Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syrjäytymisen ehkäiseminen ja opetusmenetelmien kehittäminen. Ideoita?
makethejp
31.07.2016 |
Tämä on viimeinen kerta kun kirjoitan tästä aiheesta.
Syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen, maahanmuuttajien integroitumiseen liityen ratkaisuja: tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä on eroavaisuuksia (tytöt pärjäävät paremmin koulussa kuin pojat). Tämä on osaltaan biologista (tytöt kypsyvät poikia nopeammin siinä kriittisessä opiskeluiässä). Enemmän tulisi muuttaa opetusta kommunikatiivsempaan suuntaan. Uskon että tämä lisäisi ja lujittaisi nuorten ja tulevien aikuisten välistä solidaarisuutta: myötätuntoa, ystävyyttä ja käsityksiä erilaisuudesta (myös pohjimmainen samanlaisuus) vahvistaisi emotionaalisutta ja järkeä yhteisössä ja ihmisellä olisi myös tilaa ja lupa olla aito oma itsensä. Se suuri massa ajaisi yhden pinenen kiusaajan nurkaan, eikä hän enään haluaisi kiusata vaan liittyisi solidaariseen ryhmään mukaan. Jokainen saisi onnistumisen kokemksia, ei olisi itsekkyyttä, ei kokisi epävarmuutta eikä heikkoa itsetuntoa. Tällöin syntyisi rakentavia keskusteluja opittujen asioiden pohjalta, lukeminen ei olisi ainoastaan ulkoa pänttäämistä vaan tietoa, päättelykykyä, väitteiden argumentoimisentaitoa, tiedonkäsittelyn ja soveltamisentaito kehittyisi, ja tämä tukisi myös muistin toimintaa (nykyisellään käytäntö on kait vähän se, että opiskellaan useampia reaaliaineita (ja sekin lähinnä pintaraapaisu), oksennetaan päntätyt tiedot paperille ja kun tietoa ei käytetä jatkossa, se unohtuu.) Se olisi osallistavaa ja pojillekin kiinnostavmpaa (pojat kaipaavat haasteita(?)). Syntyisi rakentava ja myönteinen ilmapiiri kouluun, jonne on aina mukava tulla oppimaan. Elämme yhteiskunnassa vuorovaiutuksessa: se on ystävyyttä – oikeudenmukaisuutta, luottamusta, vastuuta, uskollisuutta. ihmisien ei pidä olla itsekäs. tämä auttaisi myös maahanmuuttajien integroitumisessa. Opitaan kieli ja ennakkoluulot hälvenisivät ja poistuisivat. Ei kyynisyyttä – on oltava päämääriä, arvoja ja ihanteita. Onni syntyy harmonisesta itsensä toteuttamisesta. On jollakin tapaa yritettävä saavuttaa tasapainoinen persoonallisuus. hyveellinen elämän pohjautuuu saavutettavissa oleville valinnoille, jotka ovat perusta ihmisen ominaisille elämisen muotojen toteutumiselle. Nykyisellään vain vaihtoehtojen määrä on niin valtava.Paheet tässä ilmentyvät paeittain: toinen johtuu liiallisuudesta ja toinen puutteellisuudesa, ja hyveet sijaitsevat sitten ääripäiden välissä. Päätöksentekotyylillämmme on vaikutuksia merkittävästi siihen, kuinka kuormittuneiksi tai rauhallisiksi muutumme kaaoksen keskellä. Kokemusperäistä tietoa tarvitaan: työharjoittelua, jtta yksilö saa myös käsitystä omista kyvyistään, luonteenominaisuuksistaan ja kiinnostuksen kohteista käytännössä, tämä kokemusperäinen tieto tukisi valintoja ja lisäsi kiinnostusta: antaisi kipinän(?) Kielten opiskelu tulisi aloittaa varhaisessa vaiheessa.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasoryhmät olisi hyvä vaikka niitä kavahdetaankin. Ei ole mitään järkeä jos poika/tyttö ei ymmärrä sanaakaan englantia niin käy jotain kielioppia tunnilla. eli suunnilleen samantasoiset samaan ryhmään.
