Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koen että minulta on oma tahto viety
02.08.2016 |
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.
Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.
Kommentit (80)
Ja jos satutinkin, niin kummallista, kun muiden satuttaessa minua se aina kuitataan sillä, että "kukaan ei ole täydellinen". Silti minun piti olla ja ei saanut satuttaa ketään tai se oikeuttaa vanhemman viemään oman tahtoni, koska olen niin paha muille oman tahtoni kanssa. Muka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin mietin, että uskontojen uhrien kertomuksissa on varmaan jotain samaa. Oma tahto viedään.
Ap
Laita ap nimimerkkisi aloituksien perään, kivikissaäiti tai äitihullu.
Kyllä. Sama kokemus. Tunnen muitakin. Kun tajusin asian ja sen, että se todellakin on vahingolista omille lapsilleni, menin terapiaan. Siitä hetkestä kun tiedostat, että sulla on tuollainen iso ja lapsille tavalla tai toisella siirtyvä ongelma, sulla on velvollisuus hakea apua itsellesi. Kun sen täällä voit kertoa, tiedät että ongelma on. Ota siitä siis vastuu. Kaikki ongelmamme, joita emme ota vastuuta, siirtyvät lastemme ongelmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.
Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.
En ymmärrä. Eihän kasvatuksen tai lapsille annettavien "käskyjen" kuulukaan perustua vanhemman "omaan tahtoon", vaan järkeen ja turvallisuuteen. Juuri se vanhemman "oma tahto" on se, joka tekee asioista poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sama kokemus. Tunnen muitakin. Kun tajusin asian ja sen, että se todellakin on vahingolista omille lapsilleni, menin terapiaan. Siitä hetkestä kun tiedostat, että sulla on tuollainen iso ja lapsille tavalla tai toisella siirtyvä ongelma, sulla on velvollisuus hakea apua itsellesi. Kun sen täällä voit kertoa, tiedät että ongelma on. Ota siitä siis vastuu. Kaikki ongelmamme, joita emme ota vastuuta, siirtyvät lastemme ongelmiksi.
Niin, sitä ei voi tiedostaa ennen kuin saa lapsia. Tai kyllä mä sen vaiheen muistan, kun sitä tahtojen taistelua käytiin ja äiti nujersi ja nujersi minua nimenomaan uhkaamalla käytökseni olevan niin kamalaa, ettei kukaan tulisi toimeen kanssani (no en kai mä ole kiltti ihmiselle, joka koittaa koko ajan päsmäröidä, haukkuu ja on ilkeä?) ja olin jotain 17-vuotias. Jos äiti olisi istunut alas ja halunnut puhua face to face ja kohdellut kunnioittavasti ei olisi tarvinnut huutaa.
Mutta siis niiltä ajoilta jäi oma tahto jonnekin, masennuin ja huh... Nyt kun tajuan asian vaikuttavan vanhemmuuteen, niin olen jo terapiassa. Tämäkin vain jotenkin muistui mieleeni tänä aamuna, sanapari oma tahto... Ja miten se minulta vietiin. Äiti luuli, että niin hänellä on helpompaa, kun lapsi ei ajattele ollenkaan (eriävästi kuin äiti) itse. Äiti kuittasi eriävän ajattelun vääräksi. Huh, kun ajattelenkin. Itse pidin sitä normaalina, joskin se aiheutti pahoinvointia minussa, mutta ajattelin, että se menee ohi kun opin toimimaan niin kuin äiti, tai jotain ihan älytöntä... En tajunnut, että ilmeisesti muille nuorille sallittiin omat ajatukset. Kyllähän mullakin niitä oli, mutta niistä syyteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän, mistä ap puhuu. Isäni, fundamentalistiuskovainen vei tahtoni.mhän kertoi, miten pitää ajatella ja miten tuntea. Hän tiesi, miten pitää elää.Ei se räikeää ollut. Olisikin ollut, niin olisin tajunnut asian nuorempana.
Sitten 22 v menin naimisiin miehen kanssa, joka oli dominoiva. Hän tiesi, miten pitää elää. Ei sekään räikeää ollut. Olin ihan onnellinen hänen kanssaan sen 20 vuotta. Olinhsn tottunut, että on turvallinen ja osaava ja tietävä.
Ero johtui toisesta naisesta. Kävin läpi helvetin, kun rämmin erosurusta läpi. ja vasta sitten rajusin, kuinka menneisyyteni on vaikuttanut valintoihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.
Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.En ymmärrä. Eihän kasvatuksen tai lapsille annettavien "käskyjen" kuulukaan perustua vanhemman "omaan tahtoon", vaan järkeen ja turvallisuuteen. Juuri se vanhemman "oma tahto" on se, joka tekee asioista poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia.
Ei se ole lapsen turvallisuutta jos vanhempi syöttää omaa ideologiaansa lapselle. Vrt. uskonnon uhrit. Ja silti ne ovat käskyjä vanhemmalta lapselle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.
Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.En ymmärrä. Eihän kasvatuksen tai lapsille annettavien "käskyjen" kuulukaan perustua vanhemman "omaan tahtoon", vaan järkeen ja turvallisuuteen. Juuri se vanhemman "oma tahto" on se, joka tekee asioista poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia.
Ei se ole lapsen turvallisuutta jos vanhempi syöttää omaa ideologiaansa lapselle. Vrt. uskonnon uhrit. Ja silti ne ovat käskyjä vanhemmalta lapselle.
Ap
No niinhän mä juuri sanoin. Vanhempien käskyjen KUULUU perustua järjelle ja turvallisuudelle, ei "omalle tahdolle " tai ideologialle tms. SINÄ sen sijaan kaipaat jotain ideologiaa tai omaa tahtoa järjen sijasta...
Jaa, minä taas olen henkisistä syistä pyrkinyt mahdollisimman pitkälle luopumaan omasta tahdostani, ja se on ollut avain onnellisuuteen ja moneen hyvään asiaan elämässäni. Elän sisäisistä impulsseista, hetkessä, ilman mitään erityistä omaa tahtoa mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 jatkaa.
Juu, juuri syyllisyys on se kaiken pahan a ja o. Eksäni hallitst minua herättämällä minussa syyllisyyden tunteen. Että olen huono ihminen, teen asiat väärin. Olen siksi huono nainen ja äiti.
Mutta, tästä kaikesta on mahdollista päästä yli. Sinun ei tarvitse itseäsi muuttaa. Tunne mitä tunnet. Katso vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.
Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.En ymmärrä. Eihän kasvatuksen tai lapsille annettavien "käskyjen" kuulukaan perustua vanhemman "omaan tahtoon", vaan järkeen ja turvallisuuteen. Juuri se vanhemman "oma tahto" on se, joka tekee asioista poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia.
MItäs sinä nyt oikein höpiset? Ei ole ihan valjennut sulle mikä se on tahto on. Ei kannattais olla niin analyyttinen jos ei ole aavustustakaan asiasta. Oma tahto on minuuden perusta. Ja oma minuus tarvitaan, jotta voi olla erillinen. Koska vain erillinen ihminen voi rakastaa, tehdä omia päätöksiä, nähdä esimerkiksi muut ihmiset (kuten lapset) ja heidän tarpeensa selkeästi. Vain erillinen ihminen pystyy terveisiin ihmissuhteisiin. Jos oma tahto ja erillisyys puuttuvat, kykenee pelkästään riippuvuussuhteisiin. Eli tarvitsemaan toisia, käyttämään toisia omaksi hyväkseen jne. Ja tämä on meillä suomessa oikein kansansairaus. Liittyy läheisesti mm läheisriippuvuuteen. Asteita on tietysti erilaisia, mutta esim. narsistin lapsena kasvanut on todennäköisesti pahasti vaurioitunut ja riippuvainen, eikä ole kasvanut omaksi itsekseen. Tämä ei lue ihmisen otsassa, vaan moni kiltti ja ulospäin hyvä vanhempikin on vihaa täynnä oleva, pahoinvoiva läheisriippuvainen. Moni perhe on tästä syvästi sairas. Ja selvää on, että lapset jatkavat samaa rataa jos vanhemmilla ei ole rohkeutta nähdä tilannetta, kohdata sitä ja hakea itselleen apua. Jos joku lapsiaan käskyttää, niin kyllä se on nimenomaan se riippuvuusvammainen ihminen. JOka ei omilta riippuvuuksiltaan pysty aidosti näkemään, ymmärtämään, eläytymään lastensa tarpeisiin. Tai siihen kuka hän ihan oikeasti on. Vanhempi jolla ei ole "omaa tahtoa" on syvästi vaurioitunut. Vanhemman kuuluu johtaa lasta, lempeästi tietysti mutta myös jämäkästi. Jos ei ole omaa tahtoa, ei ole mitään mahdollisuuksia siihen lempeään jämäkkyyteen. Toki sellaista voi esittää, mutta lapset vaistoavat se. Sinulla taitaa olla myös aika paljon pohdiskeltavaa tällä saralla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.
Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.En ymmärrä. Eihän kasvatuksen tai lapsille annettavien "käskyjen" kuulukaan perustua vanhemman "omaan tahtoon", vaan järkeen ja turvallisuuteen. Juuri se vanhemman "oma tahto" on se, joka tekee asioista poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia.
Ei se ole lapsen turvallisuutta jos vanhempi syöttää omaa ideologiaansa lapselle. Vrt. uskonnon uhrit. Ja silti ne ovat käskyjä vanhemmalta lapselle.
ApNo niinhän mä juuri sanoin. Vanhempien käskyjen KUULUU perustua järjelle ja turvallisuudelle, ei "omalle tahdolle " tai ideologialle tms. SINÄ sen sijaan kaipaat jotain ideologiaa tai omaa tahtoa järjen sijasta...
Ns järki ei ol koskaan objektiivista. Se on kuitenkin SINUN järkesi. Toisen ihmisen järki on toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän, mistä ap puhuu. Isäni, fundamentalistiuskovainen vei tahtoni.mhän kertoi, miten pitää ajatella ja miten tuntea. Hän tiesi, miten pitää elää.Ei se räikeää ollut. Olisikin ollut, niin olisin tajunnut asian nuorempana.
Sitten 22 v menin naimisiin miehen kanssa, joka oli dominoiva. Hän tiesi, miten pitää elää. Ei sekään räikeää ollut. Olin ihan onnellinen hänen kanssaan sen 20 vuotta. Olinhsn tottunut, että on turvallinen ja osaava ja tietävä.
Ero johtui toisesta naisesta. Kävin läpi helvetin, kun rämmin erosurusta läpi. ja vasta sitten rajusin, kuinka menneisyyteni on vaikuttanut valintoihini.
Minä taas olen paradoksaalisesti miehen kanssa, joka ei kerro, miten tulee elää. Odotin häneltä ehkä sitä. Koska äitini oli aina haukkunut minua niin ehkä halusin etsiä jonkin hyvän enkelimäisen ihmisen, joka opettaisi. Ja sitten mieheni hyväkäs ei halua opettaa minulle mitään! XD Siis hänestä jokaisella tulee olla oma vapaa tahto. On ollut ihan hirveän hämmentävää, koska mä todella kaipasin jotakin valistunutta neuvojaa. Mieskään ei kerro miten mun pitäisi elää!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sama kokemus. Tunnen muitakin. Kun tajusin asian ja sen, että se todellakin on vahingolista omille lapsilleni, menin terapiaan. Siitä hetkestä kun tiedostat, että sulla on tuollainen iso ja lapsille tavalla tai toisella siirtyvä ongelma, sulla on velvollisuus hakea apua itsellesi. Kun sen täällä voit kertoa, tiedät että ongelma on. Ota siitä siis vastuu. Kaikki ongelmamme, joita emme ota vastuuta, siirtyvät lastemme ongelmiksi.
Niin, sitä ei voi tiedostaa ennen kuin saa lapsia. Tai kyllä mä sen vaiheen muistan, kun sitä tahtojen taistelua käytiin ja äiti nujersi ja nujersi minua nimenomaan uhkaamalla käytökseni olevan niin kamalaa, ettei kukaan tulisi toimeen kanssani (no en kai mä ole kiltti ihmiselle, joka koittaa koko ajan päsmäröidä, haukkuu ja on ilkeä?) ja olin jotain 17-vuotias. Jos äiti olisi istunut alas ja halunnut puhua face to face ja kohdellut kunnioittavasti ei olisi tarvinnut huutaa.
