Haukkuvatko ja halveksuvatko toiset naiset aina lapsetonta uranaista?

Ei. Hassu ajatus.

Mä olen lapseton ja miehetön uranainen, ikää 42. Ei minua tietääkseni kukaan hauku. Tai no, ehkä jotkut haukkuvat takanapäin, sitä en tiedä eikä kiinnosta. Ihmiset nyt aina puhuvat kaikenlaista, ja jos siitä alkaa välittää niin kurjaksi käy elämä, kun pitäisi kuluttaa elämäänsä sen arvailuun mitä jotkut toiset mahtavat puhua minusta.

Joskus vain tuntuu siltä, että ei voi olla "menestynyt" elämässä ilman lapsia. Niin ainakin "lapselliset" vaikuttavat väittävän.

Äitejähän täällä vain haukutaan ja halveksitaan.

Ei hauku. Olen uranainen, kaksi lasta mutta ystävissäni on paljon lapsettomia uranaisia, parisuhteessa tai sinkkuina. Miksi pitäisi haukkua?

Siis itse en ole tuota mieltä, mutta mietin, että jos tuo on se minun tulevaisuuteni, niin pitävätkö muut jotenkin säälittävänä tapauksena jolla on tyhjä elämä?

Ja katuuko sitä sitten, tuleeko siitä oikeasti säälittävä, merkityksetön ja tyhjä elämä?

Meidän työpaikalla ei haukuta. Jokaisella on oikeus elää niinkuin haluaa, ei kaikkien tarvitse sopia valmiisiin muotteihin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vain tuntuu siltä, että ei voi olla "menestynyt" elämässä ilman lapsia. Niin ainakin "lapselliset" vaikuttavat väittävän.

Mitä sellainen menestyminen edes tarkoittaa? Eikö se ole jokaiselle henkilökohtainen asia, mitä on menestys, eikä toista voi arvioida toisen kriteereillä. Loppujen lopuksi me useimmat tavoittelemme onnellisuutta ja merkityksellisyyden tunnetta. Joku saa nämä perhe-elämästä, joku urasta, joku vaikka hengellisestä etsinnästä, joku luonnon lähellä elämisestä. Kuka voisi sanoa yleisesti mikä on menestystä ja arvostella toista, joka on onnellinen omien valintojensa kanssa? En minä ainakaan huoli kenenkään toisen, aivan erilaisen ihmisen, kriteerejä omakseni vaan pidän oman kriteerini, ja se on itse elämässäni tuntemani onnellisuus ja mielenrauha.

- 2

Lapsellista uranaista vielä enemmän. Ja lapsilta kuulee ne haukut, haukkujien lapset ne kertovat pihalla.

Aivan uskomatonta settiä, osa ihan keksittyäkin. Mutta. nainen on naiselle susi.

Uranaiset eivät varmaan paljon kohtaa sen tyylisiä ihmisiä, jotka haukkuvat muita kuin marttyyriäitejä.

En hauku, tiedän ettei minun tapani elää ole se ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vain tuntuu siltä, että ei voi olla "menestynyt" elämässä ilman lapsia. Niin ainakin "lapselliset" vaikuttavat väittävän.

Enpä tunne ihmistä joka väittäisi ihmisen menestyksen olevan lapsista kiinni. Eri asia sitten minkä itse kokee tärkeimmäksi saavutuksekseen elämässä. Jollekin se on koulutus, ura, esimerkiksi minulle se on lapset vaikka koulutus ja ura ovat myös tärkeitä. Mutta nuohan ovat henk koht juttuja.

Siis itse olen pari kertaa kuullut oikeassa elämässä samanlaisia mielipiteitä kuin täällä. Minulla oli aiemmin esinainen, joka oikeasti kertoi ikäiselleen toiselle naiselle, että tämä ei voi tietää mitään aikuisten oikeasti elämästä ja haasteista.

Itse olin niin nuori ettei asia tullut omalla kohdallani samalla tavalla esille, mutta sama esinainen kyllä vaati minulta paljon isomman työpanoksen ja pidemmät työtunnit kuin niiltä, joiden kohdalla tuli hänen mielestään joustaa kun oli lapsia.

Olen myös törmännyt mielipiteisiin, että lapsettomat eivät hoida "velvollisuuttaan" kansantalouden yms. eteen ja heidän lasten pitää maksaa sitten joskus minunkin eläkkeeni jos en perusta perhettä.

Ja nämä siis akateemisesti koulutettuja ihmisiä pk -seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Siis itse en ole tuota mieltä, mutta mietin, että jos tuo on se minun tulevaisuuteni, niin pitävätkö muut jotenkin säälittävänä tapauksena jolla on tyhjä elämä?

Ja katuuko sitä sitten, tuleeko siitä oikeasti säälittävä, merkityksetön ja tyhjä elämä?

