloi sisarukseni ja jopa näiden puolisot ja sisarusteni lapset häiriköimään ja syyllistämään minua tälläkin välineellä.
Vasta kun toinen vanhempani pari vuotta sitten kuoli, enkä suostunut hautajaistilaisuuden jälkeen lähtemään käymään "alkukotiini" tämän toisen vanhempani ja sisarusten haukuttavaksi, lopulta asia meni perille ja häiriköinti loppui. Aikuisiän jonkinasteista piinaa kesti siis 25 vuotta. Lapsuusajasta ei viitsi puhuakaan.
Sen vaan haluan teille muille sanoa, että jos ja kun teitä syyllistetään välien katkaisusta omaan vanhempaanne, pitäkää päänne. Näitä tarinoita: uhrautuvien vanhempien myyttejä, joiden takana tosiasiassa piilee aivan hirvittävä henkinen väkivalta ja kyvyttömyys erottaa lasta omasta itsestä, on todella paljon. Iso osa hyväksikäyttäjistä osaa naamioida todellisen ihmissyöppöytensä näennäisen huolenpidon alle, vaikka motiivi - vaihtelevassa määrin tiedostettu - on ihan muu. Toki varmasti usein on taustalla kyseisen narsistivanhemman oma trauma mutta se ei ole lapsen vika, eikä lapsen sitä tarvitse kantaa.
Itse en lopullisesti toivu koskaan, kannan paskat hautaani saakka. Mutta onneksi on älyä sen verran annettu, että jo lapsena tiesin, etten koskaan tule tekemään lapsia ja siten siirtämään tätä ylisukupolvista paskaa eteenpäin.
Välit täysin poikki toiseen (ilmeisen häiriintyneeseen) vanhempaan. Ja saman tein koko sen puolen sukuun.
Helpottavaa huomata että en ole ainoa. Ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vielä yksi narsistivanhemman lapsi joka myös katkaissut kaikki välit vanhempaansa.
Ainoa toimiva keino säilyttää edes jonkinlainen mielenterveys ja itsekunnioitus.
Mua kiinnostaa, että miksi välit on mennyt myös narsistivanhemman puoleiseen sukuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaisin välit enkä tavannut vanhempaani enää ennen hänen kuolemaansa.
Hyvin menee - narsisti on oppinut sosiaalisia taitoja. Menetelmänä oli klassikko: uhkailu, kiristys ja lahjonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit olen laittanut poikki alkoholisti narsisti äitiini.
Oman lapsen synnyttyä mulla naksahti joku pala paikoilleen päässä ja otin jalat alle.
Veljeni on yhä uhrina, ja olen joutunut työstään asiaa paljon. Hän tuskin lähtee sen käärmeen luota pois ennenkuin jompikumpi kuolee viinaan.
Miehen puolelta narsistivanhempi. Välit kokonaan poikki, ainoa vaihtoehto. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkanut ajatella, että ehkä lapseni on narsisti.Olen ite aika surkea.
Varmaan olen tehnyt kaikki viat, mutta parhaani yritin.
Lapsi on paljon fiksumpi, olen ihan tavismutsi.
Varmaankin liian tyhmä tapaamaan lapsenlapsiani.Anoppi on tietysti täydellinen :(
Monet tuttuni ovat kysyneet nähtyään lapseni vuosien jälkeen, onko hän terve.
En usko
Molemmissa vanhemmissa vahvasti narsistisia piirteitä, äiti paksunahkainen ja isä ohutnahkainen narsisti.
Narsisti ei voi myöntää omaa narsistisuuttaan. Isä ajan myötä kyennyt jonkin verran kehittymään ihmisenä ja omaksumaan itsekriittisyyttä.
Muutin pois kotoa nuorena ja itsenäistyin varhain. Äiti yritti hallita esim. järjestelmällä opiskelukämppäni uudestaan, kun oli kerran päästänyt hänet yöpymään siellä. Ei tunnustanut henkilökohtaisia rajoja ja uhriutui loukkaantumisista. Kantoi säkkikaupalla tarpeetonta tavaraa ja itse valitsemiaan vaatteita ja yritti pakottaa käyttämään niitä.
