Lue keskustelun säännöt.
Elämäni ekalla rantalomalla ja mitä ilmeisimmin viimeisellä myös
02.08.2016 |
Täällä makaan kauniin saaren kivassa hotellihuoneessa yksinäni. Mieheni lähti juuri rannalle. Sanoin tulevani perässä, mutta jos olisi mahdollista lähtisin vain suoraan kotiin. Ihan kamala koti-ikävä, mut en halua sitä miehelle tunnustaa koska hän on niin innoissaan matkastamme. Vuosien houkuttelun jälkeen suostuin matkalle. Ulkona +32 ja kello ei ole edes kymmentä vielä. Olkapäät kärähtänyt vaikka olen istunut vaan varjossa sk30 levitettynä koko kropalle. Kurkku kipeä ilmastoinnin takia, mut ilman sitä ei pysty olemaan. Kamala ikävä meidän tyttöjä jotka 15v ja 16v ja tiedän, että heillä on kaikki hyvin. Enpä olis uskonut että jopa koiraa tulisi näin kova ikävä. Mietin joka aamu, että vielä niin ja niin monta yötä ennen kuin pääsee kotiin. Joku matkatoimiston retkikin vielä kärsittävänä...
Mut tosiaankin, en näytä kiukutteluani ulospäin mitenkään. En aio pilata mieheni matkaa vain siksi että itse kärsin kovasta kuumuudesta ja koti-ikävästä. Hän on ihana ja hyvä mies ja rakastan sitä miten onnellinen hän nyt on. Kunhan nyt avautusin tänne, kun muillekaan ei oikein pysty (lue: kehtaa)
Kommentit (46)
Mitäs jos yrittäisit nauttia lomasta tuon surkuttelun sijaan. Kyllä ne teinit ja koira pärjää. Yritä vaihtaa asennetta ja katsele avoimin silmin ympärille, ihmisiä, kulttuuria ja maisemia. Niin kuin itse sanoit, et näe niitä toistamiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli jotenkin hyvä mieli tästä, vaikken osaa sanoa miksi. Varmaan sen takia, että sanoit ettet pilaa miehen lomaa, vaikkei sinulla olekaan siellä mukavaa ja kivaa.
avasin ketjun kirjoittaakseni, että seuraavan kerran otatte laadukkaamman hotellin, niin jo maistuu. Rantalomat ilman luksusta kun ovat kamalan puuduttavia... Mutta en olisi ikinä arvannut, että joku ikävöi kotiin!!!!
Laita SK50, lisää sitä parin tunnin välein ja lisäksi pitkät väljät vaatteet päälle. Ei kannata hommata itselleen ihosyöpää.
Onneksi meillä ajatellaan etelänmatkoista samoin. Ei ole koskaan käyty rantalomilla, eikä käydä. Suomen kesässäkin helteet ovat kamalia, käsittämätöntä että joku haluaa tuonne päiväntasajan läheisyyteen kesällä altistamaan itseään UV-säteilyövereille ja muka vielä nauttii siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy miestä sääliksi. En minäkään ole mikään rantalomailija, mutta mieheni tykkää, ja hänen näkemisensä onnellisena tekee minutkin onnelliseksi. On tietysti hienoa, että olet perhekeskeinen, mutta minusta sinun on pakko vähitellen oppia löytämään myös muuta sisältöä elämääsi. Jos viikon tai kahden ero lähes täysi-ikäisistä lapsista aiheuttaa sinulle noin pahaa ahdistusta, miten pärjäät heidän muuttaessaan omilleen?
Tsemppiä sinulle sinne! Näin miehenä arvostan kovasti, kun annat miehesi nauttia matkasta. Ei ole järkevää käyttää matkaa synkistelyyn ja riitelyyn. Matkat ovat aika kalliita yleensä ja monesti vieras ympäristö stressaa ja saa rauhallisenkin ihmisen mielen kireäksi. Kokemusta on. :D Voisitko kuitenkin miettiä, löytyisikö sieltä jotain mukavaa yhteistä tekemistä, josta itse nauttisit. On väärin että joudut olemaan vain hotellihuoneessa. Puhumalla varmasti selviää ja voitte löytää kivaa yhdessä tekemistä, eikä tarvitse mennä rannalle palaneella iholla. Miehesi ymmärtää kyllä ettei palaneella iholla kannata mennä heti uudestaan aurinkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin tulee sama, jos ei ole hirveästi mitään aktiviteettejä. Mulle tulee koti-ikävä aika herkästi, ei tarvi edes ulkomaille lähteä.
Siksi yleensä teenkin lyhyehköjä usean maan juna/bussireissuja, tai sitten yhden maan sisällä. Näkee enemmän ja ehtii potea koti-ikävää vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän outoa, että iskee hillitön ikävä teinien perään parin päivän jälkeen?
Eivätkö he koskaan ole olleet matkoilla/leireillä ym. ?
Sinuna hieman yrittäisin irrottautua tuollaisesta sairaaloisesta riippuvuudesta.
