Koen että minulta on oma tahto viety

Siitä että koet olevasi vailla omaa tahtoa on hyvin vaikea päätellä mitään kasvatuksestasi. Aikuistuessa on välttämätöntä että osa lapsen tahdosta häviää sen myötä että ymmärtää vastuunsa tahtomistaan asioista. Jos haluat lapsia on sinulla vastuu lapsistasi riippumatta siitä miten sinut on kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä taas olen henkisistä syistä pyrkinyt mahdollisimman pitkälle luopumaan omasta tahdostani, ja se on ollut avain onnellisuuteen ja moneen hyvään asiaan elämässäni. Elän sisäisistä impulsseista, hetkessä, ilman mitään erityistä omaa tahtoa mihinkään suuntaan.

Sulla on kuule nyt puurot ja vellit ja hillot ihan sekaisin. Ilman omaa tahtoa tai tahdon suuntaa olet hahmoton heittopussi, eli lastesi silmissä mielivaltainen, turvaton vanhempi. Olet tainnut lukea liikaa henkisen kasvun oppaita ilman, että sulla on  joku oikeasti viisas, oikea ihminen siinä vähän opastamassa.  

Vierailija kirjoitti:

9 jatkaa.

Juu, juuri syyllisyys on se kaiken pahan a ja o. Eksäni hallitst minua herättämällä minussa syyllisyyden tunteen. Että olen huono ihminen, teen asiat väärin. Olen siksi huono nainen ja äiti.

Mutta, tästä kaikesta on mahdollista päästä yli. Sinun ei tarvitse itseäsi muuttaa. Tunne mitä tunnet. Katso vain itseäsi.

Minulla noin toimi äiti. Minulla ei ole mihin verrata. Lapsena syntyy se hyväksyvän katseen pohjalta tuleva juttu, jota katsoa itsessään ja hyväksyä itsensä. Minulta se puuttuu, tai sanotaanko, että koen sen olevan pahasti vaillinainen. Kertakaikkiaan riittämätön elämään, jota ajattelin elää, elämään, jossa voisin tuntea onnea. Siksi haenkin apua. Isäni antoi sitä hyväksyvää katsetta, mutta äiti haukkui isäni ja isää näin vähän, koska en asunut vakituisesti hänen luonaan. Onneksi viikottain näin kyllä.

Niin tarkoitan, että lapsesta asti syyllistetyllä ei ole hyvää, mihin palata, vaan se kai täytyy todella havaita ihan ensi kertaa ja se on hiukan vaikeaa, kun on ensin oppinut havaitsemaan viat. Mutta aion kyllä löytää sen :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä taas olen henkisistä syistä pyrkinyt mahdollisimman pitkälle luopumaan omasta tahdostani, ja se on ollut avain onnellisuuteen ja moneen hyvään asiaan elämässäni. Elän sisäisistä impulsseista, hetkessä, ilman mitään erityistä omaa tahtoa mihinkään suuntaan.

Sulla on kuule nyt puurot ja vellit ja hillot ihan sekaisin. Ilman omaa tahtoa tai tahdon suuntaa olet hahmoton heittopussi, eli lastesi silmissä mielivaltainen, turvaton vanhempi. Olet tainnut lukea liikaa henkisen kasvun oppaita ilman, että sulla on  joku oikeasti viisas, oikea ihminen siinä vähän opastamassa.  

Ehkä hänellä ei ole lapsia? Ilman lapsia tuohan sopii aivan mainiosti. Tajuan tavallaan hyvin, mitä kirjoittaja ajoi takaa, ja tietyllä lailla omien halujen eräänlainen syrjään siirtäminenkin voi tehdä ihmisestä onnellisen, mutta en nyt tässä aloituksessani puhunut siitä.

Ap

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta?

Jos syytät ongelmistasi itsesi ulkopuolisia tahoja, se on nimenomaan narsismia.

Äitisi oli ehkä lyttäävä ja nujertava, kun olit lapsi. Mutta et ole enää lapsi. Olet aikuinen ja voit tehdä nyt fiksuja, aikuisia valintoja elämässäsi.

Mutta entä se, että äitini syytti minua kun en toiminut hänen ideologiansa mukaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9 jatkaa.

Juu, juuri syyllisyys on se kaiken pahan a ja o. Eksäni hallitst minua herättämällä minussa syyllisyyden tunteen. Että olen huono ihminen, teen asiat väärin. Olen siksi huono nainen ja äiti.