Onko sillä jotain väliä, minä ne muut sinua ja elämääsi pitävät? Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Elä sinä vaan oman sisimpäsi näköistä elämää, ja jätä muiden mahdollinen räksytys omaan olemattomaan arvoonsa. AINA riittää arvostelijoita, olitpa ihan millainen tahansa. Miksi hukata elämäänsä sen miettimiseen, mitä toiset itsestä ajattelee? Jos joku halveksii elämäntapaasi ja säälii sinua, voit vaan sisäisesti hymyillä hieman, kun ymmärrät, että tuo ihminen ei tajua mistään mitään, vaan tulkitsee sinua täysin väärin.

Katumukset ja muut on sellaisia, että ihminen itse päättää mitä ajatuksia pyörittelee päässään. Sitä voi toki valita märehtiä menneitä valintojaan tai virheitään ja saada itsensä oikeaan katumuksen suohon, tai sitten voi vaan olla katsomatta taakse ja päättää elää niiden valintojen kanssa, jotka on itse tehnyt. Itse olen päättänyt elää katselematta taakse, katumatta mitään valintojani.  Minä kuljen elämässäni Rocky Balboan elämänviisauden mukaan:

"One step at a time. One punch at a time. One round at a time". 

Otan vastaan minkä elämä sillä hetkellä heittää silmille, ja kuljen sen läpi miettimättä mennyttä tai tulevaa. 

- 2

Minä kai sitten olen "uranainen", vaikka en identifioi itseäni työn kautta ollenkaan. Työ on työtä ja sitä tehdään rahan takia, that's it.

En ole koskaan törmännyt sellaiseen, että minua olisi jotenkin havelksittu tai säälitelty. Ei ainakaan päin naamaa. Selän takana en tiedä, eikä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Siis itse olen pari kertaa kuullut oikeassa elämässä samanlaisia mielipiteitä kuin täällä. Minulla oli aiemmin esinainen, joka oikeasti kertoi ikäiselleen toiselle naiselle, että tämä ei voi tietää mitään aikuisten oikeasti elämästä ja haasteista.

Itse olin niin nuori ettei asia tullut omalla kohdallani samalla tavalla esille, mutta sama esinainen kyllä vaati minulta paljon isomman työpanoksen ja pidemmät työtunnit kuin niiltä, joiden kohdalla tuli hänen mielestään joustaa kun oli lapsia.

Olen myös törmännyt mielipiteisiin, että lapsettomat eivät hoida "velvollisuuttaan" kansantalouden yms. eteen ja heidän lasten pitää maksaa sitten joskus minunkin eläkkeeni jos en perusta perhettä.

Ja nämä siis akateemisesti koulutettuja ihmisiä pk -seudulla.

No ainahan voi olla yksisilmäisiä ja tökeröitä ihmisiä jotka moista suustaan päästelevät, mutta noita on varmasti joka ihmisluokassa, myös lapsettomissa ja sinkuissa (täälläkin mustavalkoisesti ja vihamielisesti julistavat "miksi pilaat elämäsi lapsilla" tai "ei ole oikeutta synnyttää lasta kun se joskus kuolee" tyyppejä).

Vierailija kirjoitti:

Uranaiset eivät varmaan paljon kohtaa sen tyylisiä ihmisiä, jotka haukkuvat muita kuin marttyyriäitejä.

Tämäkin pitää varmaan paikkaansa. En vietä aikaani lähiö(vuokra)kerrostalon hiekkalaatikolla, joten en pääse kuulemaan mammojen mielipiteitä. Nyyh! :D

Ei tietenkään. Normaalit ihmiset ei hauku ketään, ainakaan minkään noin tyhmän syyn takia. 

Minä haukun vain vittumaisia ihmisiä, ihan sama mitä muuten tekevät, mutta jos mulle sanovat jotain vittumaista, niin kyllä sanon kotona miehelle että vittu mikä ämmä kun mulle niin sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vain tuntuu siltä, että ei voi olla "menestynyt" elämässä ilman lapsia. Niin ainakin "lapselliset" vaikuttavat väittävän.

Enpä tunne ihmistä joka väittäisi ihmisen menestyksen olevan lapsista kiinni. Eri asia sitten minkä itse kokee tärkeimmäksi saavutuksekseen elämässä. Jollekin se on koulutus, ura, esimerkiksi minulle se on lapset vaikka koulutus ja ura ovat myös tärkeitä. Mutta nuohan ovat henk koht juttuja.

Niinhän ne ovat. Mutta olen kyllä kuullut entisellä työpaikalla alentuvia kommentteja ja monesti naiset kyllä sanovat, että lapset ovat se ainoa tärkeä asia, jokaiselle.

Itse en vain tiedä onko minusta äidiksi ja jos ollaan aivan täysin rehellisiä, en ehkä haluakaan. Mutta enhän tiedä, mistä jään paitsi. Ja kyllä sekin pelottaa, että kadun sekä se, joudunko sitten jotenkin halveksunnan kohteeksi.

Olen saanut rivien välistä kuvan, että ihmiset luulevat, että en voi saada lapsia ja se olisi jotenkin kipeä asia. Välillä se tulee erittäin avoimesti esille. Ex-mieheni saa uuden vaimonsa kanssa lapsen. Saan paljon myötätuntoa nyt, vaikka eroamme ei juuri noteerattu....

Inhoan lapsia