Nuorena opiskelijana minulla oli itsetunto paskana ja yritin hakea hyväksyntää auttamalla muita. Onnistuin sitten hankkimaan äitini kaltaisen narsistisen vaimon, joka kai puhutteli huonoa itsetuntoani. Koko suhde oli valtataistelua ja eksän pyrkimystä hallitsemiseen alistamalla ja nöyryyttämällä. Pikkulapsiaika oli varsinaista helvettiä, koska lapsen äiti on tietenkin marttyyri, jonka ei tarvitse tehdä mitään, ja joka voi raivota miehelleen jokaisesta asiasta ja nöyryyttää miestä, joka on huono isä. Rationaalisuuteeni lopulta pelasti minut tuosta kuviosta, kun molempien lasten mentyä päiväkotiin täysi saamattomuus ja minun syyllistämiseni vain jatkui ja paheni vaikka ulkoiset tekijät, joihin hän vetosi, poistuivat. Lisäksi eksä alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti lapsia kohtaan, kun he eivät vastanneet hänen ihanteitaan ja loi kaikkia sairaita teorioita oikeuttamaan toimintaansa, josta sitten kinasi viranomaisten edessä. Tajusin, ettei vika hänen ongelmiinsa ole minussa, vaan sairaassa ihmisessä.
Totesin myöhemmin kuvion toistaneen vanhempieni liittoa. Toivon, että he olisivat eronneet huomattavasti aiemmin, erosivat vasta kun olin muuttanut pois kotoa.
Pidän vanhempiin riittävää etäisyyttä. Isän kanssa olen tekemisissä mielummin, pari kertaa vuodessa, koska hän ei ole hallitsevalla tavalla narsisti, vaan kaipaa ihailua. Hänen narsistiset piirteensä ovat usein ihan hauskoja, hän on älykäs ja hyvä tarinankertoja. Konflikteja ja kyseenalaistamista hän kestää hyvin heikosti. Äidistä taas yritän pysyä tiukemmin erossa, koska hän pyrkii hallitsemaan syyllistämisellä ja puuttumaan lastensa elämään, jos hänelle antaa yhtään pelivaraa. Kyvytön tuntemaan syyllisyyttä, myöntämään tehneensä missään mitään väärin, tai pyytämään anteeksi tekojaan. Arvostan hänessä kuitenkin ammatillista pätevyyttä.
Isän vuoksi varmaan ihailen erilaisia jyrääviä ja jopa diktaattorin kaltaisia mieshahmoja, kuten Trumpia. Vaikka tiedostan asiaan mahdollisesti liittyviä ongelmia, en emotionaalisella tasolla voi sille mitään.
Vähitellen olen oppinut pitämään itseäni ihan hyvänä tyyppinä ja hyvänä isänä. Onhan se kiva, että siihen menee se puoli elämää, että toipuu edes osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laittanut melkein kokonaan välit poikki isäni kanssa. Hän siis lähettää synttärionnittelut/hyvän joulun toivotukset tekstiviestillä joihin vastaan yhdellä sanalla.
En haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä edes tuon vertaa, mutta nyt kun tilanne on näinkin rauhallinen niin antaa olla. En tuon vuoksi viitsi vaihtaa puhelinnumeroa.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit tyystin toisen vanhemman kuoleman jälkeen, tosiasiassa emotionaalisesti katkaisin ne viimeistään siinä vaiheessa, kun muutin pois kotoa eli heti kuin se vain laillisesti ja taloudellisesti oli mahdollista. Osoitetietoni ovat olleet salaiset varmaan jo pari vuosikymmentä mutta työpuhelimen kautta narsistivanhempani häiriköi tuon saman pari vuosikymmentä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana en enää edes vastannut puhelimeen mutta ei se tahtia haitannut. Hän ei itse osaa käyttää sähköpostia mutta manipuloi sisarukseni ja jopa näiden puolisot ja sisarusteni lapset häiriköimään ja syyllistämään minua tälläkin välineellä.