Mutta, tästä kaikesta on mahdollista päästä yli. Sinun ei tarvitse itseäsi muuttaa. Tunne mitä tunnet. Katso vain itseäsi.

Minulla noin toimi äiti. Minulla ei ole mihin verrata. Lapsena syntyy se hyväksyvän katseen pohjalta tuleva juttu, jota katsoa itsessään ja hyväksyä itsensä. Minulta se puuttuu, tai sanotaanko, että koen sen olevan pahasti vaillinainen. Kertakaikkiaan riittämätön elämään, jota ajattelin elää, elämään, jossa voisin tuntea onnea. Siksi haenkin apua. Isäni antoi sitä hyväksyvää katsetta, mutta äiti haukkui isäni ja isää näin vähän, koska en asunut vakituisesti hänen luonaan. Onneksi viikottain näin kyllä.

Niin tarkoitan, että lapsesta asti syyllistetyllä ei ole hyvää, mihin palata, vaan se kai täytyy todella havaita ihan ensi kertaa ja se on hiukan vaikeaa, kun on ensin oppinut havaitsemaan viat. Mutta aion kyllä löytää sen :)

Ap

Se oma tahto löytyy mm meditoimalla tai mindfulnessin kautta. Eli hiljennä pääsi tietoisesti. Älä kuuntele mieltäsi, koska se on lähonnä äitisi, joka siellä puhuu. Kun löydät hiljaisuuden, sen jälkeen alat kuulemaan oman sisäisen äänesi. Siis oman tahtosi.

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.

Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.

En ymmärrä. Eihän kasvatuksen tai lapsille annettavien "käskyjen" kuulukaan perustua vanhemman "omaan tahtoon", vaan järkeen ja turvallisuuteen. Juuri se vanhemman "oma tahto" on se, joka tekee asioista poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia.

MItäs sinä nyt oikein höpiset? Ei ole ihan valjennut sulle mikä se on tahto on. Ei kannattais olla niin analyyttinen jos ei ole aavustustakaan asiasta. Oma tahto on minuuden perusta. Ja oma minuus tarvitaan, jotta voi olla erillinen. Koska vain erillinen ihminen voi rakastaa, tehdä omia päätöksiä, nähdä esimerkiksi muut ihmiset (kuten lapset) ja heidän tarpeensa selkeästi. Vain erillinen ihminen pystyy terveisiin ihmissuhteisiin. Jos oma tahto ja erillisyys puuttuvat, kykenee pelkästään riippuvuussuhteisiin. Eli tarvitsemaan toisia, käyttämään toisia omaksi hyväkseen jne. Ja tämä on meillä suomessa oikein kansansairaus. Liittyy läheisesti mm läheisriippuvuuteen. Asteita on tietysti erilaisia, mutta esim. narsistin lapsena kasvanut on todennäköisesti pahasti vaurioitunut ja riippuvainen, eikä ole kasvanut omaksi itsekseen. Tämä ei lue ihmisen otsassa, vaan moni kiltti ja ulospäin hyvä vanhempikin on vihaa täynnä oleva, pahoinvoiva läheisriippuvainen. Moni perhe on tästä syvästi sairas.  Ja selvää on, että lapset jatkavat samaa rataa jos vanhemmilla ei ole rohkeutta nähdä tilannetta, kohdata sitä ja hakea itselleen apua. Jos joku lapsiaan käskyttää, niin kyllä se on nimenomaan se riippuvuusvammainen ihminen. JOka ei omilta riippuvuuksiltaan pysty aidosti näkemään, ymmärtämään, eläytymään lastensa tarpeisiin. Tai siihen kuka hän ihan oikeasti on. Vanhempi jolla ei ole "omaa tahtoa" on syvästi vaurioitunut. Vanhemman kuuluu johtaa lasta, lempeästi tietysti mutta myös jämäkästi. Jos ei ole omaa tahtoa, ei ole mitään mahdollisuuksia siihen lempeään jämäkkyyteen. Toki sellaista voi esittää, mutta lapset vaistoavat se. Sinulla taitaa olla myös aika paljon pohdiskeltavaa tällä saralla :)

Tätä mulla just ei ole. Tämä on ongelmani. Kiitos mahtavasta kirjoituksestani. Tiesin että av:llä on kypsääkin porukkaa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Sama kokemus. Tunnen muitakin. Kun tajusin asian ja sen, että se todellakin on vahingolista omille lapsilleni, menin terapiaan. Siitä hetkestä kun tiedostat, että sulla on tuollainen iso ja lapsille tavalla tai toisella siirtyvä ongelma, sulla on velvollisuus hakea apua itsellesi. Kun sen täällä voit kertoa, tiedät että ongelma on. Ota siitä siis vastuu. Kaikki ongelmamme, joita emme ota vastuuta, siirtyvät lastemme ongelmiksi. 

