Lue keskustelun säännöt.
Haukkuvatko ja halveksuvatko toiset naiset aina lapsetonta uranaista?
01.08.2016 |
Täällä ainakin.
Mutta miten oikeassa maailmassa?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja miehetön uranainen, ikää 42. Ei minua tietääkseni kukaan hauku. Tai no, ehkä jotkut haukkuvat takanapäin, sitä en tiedä eikä kiinnosta. Ihmiset nyt aina puhuvat kaikenlaista, ja jos siitä alkaa välittää niin kurjaksi käy elämä, kun pitäisi kuluttaa elämäänsä sen arvailuun mitä jotkut toiset mahtavat puhua minusta.
Oletko onnellinen? Itse kun hyvin voisin kuvitella olevani - ja haluavani olla - samanlaisessa tilanteessa tuon ikäisenä. Mietin vain, että uskaltaako sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja miehetön uranainen, ikää 42. Ei minua tietääkseni kukaan hauku. Tai no, ehkä jotkut haukkuvat takanapäin, sitä en tiedä eikä kiinnosta. Ihmiset nyt aina puhuvat kaikenlaista, ja jos siitä alkaa välittää niin kurjaksi käy elämä, kun pitäisi kuluttaa elämäänsä sen arvailuun mitä jotkut toiset mahtavat puhua minusta.
Oletko onnellinen? Itse kun hyvin voisin kuvitella olevani - ja haluavani olla - samanlaisessa tilanteessa tuon ikäisenä. Mietin vain, että uskaltaako sitä.
Olen onnellinen. Minä olen aivan liian erakko luonne sietääkseni edes miehen seuraa omassa taloudessani, saati lasten. Viihdyn yksin, totaalisessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Tiedän, että monet sosiaalisemmat persoonat eivät voi tätä ymmärtää, että joku voi oikeasti viihtyä niin kuin minä elän, mutta mitä sillä väliä. Eihän sitä elämää voi niin elää, että elää toisten odotusten mukaan, tai tulee hyvin ahdistuneeksi ja onnettomaksi lopulta.
Sama mulla. Asun yksin, enkä vaihtaisi tilannettani mihinkään. On kiva asunto, varaa sijoittaa ja matkustella.
Perhe on minulle ykkönen, siis sisarukseni ja heidän lapsensa, sekä ystävät ja kummilapset. Koen tekeväni yhteiskunnallisesti tärkeää työtä ja olen avuksi perheelleni kaikessa, missä voin. En ikinä tunne itseäni mitenkään vähäpätöisemmäksi yhteiskunnan jäseneksi kuin perheelliset, ei tulisi mieleenkään.
Jopa isäni sanoi, että jos olisi tässä ajassa nuori aikuinen, ei todennäköisesti hankkisi lapsia. Hänen nuoruudessaan mentiin naimisiin ja lapsia hankittiin, piste. Nykyään voi valita, miten elää. Eli edes omien vanhempien taholta ei ole tullut mitään vertailua lapsia omaaviin sisaruksiin. Mä olen päässyt todella vähällä siinä mielessä. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin, kaikenlaisia kauhutarinoita kuulee.
🇺🇦🇮🇱
No kun siltä kieltämättä tuntuu, että itselläkin on noin miten noissa kahdessa viestissä kuvailtiin! Rakastan itsenäisyyttäni ja vapauttani ja voisin helposti kuvitella, että nauttisin elämästä yksin. Kun en kuitenkaan ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vain tuntuu siltä, että ei voi olla "menestynyt" elämässä ilman lapsia. Niin ainakin "lapselliset" vaikuttavat väittävän.
Enpä tunne ihmistä joka väittäisi ihmisen menestyksen olevan lapsista kiinni. Eri asia sitten minkä itse kokee tärkeimmäksi saavutuksekseen elämässä. Jollekin se on koulutus, ura, esimerkiksi minulle se on lapset vaikka koulutus ja ura ovat myös tärkeitä. Mutta nuohan ovat henk koht juttuja.
Niinhän ne ovat. Mutta olen kyllä kuullut entisellä työpaikalla alentuvia kommentteja ja monesti naiset kyllä sanovat, että lapset ovat se ainoa tärkeä asia, jokaiselle.
Itse en vain tiedä onko minusta äidiksi ja jos ollaan aivan täysin rehellisiä, en ehkä haluakaan. Mutta enhän tiedä, mistä jään paitsi. Ja kyllä sekin pelottaa, että kadun sekä se, joudunko sitten jotenkin halveksunnan kohteeksi.
En usko kenenkään halveksuvan jos ihminen elää omannäköistään elämää. Sääliäkin kohdistetaan ihmisiin jotka ovat onnettomia elämässään, mutta tyytyväisiä tasapainoisia ihmisiä ihaillaan oli perhe- tai lapsistatus millainen vaan. Yleensäkään hyvin harvat pohtivat muiden kuin läheisten elämänratkaisuja. Ja jos joku kokee velvollisuudekseen näin tehdä vaikka minun suhteen- siitä vaan, ei se ainakaan minua liikauta tippaakaan, elämäni on itseni näköistä. t uranainen + kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan.
Itselläni on kaksi nuorena saatua lasta ja olisin varmaankin opiskellut pidemmälle ja luonut uraa enemmän tosissani, jos olisin lapseton.
Hetken mietin olenko ehkä kateellinen lapsettomille uranaisille - en ole kuitenkaan. Lapset on mulle niin tärkeitä, että olen tyytyväinen omaan valintaani kuitenkin.
Itse kuulin noita mielipiteitä ihan globaalin suuryrityksen strategiatoiminnoissa. Toisaalta, kyseinen nainen oli aivan v-mäinen ääliö muutenkin ja firmakin lakannut olemasta, joten ehkä ei ollut se työelämän fiksuin porukka kuitenkaan.