Voisiko joku terveellä tavalla uskovainen rukoilla puolestani?

Vierailija kirjoitti:

Pelko pois mielestä. Elät ikuisesti, kuten me kaikki muutkin.

Vaikka tämä on totta, niin se huonosti lohduttaa ihmistä, joka ei ole kokenut sitä itse, vaan kokee tällä hetkellä olevansa ruumiillinen, kuolevainen ihminen, jonka terveys tai henki on uhattuna. On monia totuuksia, joista ei ole mitään hyötyä ihmiselle joka ei omakohtaisesti  ymmärrä niitä. Esim. jos itselläni on kipu, saatan todeta sisäisesti itselleni, että kyseessä on illuusio, joka johtuu tämän maailman uskomuksista. Menen ja jatkan elämääni tietäen, että illuusio haihtuu kun en pelkää sitä, kun en usko siihen. Mutta ikinä en sanoisi kellekään kivun vuoksi rukousta pyytävälle, että enpä rukoile, koska koko tila on pelkkä illuusio. Hänelle se on totisinta totta, sekä kipu että avun tarve. Jos joku sanoo, että se on illuusio, hän toteaisi vain, että onpa omituinen, jopa hullu tyyppi, koska hän ei näe maailmaa siitä tulokulmasta vaan ihmisen luonnollisesta.

Mutta ihmisellä on oikeus olla ihminen, juuri sellainen kuin on. Jos pelottaa, saa pelätä. Jos sattuu, saa sattua. On myös oikeus pyytää apua Jumalalta sekä toisilta uskovilta rukousapua. Taivasten valtakunta on meidän keskellämme, mutta jos sitä ei näe, niin ei se tule todeksi hokemalla että siinä se on, ja kieltämällä hyvin konkreettisina koetut ahdistukset ja kivut ikään kuin niitä ei olisikaan. Sellainen on pelkkää älyllistä epärehellisyyttä ja aivopestyksi tulemista.