Näin ei hylättäisi suurta osaa jo ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Kappalejako?
Juu, olen pahoillani tästä. Muutoinkin olen hieman sekavasti asiani esittänyt. Mutta toivottavasti se pointti sieltä aukenee.
Eli koulussa hymisteltäisiin 9 vuotta ja sitten meillä olisi edessämme lauma 15v ikäsiä nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä lukemisesta tai kirjoittamisesta, mutta he osaisivat laumana käydä yksinäisten kimppuun? Todella tarpeellinen taito tässä yhteiskunnassa ja ymmärtääkseni Oulun tapahtumien perusteella jo käytössä Lähi-Idässä.
Koulu ei ole päivähoitopaikka, sitä ei ole tarkoitettu nuorten säilytykseen. Nykyisellään koulu ei tarjoa haasteita, koska oppiminen on sivuroolissa. Esittämäsi lässytys ei tarjoa nuorille tietoja ja taitoja, joilla maailmassa pärjää. Jos ei opi etsimään tietoa ja kyseenalaistamaan sitä, on ihan turha kuvitella, että pärjäisi työelämässä. Siihenhän koulu kuitenkin tähtää.
Kokemusperäinen tieto on useissa eri tutkimuksissa todettu hyvin subjektiiviseksi, suppeaksi ja irralliseksi. Siksi sille on käyttöä vain silloin, kun tavoitteena on yrittää saada henkiseltä kapasiteetiltaan hyvin yksinkertaista porukkaa integroitua yhteiskuntaan. (mikä ei tarkoita sitä, etteikö työharjoitteluja jne. tarvittaisi, mutta vain pienenä osana oppimista, ei sen keskiöön).
Höpö höpö höpö höpö. Taas on keksitty pyörä uudelleen. Kouluissa kommunikoidaan jo niin helvetillisen paljon, että itse oppiminen ja erityisesti opiskeleminen alkaa olla toissijaista. Ja aina osa ihmisistä on ilkeitä ja suuri osa välinpitämättömiä, joten kiusaajia kilteiksi muuttava sakinhivutus on pelkkää sanahelinää ja naiivia unelmaa, josta puhuu tosissaan vain raamatulla puolitainnoksiin kolautettu uskovainen tai pilvessä seilaava ruohonpolttaja.
Ihminen, kuten muutkin eläimet, on perusluonteeltaan itsekäs. Kun oma antamisen ja sietämisen raja tulee vastaan, antaminen ja sietäminen loppuu (paitsi niiltä, jotka uskovat vielä saavansa palkkion sietämisestä kuoltuaan eli ovat silti yhtä itsekkäitä kuin muutkin).
"ihmisien ei pidä olla itsekäs. tämä auttaisi myös maahanmuuttajien integroitumisessa. Opitaan kieli ja ennakkoluulot hälvenisivät."
Nyt on maahanmuuttajista kokemuksia 25 vuoden ajalta, joten höpötys ennakkoluuloista pitää lopettaa kokonaan - nyt katsotaan maahanmuuttajia ihan vankan kokemuksen kannalta ja tiedetään, mistä puhutaan. Tilastoista voi katsoa asiat omin silmin, jollei tilanteen mahdottomuus muuten mene perille.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2609527/opetusmenetelmien_kehittaminen_j…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ideoita kuinka saadaan pojat aktivoitua ja kuinka saadan tyttöjen ja poikien välistä kuilua kurottua umpeen. Jos nykyiset metodit eivät toimi samalla tavalla pojilla kuin tytöilä, mitä on tehtävissä?
makethejp kirjoitti:
Eli ideoita kuinka saadaan pojat aktivoitua ja kuinka saadan tyttöjen ja poikien välistä kuilua kurottua umpeen. Jos nykyiset metodit eivät toimi samalla tavalla pojilla kuin tytöilä, mitä on tehtävissä?