Niin, sitä ei voi tiedostaa ennen kuin saa lapsia. Tai kyllä mä sen vaiheen muistan, kun sitä tahtojen taistelua käytiin ja äiti nujersi ja nujersi minua nimenomaan uhkaamalla käytökseni olevan niin kamalaa, ettei kukaan tulisi toimeen kanssani (no en kai mä ole kiltti ihmiselle, joka koittaa koko ajan päsmäröidä, haukkuu ja on ilkeä?) ja olin jotain 17-vuotias. Jos äiti olisi istunut alas ja halunnut puhua face to face ja kohdellut kunnioittavasti ei olisi tarvinnut huutaa.

Mutta siis niiltä ajoilta jäi oma tahto jonnekin, masennuin ja huh... Nyt kun tajuan asian vaikuttavan vanhemmuuteen, niin olen jo terapiassa. Tämäkin vain jotenkin muistui mieleeni tänä aamuna, sanapari oma tahto... Ja miten se minulta vietiin. Äiti luuli, että niin hänellä on helpompaa, kun lapsi ei ajattele ollenkaan (eriävästi kuin äiti) itse. Äiti kuittasi eriävän ajattelun vääräksi. Huh, kun ajattelenkin. Itse pidin sitä normaalina, joskin se aiheutti pahoinvointia minussa, mutta ajattelin, että se menee ohi kun opin toimimaan niin kuin äiti, tai jotain ihan älytöntä... En tajunnut, että ilmeisesti muille nuorille sallittiin omat ajatukset. Kyllähän mullakin niitä oli, mutta niistä syyteltiin.

Todella hienoa, että olet hakenut itsellesi apua! Haluas. Yksin ei voi mitenkään noista kuvioista nousta, kun ei niitä edes näe, jos ei joku auta näkemään. 

Kiitos. Totta kai hain apua, koska oma olo oli niin hirveä näiden asioitten ristitulessa. Siis tiedän järjellä mikä on oma tahto, mutta en osaa noudattaa sitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä se, että äitini syytti minua kun en toiminut hänen ideologiansa mukaan?

Ap

No mitä sitten? Et toiminut ja se siitä. Hyvä että osasit panna hänelle vastaan.

Nyt olet aikuinen eikä sillä ole enää mitään väliä, mitä äitisi tai kukaan muukaan elämästäsi ajattelee. Eikä ketään kuule oikeasti edes kiinnosta.

Ole turvallinen ja johdonmukainen vanhempi lapsillesi, he tarvitsevat rajoja. Jos rajojen asettaminen ja johdonmukaisuus on sinulle vaikeaa, voisit saada apua Perheneuvoloiden ja Väestöliiton järjestämästä Vanhempana Vahvemmaksi -kurssista. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä se, että äitini syytti minua kun en toiminut hänen ideologiansa mukaan?

Ap

No mitä sitten? Et toiminut ja se siitä. Hyvä että osasit panna hänelle vastaan.

Nyt olet aikuinen eikä sillä ole enää mitään väliä, mitä äitisi tai kukaan muukaan elämästäsi ajattelee. Eikä ketään kuule oikeasti edes kiinnosta.

Ole turvallinen ja johdonmukainen vanhempi lapsillesi, he tarvitsevat rajoja. Jos rajojen asettaminen ja johdonmukaisuus on sinulle vaikeaa, voisit saada apua Perheneuvoloiden ja Väestöliiton järjestämästä Vanhempana Vahvemmaksi -kurssista. 

Missä mä niin olen sanonut, etten toiminut?

Ap

Elämä on yksinkertaisesti helpompaa, kun ei anna muiden ajatuksille kovin paljon painoarvoa. Elämässä pärjää, kun osaa katsoa peiliin, kun siihen on aihetta. Kun ei ole, pitää lakata etsimästä syyllisiä ja siirtyä eteen päin. Muista ei kannata etsiä syyllisiä ongelmilleen, koska muita ei voi muuttaa. Vain itseä voi muuttaa. Ja joskus olosuhteitaan voi muuttaa hitaasti puurtamalla ja olemalla kärsivällinen. Se kannattaa.