Ei kaikki matkakohteet sovi kaikille. Sitten pitää etsiä niitä matkakohteita, joissa käymisestä nauttii. Itse pidän enemmän kaupunkilomista, mutta rantaloma aina joskus välillä piristää. Vai onko sinulla kurjaa siellä ensisijaisesti sen koti-ikävän takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee elävästi mieleen viime kesän loma. En jaksanut olla siellä rannalla ollenkaan, kun oli niin kuuma. Onneksi oli ilmastoitu huone. Nauti kuitenkin retkestä. Bussit on yleensä hyvin ilmastoitu.
Minulle elämän sisällöksi ei riittäisi se, että grillaisin lihaani auringossa! Siksi en suostu rantalomille, vaikka miehen mielestä ne rentouttavat. Kompromissina on lomailtu niin, että mies menee rannalle, minä kaupungille tai päiväretkelle jonnekin kauemmas. Ravaan museoissa ja taidenäyttelyissä, kuljeskelen pienten kaupunkien kujilla vailla päämäärää. Jos pitäisi mennä ranta-hotelli-päivällinen kaupungilla -kolmiossa, niin takuuvarmasti koti-ikävä iskisi välittömästi. Ikävöisin kunnon vuodetta ja omia pyyhkeitä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se on eli toiset tykkää olla kotona (nyhjätä) ja toiset reissata maailmalla. Itse myönnän kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, mutta rantalomistakin aloin nauttia oikeastaan vasta, kun oma rohkeus heittäytyä vieraisiin asioihin parani.
Nykyään asun kahdessa eri maassa ja matkustamisen myötä mm. materian merkitys on itselleni pienentynyt. Tärkeämpää on ne rakkaat ihmiset lähellä ja kokemukset mitä reissaamalla olen saanut. Toisaalta kyllä myönnän, että toisinaan matkustuskokemus paranee, kun pystyy majoittumaan kunnon luksushotellissa ja vain olemaan :)
Mä tein muinoin myös kaksi rantalomaa kerralla, elämäni ensimmäisen ja viimeisen. Onneksi olin matkassa kaverin kanssa, jolle saatoin sanoa suoraan, että ei ole mun juttuni (minkä olin kyllä arvannutkin).
No ei mitään, kaveri vietti päivät rannalla ihan tyytyväisenä, mä otin joka aamu bussin tai junan johonkin lähiseudun kaupunkiin ja menin siellä vaikka museoon, taidenäyttelyyn tms.
Loma meni ihan hyvin niinkin, mutta lopussa kyllä naurettiin, että yhtä hyvin olisi voitu olla kokonaan eri lomilla.
Sulle ap: kyllä sä sen viikon tai kaksi kestät, ajattele sinisiä ajatuksia ja vietä sisätiloissa niin paljon aikaa kuin voit. Ihanaa, ettet halua pilata lomaa mieheltäsi. Lapset pärjää kotona enemmän kuin loistavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vähän outoa, että iskee hillitön ikävä teinien perään parin päivän jälkeen?
Eivätkö he koskaan ole olleet matkoilla/leireillä ym. ?
Sinuna hieman yrittäisin irrottautua tuollaisesta sairaaloisesta riippuvuudesta.
Mitä outoa tuossa on? Monessa parisuhteessa soitellaan toisilleen parin tunnin välein, kun on niin ikävä.
Minusta on ihan normaalia kaivata sitä hyvää, mitä arjessa tavallisesti on, oli se sitten teini-ikäiset lapset, koira tai joka-aamuinen smoothie, jota ei hotellista saa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä makaan kauniin saaren kivassa hotellihuoneessa yksinäni. Mieheni lähti juuri rannalle.
Tämä kertomus oli hauskempi ensimmäisellä kerralla. Nyt olet tällä samalla tarinalla trollannut jo pariinkin kertaan niin ei tämä enää kiinnosta.
No voihan hiivatti! Jotenkin sinun olisi hyvä päästä rentoutumaan, kyllähän miehesi huomaa ettet nauti lomasta. Tähän aikaan ei ehkä kannata matkustaa kovin pitkälle jos ei ole pakko esim. lomien takia. Kuumahan se on ja aurinko polttaa, sk 50 on myös olemassa :).
Ehkä ensi kerralla sinä päätät matkakohteen tai mies matkustaa yksin/kaverin kanssa joka nauttii reissusta. Itse nautin matkustamisesta, arjesta irtautumisesta ja kotiin paluusta.
Siis pääasiassa koti-ikävä vaivaa ja siinä samalla perheenjäseniä kaipaan myös. Ollaan ennenkin oltu erossa toisistamme juurikin leirien ajan ja silloin kun tytöt ovat olleet reissussa ilman minua. Kaipaan silloinkin, mutta en mitenkään kärsi siitä kun itse olen kotona silloin. Vaikea selittää.
Päivisin täällä on niin kuuma, että ei pysty muuta kuin olemaan rannalla tai sisällä. Lämpötilat huitelee neljässäkympissä kuumimpaan aikaan ja lähdetäänkin joka ilta tutkimaan kaupunkia kun aurinko on laskenut ja lämpötila hiukan alle 30 astetta.
Lähden nyt rannalle mieheni seuraksi. Pidän huolen, etten pala enempää. Pulahdan kirkkaaseen mereen ja yritän unohtaa synkistelyn ☺
Ap
Mulla on aina sama fiilis ns. "etelänmatkoilla", kunhan lasken tunteja että pääsen pois. Kaupunkilomilla olen elementissäni :)