Miksi kuilua pitäisi kuroa umpeen? Eikö vain voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että jos ihmistä - sukupuoleen katsomatta - ei kiinnosta opiskella eikä lahjojakaan oppimiseen sanottavasti ole, ei häntä kannata väkisin puntata tasolle, jolle hän ei millään yllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
makethejp kirjoitti:
Eli ideoita kuinka saadaan pojat aktivoitua ja kuinka saadan tyttöjen ja poikien välistä kuilua kurottua umpeen. Jos nykyiset metodit eivät toimi samalla tavalla pojilla kuin tytöilä, mitä on tehtävissä?
Ihan ensin pitäisi ymmärtää, että tämä ei ole sukupuolikysymys! On koulussa erittäin hyvin menestyviä ja siellä viihtyviä poikia ja laiskanpulskeita motivoitumattomia tyttöjä. Ongelmana ei siten ole se, että poikia pitää aktivoida. Ongelmana on se, että heidän itsensä pitää motivoitua.
Tyttöjen ja poikien välillä ei ole mitään kuilua siinä vaiheessa, kun mennään ns. hyvään kouluun, jonne on pääsykokeet tai keskiarvoraja. Tämä nähdään esim. elittiilukioissa, joissa sekä tytöt että pojat menestyvät. Näennäinen kuilu syntyy peruskoulun puolella, jossa ei olla oppimassa vaan säilössä. Siellä poikien kulttuuriin ei kuulu oppiminen ja osaaminen. Ainoa tapa saada pojat aktivoitua on luoda systeemi, jossa oppimishaluiset ja -kykyiset pääsevät omiin kouluihinsa (aikoinaa oppikouluihin) ja loput jäävät teutaroimaan keskenään edes avustavan luku- ja kirjoitustaidon saavuttamisen toivossa.
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Eli ideoita kuinka saadaan pojat aktivoitua ja kuinka saadan tyttöjen ja poikien välistä kuilua kurottua umpeen. Jos nykyiset metodit eivät toimi samalla tavalla pojilla kuin tytöilä, mitä on tehtävissä?
Miksi kuilua pitäisi kuroa umpeen? Eikö vain voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että jos ihmistä - sukupuoleen katsomatta - ei kiinnosta opiskella eikä lahjojakaan oppimiseen sanottavasti ole, ei häntä kannata väkisin puntata tasolle, jolle hän ei millään yllä?
Väittäisin että esimerkiksi nuoreen feminiiniseen sukupuoleen rinnastettavia luonteenpiirteitä ovat ihmetteleminen ja säntillisyys ovat kaksi erottava tekijää (liika yrittäminne (kiltin tytön syndrooma? hoivavietti: useat roolit ja voimakas velvollisuuden tunto = voimat loppuvat), jotka tukevat nykyisiä oppimiskäytäntöjä parhaiten. Pojat ovat luonteeltaan enemmän toimijoita ja heitä sytyttävät mm haasteet kuten videopeleissä. Tytöt ovat esim parempia kirjoittamaan esseitä. En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Eli ideoita kuinka saadaan pojat aktivoitua ja kuinka saadan tyttöjen ja poikien välistä kuilua kurottua umpeen. Jos nykyiset metodit eivät toimi samalla tavalla pojilla kuin tytöilä, mitä on tehtävissä?
Miksi kuilua pitäisi kuroa umpeen? Eikö vain voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että jos ihmistä - sukupuoleen katsomatta - ei kiinnosta opiskella eikä lahjojakaan oppimiseen sanottavasti ole, ei häntä kannata väkisin puntata tasolle, jolle hän ei millään yllä?
Väittäisin että esimerkiksi nuoreen feminiiniseen sukupuoleen rinnastettavia luonteenpiirteitä ovat ihmetteleminen ja säntillisyys ovat kaksi erottava tekijää (liika yrittäminne (kiltin tytön syndrooma? hoivavietti: useat roolit ja voimakas velvollisuuden tunto = voimat loppuvat), jotka tukevat nykyisiä oppimiskäytäntöjä parhaiten. Pojat ovat luonteeltaan enemmän toimijoita ja heitä sytyttävät mm haasteet kuten videopeleissä. Tytöt ovat esim parempia kirjoittamaan esseitä. En tiedä.