Mutta siis niiltä ajoilta jäi oma tahto jonnekin, masennuin ja huh... Nyt kun tajuan asian vaikuttavan vanhemmuuteen, niin olen jo terapiassa. Tämäkin vain jotenkin muistui mieleeni tänä aamuna, sanapari oma tahto... Ja miten se minulta vietiin. Äiti luuli, että niin hänellä on helpompaa, kun lapsi ei ajattele ollenkaan (eriävästi kuin äiti) itse. Äiti kuittasi eriävän ajattelun vääräksi. Huh, kun ajattelenkin. Itse pidin sitä normaalina, joskin se aiheutti pahoinvointia minussa, mutta ajattelin, että se menee ohi kun opin toimimaan niin kuin äiti, tai jotain ihan älytöntä... En tajunnut, että ilmeisesti muille nuorille sallittiin omat ajatukset. Kyllähän mullakin niitä oli, mutta niistä syyteltiin.
Todella hienoa, että olet hakenut itsellesi apua! Haluas. Yksin ei voi mitenkään noista kuvioista nousta, kun ei niitä edes näe, jos ei joku auta näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minä taas olen henkisistä syistä pyrkinyt mahdollisimman pitkälle luopumaan omasta tahdostani, ja se on ollut avain onnellisuuteen ja moneen hyvään asiaan elämässäni. Elän sisäisistä impulsseista, hetkessä, ilman mitään erityistä omaa tahtoa mihinkään suuntaan.
Tässä meidän tapauksissahan kyse on soitä, että meidän sisäisten impulssien kuuntelu ei toimi, koska meidän ei ole lapsena annettu kuunnella itseämme. Meille sanottiin, että me emme tiedä mitään, ja meidän sisäinen äänemme on väärässä. Se kestää aikansa, että kuulee itsensä.
9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta? Siis oma äitini on tämä oman tahtoni viejä. Tajusin vasta perheellisenä tämän, sillä kun ei oikein ole omaa tahtoa johon perustaa lapsillekin annettavia käskyjä on hankalaa olla vanhempi. Tuntuu, että sitä on jotenkin ihan epäjohdonmukainen ja surkea ja lapsille vahingollinen ja entä jos päädyn itsekin kasvattamaan heistä oman tahdon menettäneitä. Tai sitten toisaalta jotenkin itsekeskeisiä koska mallini ovat niin surkeita kun omaa tahtoa ei ole tai sillä ei ole ääntä. Niin pelkään, että lapsilla on sitten tahto ja se menee ihan överiksi. En kuitenkaan kannata lasten tahdon nujertamista.
Pelkään että lastenkasvatuksessa on heidän oma tahtonsa vaarassa. Oma tahto on ihmiselle tosi tärkeä. Ilman sitä motivaatio elää katoaa ja masentuu.En ymmärrä. Eihän kasvatuksen tai lapsille annettavien "käskyjen" kuulukaan perustua vanhemman "omaan tahtoon", vaan järkeen ja turvallisuuteen. Juuri se vanhemman "oma tahto" on se, joka tekee asioista poukkoilevia ja epäjohdonmukaisia.
Ei se ole lapsen turvallisuutta jos vanhempi syöttää omaa ideologiaansa lapselle. Vrt. uskonnon uhrit. Ja silti ne ovat käskyjä vanhemmalta lapselle.
ApNo niinhän mä juuri sanoin. Vanhempien käskyjen KUULUU perustua järjelle ja turvallisuudelle, ei "omalle tahdolle " tai ideologialle tms. SINÄ sen sijaan kaipaat jotain ideologiaa tai omaa tahtoa järjen sijasta...
Niin, mutta miten kommenttisi on avuksi minulle, koska äitini ei toiminut noin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole merkki narsistin kanssa kasvamisesta?
Jos syytät ongelmistasi itsesi ulkopuolisia tahoja, se on nimenomaan narsismia.
Äitisi oli ehkä lyttäävä ja nujertava, kun olit lapsi. Mutta et ole enää lapsi. Olet aikuinen ja voit tehdä nyt fiksuja, aikuisia valintoja elämässäsi.
🇺🇦🇮🇱
Alue: Aihe vapaa
Kukaan muu ei ole kokenut vastaavaa ja havahtunut siihen? Siis, että vanhempi yrittää väenväkisinkin ottaa lapsensa tahdon itselleen mutta tajuat, että sulle olisi varattuna jotain parempaakin ja ettei siihen tarttis alistua, mutta kuitenkin alistuit jo? Ja nyt pitäisi pyrkiä itsenäisyyteen. Löytää oma tahto vahingoittamatta muita. Sitäkään en tiedä, vanhingoitinko oikeasti muita, vai oliko se narsistisen(?) vanhemman tapa koittaa vallata tahtoni väittää, että satutin muita.