Yritykset muuttaa muita ovat aina taistelemista tuulimyllyjä vastaan ja johtavat vain hetkelliseen tyytyväisyyteen. Vaikka toinen hetkeksi muuttuisikin, yleensä vähintään joku kriisi saa vajoamaan takaisin vanhoihin, pahoihin tapoihin. Tai sitten käy niin, että kun on saanut toisen yhdessä asiassa muuttumaan mieleisekseen, yrittää muuttaa häntä mieleisekseen joka asiassa. Miten vain, aina se tuottaa kärsimystä lopulta molemmille ja parasta olisi joko rakastaa toista sellaisenaan tai siirtyä eteen päin. Tämä koskee kaikkia ihmissuhteita, vanhempi-lapsi -suhteita, parisuhteita, ystävyyssuhteita... Kaikkea... Vanhempasi ovat sitä, mitä ovat. Luultavasti he eivät muutu, koska eivät tajua tai eivät osaa. Onhan se raivostuttavaa, kun toinen ei ota vastuuta virheistään kuin aikuinen, mutta sille sinä et voi mitään, joten se kuluttaa turhaa energiaa. Helpompaa on elää eteen päin.

Jos syyllinen et ole sinä itse, on parempi etsiä tilanne, johon voit itse vaikuttaa kuin taistella tuulimyllyjä vastaan. Lapsena et voi paeta perhettäsi, mutta aikuisena voit itse rakentaa elämäntarinasi. Jos et esimerkiksi tule toimeen muiden kanssa, etsi ammatti, jossa ei tarvitse tai muuta käytöstäsi enemmän erilaisuutta kunnioittavaksi. Jos haluat että muut kunnioittavat sinun erilaisuuttasi, on sinun ensin kunnioitettava heidän. Näin se vain menee. Ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia teitä. Sinä et voi yksin määrätä tai tulee varmasti tahtoje taistoja.

Muita et voi muuttaa, itseäsi, ja usein myös olosuhteitasi, voit. Näin se vain ikävä kyllä menee. Jos syyllinen löytyy aina muista, luultavasti se on oikeasti itsessä. Syyn etsiminen jatkuvasti muista johtaa myös avuttomuuteen ja tunteeseen siitä, ettei voi muuttaa elämäänsä ja tavoitella mitä haluaa.

Hyvin monet etsivät syyllistä yhteiskunnan rakenteista tai vanhemmistaan, koulukiusaamisesta tms. Kuitenkin mitä vaikeimmista oloista voi ponnistaa. Ja usein se erottava tekijä menestyjän ja alisuorittajan välissä on, että jos ihminen uskoo saavuttavansa jotain, hän lopulta saavuttaa sen. Jos hän sen sijaan lyttää mahdollisuutensa jo alkuun syyttämällä muita tai itseään, hän ei voi onnistua. Ei, vaikka kaikki oikeasti olisikin muiden syytä.

Otetaan esimerkiksi koulukiusaaminen. Se ei ole omaa syytä. Minua kiusattiin koko peruskoulun ja lukion. Olin utelias ja kiinnostunut ja kyselin opettajilta kaikenlaista. Tämä tulkittiin mielistelyksi. Ilmeisesti kiusaaja itse oli niin rajoittunut ihminen, että kyselisi asioita muilta vain mielistellessään.

Silti en syytä kiusaamisesta heitä, jotka kiusasivat tai itseäni. Niin tapahtui. Se on fakta. Ja se on osa menneisyyttä. Nimen omaan menneisyyttä. Tulevaisuudesta ja nykyisyydestä minulla itselläni on valta tehdä sellaisia kuin haluan. Lapsella ei ole varaa valita ympäristöään, kuten vanhempiaan ja kouluaan, mutta aikuisella on.