Älä sitten selitä, kun itsekin tiedät, ettet tiedä.
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
makethejp kirjoitti:
Eli ideoita kuinka saadaan pojat aktivoitua ja kuinka saadan tyttöjen ja poikien välistä kuilua kurottua umpeen. Jos nykyiset metodit eivät toimi samalla tavalla pojilla kuin tytöilä, mitä on tehtävissä?
Miksi kuilua pitäisi kuroa umpeen? Eikö vain voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että jos ihmistä - sukupuoleen katsomatta - ei kiinnosta opiskella eikä lahjojakaan oppimiseen sanottavasti ole, ei häntä kannata väkisin puntata tasolle, jolle hän ei millään yllä?
Väittäisin että esimerkiksi nuoreen feminiiniseen sukupuoleen rinnastettavia luonteenpiirteitä ovat ihmetteleminen ja säntillisyys ovat kaksi erottava tekijää (liika yrittäminne (kiltin tytön syndrooma? hoivavietti: useat roolit ja voimakas velvollisuuden tunto = voimat loppuvat), jotka tukevat nykyisiä oppimiskäytäntöjä parhaiten. Pojat ovat luonteeltaan enemmän toimijoita ja heitä sytyttävät mm haasteet kuten videopeleissä. Tytöt ovat esim parempia kirjoittamaan esseitä. En tiedä.
Älä sitten selitä, kun itsekin tiedät, ettet tiedä.
Voi jumalauta kun asiat olisivatkin niin yksiselitteisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en ne, jotka haluavat olla syrjässä ja omassa rauhassa, ilman mitään keinotekoisia "onnistumisenkokemuksia" ja muuta lässynläätä? Ne, jotka eivät halua kommunikoida matematiikan luonteesta, vaan keskittyä niihin mekaanisiin kaavoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta en ne, jotka haluavat olla syrjässä ja omassa rauhassa, ilman mitään keinotekoisia "onnistumisenkokemuksia" ja muuta lässynläätä? Ne, jotka eivät halua kommunikoida matematiikan luonteesta, vaan keskittyä niihin mekaanisiin kaavoihin?
Nappiin. Olen onnekseni saanut käydä peruskoulun ja lukion 70- ja 80-luvuilla, jolloin asiaosaaminen riitti hyvän numeron saamiseen. Nykykoulussa arvosanani olisivat varmaan kuutosen ja seitsemän välillä sen vuoksi, että teen itsekseni erittäin hyvää työtä, mutta inhoan ryhmässä tuhertamista ja heikkojen yksilöiden vetämistä perässä. Sääliksi käy nykylapsia ja -nuoria, joille taotaan päähän sitä, että vain kimppakiva kelpaa ja ilman taitojakin saa kympin, kun vain teeskentelee tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en ne, jotka haluavat olla syrjässä ja omassa rauhassa, ilman mitään keinotekoisia "onnistumisenkokemuksia" ja muuta lässynläätä? Ne, jotka eivät halua kommunikoida matematiikan luonteesta, vaan keskittyä niihin mekaanisiin kaavoihin?
Nappiin. Olen onnekseni saanut käydä peruskoulun ja lukion 70- ja 80-luvuilla, jolloin asiaosaaminen riitti hyvän numeron saamiseen. Nykykoulussa arvosanani olisivat varmaan kuutosen ja seitsemän välillä sen vuoksi, että teen itsekseni erittäin hyvää työtä, mutta inhoan ryhmässä tuhertamista ja heikkojen yksilöiden vetämistä perässä. Sääliksi käy nykylapsia ja -nuoria, joille taotaan päähän sitä, että vain kimppakiva kelpaa ja ilman taitojakin saa kympin, kun vain teeskentelee tarpeeksi.
Tuolloin poikia kuritettiin. Miten on nykyisin?
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en ne, jotka haluavat olla syrjässä ja omassa rauhassa, ilman mitään keinotekoisia "onnistumisenkokemuksia" ja muuta lässynläätä? Ne, jotka eivät halua kommunikoida matematiikan luonteesta, vaan keskittyä niihin mekaanisiin kaavoihin?