Vasta kun toinen vanhempani pari vuotta sitten kuoli, enkä suostunut hautajaistilaisuuden jälkeen lähtemään käymään "alkukotiini" tämän toisen vanhempani ja sisarusten haukuttavaksi, lopulta asia meni perille ja häiriköinti loppui. Aikuisiän jonkinasteista piinaa kesti siis 25 vuotta. Lapsuusajasta ei viitsi puhuakaan.
Sen vaan haluan teille muille sanoa, että jos ja kun teitä syyllistetään välien katkaisusta omaan vanhempaanne, pitäkää päänne. Näitä tarinoita: uhrautuvien vanhempien myyttejä, joiden takana tosiasiassa piilee aivan hirvittävä henkinen väkivalta ja kyvyttömyys erottaa lasta omasta itsestä, on todella paljon. Iso osa hyväksikäyttäjistä osaa naamioida todellisen ihmissyöppöytensä näennäisen huolenpidon alle, vaikka motiivi - vaihtelevassa määrin tiedostettu - on ihan muu. Toki varmasti usein on taustalla kyseisen narsistivanhemman oma trauma mutta se ei ole lapsen vika, eikä lapsen sitä tarvitse kantaa.
Itse en lopullisesti toivu koskaan, kannan paskat hautaani saakka. Mutta onneksi on älyä sen verran annettu, että jo lapsena tiesin, etten koskaan tule tekemään lapsia ja siten siirtämään tätä ylisukupolvista paskaa eteenpäin.
Kiitos viestistäsi. Sain siitä paljon voimaa. Vielä en jaksa enkä jotenkin osaa kirjoittaa omaa tarinaani.
Laitoin välit poikki, osoitetiedot salaiseksi ja puhelinnumeron vaihtelua. Olen ehkä kamala ihminen, mutten voi sille mitään, että voin huokaista helpotuksesta vasta sitten, kun tämä vanhempani ei enää ole keskuudessamme tämän maan päällä. Sen verran kiero ja sairas hän on.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että miksi välit on mennyt myös narsistivanhemman puoleiseen sukuun?
Minun tapauksessani siksi että ko. jäljelläoleva suku täynnä tämän narsistivanhemman myötäilijöitä. Siis sitä porukkaa jossa narsistivanhempani jutut menevät täysin kritiikittä läpi.
Olen katkaissut välit narsisti isääni aikuisiällä. Siinä mielessä helppo päätös koska vanhempani erosivat jo kun olin lapsi. Muut sisarukseni ovat isäni kanssa jonkinlaisissa väleissä. En ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vähitellen olen oppinut pitämään itseäni ihan hyvänä tyyppinä ja hyvänä isänä. Onhan se kiva, että siihen menee se puoli elämää, että toipuu edes osittain.
Itselläni toipuminen pääsi vauhtiin vasta viidenkympin paremmalla puolen. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Vielä on onneksi hyvää elämää jäljellä.
Tsemppiä.
Olen katkaissut välit. Homma meni niin hulluksi vanhempien erotessa vuosia sitten. Se ihminen on liian myrkyllinen. Toisen vanhempani takia pidin yhteyttä, kun tämä oli ikäänkuin "panttivankina". Hän olisi joutunut kärsimään enemmän, jos mä olisin tuolloin tehnyt jotain.
Tämä oletettavasti persoonallisuushäiriöinen henkilö syyttää kaikesta muita ihmisiä, hän on meidän kaikkien uhri. Oli mun uhri jo kun olin pikkulapsi. Jessus sentään. Muut sanovat, että olin äärimmäisen rauhallinen ja kiltti lapsi. Mutta kun ilmeet, puhetapa, kävely, tapa suljea kaapin ovi jne. selvästi paljasti, miten pahantahtoinen olin. Jukolauta. Arvata saattaa, ettei musta tullut kovin tervepäistä. Olisi turha keskustella.