Minulta vietiin lapsena valta itseeni, nyt otan sen takaisin. Ja olen oma itseni. Muiden syyttäminen vuosia sitten tapahtuneista kauheuksista ei auta enää tässä päivässä. Se olisi tuolloin mahdollisesti auttanut, jos se olisi johtanut siihen, että kiusaajat olisi saatu kuriin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten katkeruus olisi pahin karhunpalvelus, minkä voin itselleni tehdä, vaikka tavallaan aihetta katkeruuteen olisi maassa, jossa jotkut saavat kaiken yrittämättä mitään ja itse pitää aina puurta täysillä, että saa edes murut. Pitää kuitenkin elää sitä omaa elämää eikä verrata muihin. Voin päästä eteen päin omaan menneisyyteeni verrattuna. Kenenkään muun menneisyyttä tai nykyisyyttä en voi saada ja nyt tajuan, etten edes haluaisikaan. Kiusaaminen vei ekä itsetunnon, mutta onneksi minulla on luontaista sisua ja itsekunnioitusta jäljellä. Ja tervettä järkeä muuttaa ne asiat, jotka voin muuttaa, tyytyä niihin, mitä en voi, ja erottaa nämä toisistaan. Esimerkiksi älykkyys on usein synnynnäinen ominaisuus. Sen sijaan pitkäjänteisyys, tunnollisuus ja ahkeruus ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.  Ihminen, jonka äly on keskinkertainen, pääsee pidemmälle kuin älykäs, joka luovuttaa ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Missä mä niin olen sanonut, etten toiminut?

Ap

Sanoit, että äitisi raivostui, jos et toiminut hänen tahtonsa mukaan. Eli ilmeisesti edes joskus oli tilanteita, joissa et toiminut kuten hän olisi halunnut. 

Nyt olet aikuinen ja voit ihan itse valita miten toimit. Eikö ole ihanaa!

Kyse on siitä, että haluat kehittää ensin omaa tahtoasi, jotta voit käyttää sitä terveesti ohjataksesi ja miksei myös ojentaaksesi tarvittaessa lapsiasi. Lapsi on myös ns. mallioppija, eli kun hän puolestaan saa omia lapsia tai on muilla tavoin  kasvattajan tehtävässä, hän muistaa usein  omat lapsuuden mallinsa. Aikuisuuteen kuuluu kuitenkin se, että aikuinen pystyy analysoimaan lapsuuttaan ja näkee laajemmin syitä esim. vanhempien huonoon käytökseen.

Pystyt kyllä kehittämään omaa tahtoasi lähtemällä liikkeelle ensin vaikka pienin askelin. Mieti pari asiaa arjessasi, joissa haluat pitää rajat. Selkeytä asia itsellesi ja  viesti niistä lapsille, kun on tarpeen. Muista myös kieltojen lisäksi ehdottomasti kertoa oikea vaihtoehto. Tarvittaessa voit hieman näytellä jämäkkäämpää ja varmempaa kuin olet. Näin sisäistät  samalla myös mallin itsellesi.

Tärkeää on selkeys ja johdonmukaisuus  sekä perustelut.

Meillä monella on ollut kasvattajana äiti tai isä, joka on nujertanut lapsensa. Silti näistä lapsista on tullut erinomaisia kasvattajia. Tärkeintä on halu  tuottaa hyvä  lopputulos. Saattaa olla, että nämä kasvattajat ovat jopa muita herkempiä kuuntelemaan lapsiaan ja itseään.

Vanhemmuus on aikuisuutta, ja aikuisten tehtävä on olla ikään kuin majakkana  lapselle. Aikuisen kokemusmaailma on laajempi ja hän näkee paremmin syy-seuraus-suhteet asioille, mitä lapsi ei näe. Jos lapsi leikkii sitekeästi  tiellä, hän ei näe niitä vaaroja, joita vanhempi näkee. Tällöin on kasvattamisen paikka ja toteuttaa se niin, että lapsi toimii aikuisen antaman ohjeen mukaan.

En minä syytä muita asioista, joille voisin itsekin jotain jos vaan viitsisin tehdä, vaan totean faktoja joidenkin ihmisten vammauttavasta käytöksestä minua kohtaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä taas olen henkisistä syistä pyrkinyt mahdollisimman pitkälle luopumaan omasta tahdostani, ja se on ollut avain onnellisuuteen ja moneen hyvään asiaan elämässäni. Elän sisäisistä impulsseista, hetkessä, ilman mitään erityistä omaa tahtoa mihinkään suuntaan.

Sulla on kuule nyt puurot ja vellit ja hillot ihan sekaisin. Ilman omaa tahtoa tai tahdon suuntaa olet hahmoton heittopussi, eli lastesi silmissä mielivaltainen, turvaton vanhempi. Olet tainnut lukea liikaa henkisen kasvun oppaita ilman, että sulla on  joku oikeasti viisas, oikea ihminen siinä vähän opastamassa.  