Nappiin. Olen onnekseni saanut käydä peruskoulun ja lukion 70- ja 80-luvuilla, jolloin asiaosaaminen riitti hyvän numeron saamiseen. Nykykoulussa arvosanani olisivat varmaan kuutosen ja seitsemän välillä sen vuoksi, että teen itsekseni erittäin hyvää työtä, mutta inhoan ryhmässä tuhertamista ja heikkojen yksilöiden vetämistä perässä. Sääliksi käy nykylapsia ja -nuoria, joille taotaan päähän sitä, että vain kimppakiva kelpaa ja ilman taitojakin saa kympin, kun vain teeskentelee tarpeeksi.
Tuolloin poikia kuritettiin. Miten on nykyisin?
Kuka kuritti?
Kävin koulua 70-luvulla, en muista ainakaan koulussa mitään kuritusta. Yksi Heikki joutui jäämään jälki-istuntoon, koska karkasi ikkunasta kadulle.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en ne, jotka haluavat olla syrjässä ja omassa rauhassa, ilman mitään keinotekoisia "onnistumisenkokemuksia" ja muuta lässynläätä? Ne, jotka eivät halua kommunikoida matematiikan luonteesta, vaan keskittyä niihin mekaanisiin kaavoihin?
Nappiin. Olen onnekseni saanut käydä peruskoulun ja lukion 70- ja 80-luvuilla, jolloin asiaosaaminen riitti hyvän numeron saamiseen. Nykykoulussa arvosanani olisivat varmaan kuutosen ja seitsemän välillä sen vuoksi, että teen itsekseni erittäin hyvää työtä, mutta inhoan ryhmässä tuhertamista ja heikkojen yksilöiden vetämistä perässä. Sääliksi käy nykylapsia ja -nuoria, joille taotaan päähän sitä, että vain kimppakiva kelpaa ja ilman taitojakin saa kympin, kun vain teeskentelee tarpeeksi.
Tuolloin poikia kuritettiin. Miten on nykyisin?
Enpä muista mitään kurittamista, jota olisi suunnattu tiettyihin ihmisryhmiin. Tosi huonosta käyttäytymisestä tietysti joutui jälki-istuntoon, mutta yleensä se oli ihan ansaittua. Myös tytöt joutuivat jälkkään, kun sitä kerjäsivät. Nykyisin "ymmärretään" ihan liikaa ja yritetään selvittää puhumalla asioita, jotka selviävät vain kunnollisella rangaistuksella, jos sitten edes sillä.
15
Mitäs ne vanhemmat tekevät? Kuinka monen pojan isä on läsnä pojan elämässä ja tukee itsetuntoa?
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en ne, jotka haluavat olla syrjässä ja omassa rauhassa, ilman mitään keinotekoisia "onnistumisenkokemuksia" ja muuta lässynläätä? Ne, jotka eivät halua kommunikoida matematiikan luonteesta, vaan keskittyä niihin mekaanisiin kaavoihin?
Nappiin. Olen onnekseni saanut käydä peruskoulun ja lukion 70- ja 80-luvuilla, jolloin asiaosaaminen riitti hyvän numeron saamiseen. Nykykoulussa arvosanani olisivat varmaan kuutosen ja seitsemän välillä sen vuoksi, että teen itsekseni erittäin hyvää työtä, mutta inhoan ryhmässä tuhertamista ja heikkojen yksilöiden vetämistä perässä. Sääliksi käy nykylapsia ja -nuoria, joille taotaan päähän sitä, että vain kimppakiva kelpaa ja ilman taitojakin saa kympin, kun vain teeskentelee tarpeeksi.
Tuolloin poikia kuritettiin. Miten on nykyisin?
Se miksi nostin tämän nyt esille, niin aloin pohtimaan sitä, mikä mahtaa nykyisellään olla opettajan kasvatusvastuu ja miten vanhemmat ehtivät. Luokkakoot kasvvat, millä resursseilla mennään.
Alue: Aihe vapaa
Ehkäistään helposti syrjäytyvien ja huonosti oppivien maahantulo?