Ehkä hänellä ei ole lapsia? Ilman lapsia tuohan sopii aivan mainiosti. Tajuan tavallaan hyvin, mitä kirjoittaja ajoi takaa, ja tietyllä lailla omien halujen eräänlainen syrjään siirtäminenkin voi tehdä ihmisestä onnellisen, mutta en nyt tässä aloituksessani puhunut siitä.

Ap

Joo hän varmaan innoissaan on valaistumisen tiellä ja yrittää luopua egostaan. Mutta sekään ei onnistu jos ei ensin ole minuutta ja erillisyyttä. Toivotaan ettei lapsia ole, koska pienten lasten tarpeet ovat hyvinkin maallisia, heitä ei valaistuminen kauheasti auta. Myös se, että saa leipää pöytään edellyyttää jonkinlaista tahtoa. Valaistumisen tiellä olevat munkithan vaeltavat ilman omaisuutta almujen varassa. Pikkulapsiperheen todellisuus on hieman erilainen. Varsinkin meillä täällä pohjolassa. Ja tuolle kirjoittajalle, minäkin elän hetkessä ja kuuntelen vaistoani ja sisäisiä impulssejani, mutta sen lisäksi mulla on kyllä vahva tahto kertomaan missä ovat mun rajat, millaisia asioita lapseni saavat tehdä, millaisia eivät, työelämässä tarvitaan myös vahvaa tahtoa jotta saa leipää pöytään. Toisille ihmisillekin on reilumpaa että kerron mitä haluan, ja kykenen kuuntelemaan myös heidän tarpeitaan. IHminen joka reagoi vain impulsseihin on pelottava, ennakoimaton, epävakaa. Siis mieleltään hieman sairas. Elikkäs. Buddhalaisen munkin leikkiminen on näissä oloissa vastuun pakenemista omista arkisista velvollisuuksista. Joita meillä on muita ihmisiä kohtaan. Kuin myös itseämme kohtaan. Olisi hauska tietää, mikä on se työpaikka jossa työnteko onnistuu lillumalla tahdottomasti impulssiensa vietävänä. NImittäin jokaisella meillä on- vaikkei lapsia olisikaan, velvollisuus hankkia oma leipänsä. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä mä niin olen sanonut, etten toiminut?

Ap

Sanoit, että äitisi raivostui, jos et toiminut hänen tahtonsa mukaan. Eli ilmeisesti edes joskus oli tilanteita, joissa et toiminut kuten hän olisi halunnut. 

Nyt olet aikuinen ja voit ihan itse valita miten toimit. Eikö ole ihanaa!

Eihän tuo tarkoita sitä, etteikö se ideologia olisi täysin iskostunut minuun, höh.

Ap

No sehän on ihan sinun oma valintasi, minkä ideologian otat omaksesi. Suomessa on uskonnonvapaus.

Vierailija kirjoitti:

En minä syytä muita asioista, joille voisin itsekin jotain jos vaan viitsisin tehdä, vaan totean faktoja joidenkin ihmisten vammauttavasta käytöksestä minua kohtaan.

Ap

Minusta sinun ongelmasi ei ole tahdottomuus. Vaikutat oikein vahvatahtoiselta ihmiseltä. Tunnen oikeasti tahdottomia ihmisiä ja he ovat oikeasti aika erilaisia kuin sinä. He eivät esimerkiksi yleensä osaa pukea ajatuksiaan tai tunteitaan sanoiksi, kuten sinä, koska niitä ei ole. He eivät kykene itsenäiseen ajatteluun ollenkaan vaan kaikki mielipiteet ovat vanhemmilta, kavereilta, kasvatusoppaista tms. Jos joku sanoo heille, että tämä on sinun oikea ongelmasi, he myöntyvät siihen, koska eivät tunne itseään ja sitä omaa tahtoa ei tosiaan ole. Sinä et myönny täällä siihen, mitä muut sanovat sinun ongelmaksesi. Sinun ongelmasi on jokin muu. Haluaisitko itse kertoa, millä tavalla tahdottomuutesi yleensä ilmenee, ettei tule näitä vääriä analyysejä.

Elämäsi olisi helpompaa, ap, jos et tahallasi tai vahingossa yksinkertaistaisi muiden neuvoista olkiukkoja ja jos edes lukisit ne ajatuksella etkä heti lyttäisi.