Onko lähipiirissäsi ketään alkoholistia, nistiä tai narkkaria?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Faija on mielestäni alkoholisti. Omasta mielestään ei ole.
Alkoholi on hänen suurin rakkautensa. Sitä on saatava.
Hän teki siitä huolimatta normaalin työuran ja oli arvostettu ja tunnollinen työntekijä. Kotona vapaa-aikana hän vaan oli tillintallin. Hyvin ärsyttävää. Mikään keskustelu eikä harrastus oikein onnistunut hänen kanssaan lapsena. Siksi äiti ja minä teimme paljon asioita kahdestaan. Olisin halunnut selvän isän.
Jatkan, että hän on yhä elossa ja on elänyt pidempään kuin raitis äitini, joka kuoli muutama vuosi sitten. Iän kartuttua isä ei enää joka päivä ota alkoa, kun ei jaksa enää päivittäin kävellä Alkoon. Mutta jos hankkii pullon kirkasta, niin vieläkin vetää kaiken kerralla. Olen oppinut, mihin aikaan vuorokaudesta hänelle ei kannata soittaa, koska silloin keskustelu ei vaan suju.
Suurkulutuksen alkusyy lie ollut sosiaalisten tilanteiden pelko. Alkoholi rentoutti.
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni on jonkinasteinen huumeongelma.
Hän on hyvästä ja rakastavasta perheestä, sai kaiken tarvittavan lapsena ja täysi-ikäistyttyään (vanhemmat ostivat hänelle auton, antoivat yrityksestään työpaikan lomiksi ym. opiskeluiden lisäksi jne.), mutta on oikeastaan sössinyt kaiken sen, mitä hänelle on annettu (ajoi huumepäissään autolla ja kortti lähti, menetti työpaikkansa koska tuli töihin niin sekaisin ym.).
Miksi?
Uskon, että hyvistä perheoloista huolimatta hänet murskasi ympäristö ja etenkin rankka koulukiusaaminen vuosien ajan.
Hän oli aina ulkopuolinen eikä koskaan kuulunut porukkaan, sai osakseen nöyryyttävää kohtelua ikäisiltään pojilta jne.
Lukion jälkeen hän lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, tutustui siellä uusiin ihmisiin ja pääsi vihdoin osaksi ikäistensä nuorten miesten porukkaa - ainoa vaan, että siinä porukassa meni jo silloin aika lujaa päihteiden kanssa.
Veljeni oli ollut vuosia masentunut ja jäi nopeasti koukkuun huumeisiin, joiden kanssa on nyt taistellut useamman vuoden, käynyt katkolla ja sössinyt sen joka kerta.Hän on älykäs ja fiksu nuorimies asperger-piirteillä (joihin tietyt huumeet hänen mukaansa myös auttavat ja siinä on taas yksi lisätekijä koukun jatkumiseen), on onneksi onnistunut pitämään kiinni opiskelupaikastaan ja opiskeleekin ajoittain kunnolla.
Toivon todella, että hän vielä pääsisi huumekoukusta eroon ja voisi elää normaalia elämää.
Hän on vielä nuori (25v), joten toivoa on.
Onko runoilija Liisa Laukkarisen ja poikansa Mariuksen tarina tuttu? Ovat kirjoittaneet kirjan ellei kaksikin ja dokumenttikin heistä on tehty. Paljon samoja piirteitä kuin sinun kertomassasi.
Ei ole, en kerää paskaa ympärilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerran vielä ilman lainauksia kun monta eri vastaajaa ja osa oletetaan minun vastauksiksini vaikka eivät ole.
Minä kysyin alunperin mitä eroa ap.n mielestä n-termeillä. Hän vastasi ei-suonensisäiset ja suonensisäiset, minä vastasin takaisin että täysin oma mielikuvansa.
En tiedä onko kaupunkikohtaisia eroja, mutta meilläpäin nisti/narkki/narkkari/narkomaani tarkoittavat ihmisiä jotka -käyttävät kovia huumeita suonensisäisesti-. Voidaan sanoa "rottanisti" "pirinisti" jne, mutta tuohon skaalaan sisältyvät. Koskaan en ole kuullut että "piireissä" käytettäisiin esim pilvenpolttajasta sanaa nisti.
Ja tiedän asioista vaikka joku cool pätemään tuli piiri-tiedoillaan. Oma lapseni pelastui täpärästi kuolemalta monta kertaa. Käytti suonensisäisesti subutexiä ja temgesiccejä (en jaksa tarkistaa onko varmasti oikein kirjoitettu). Täälläpäin termi taitaa olla subunisti, ihan sama. Tai buprenisti.
Näistä tulee ne ihan oikeat vieroitusoireet, ensin myös kovat fyysiset (pahimmat noin 2-3 pv päästä, jos joku piiriläinen haluaa nyt vakuuttua tiedoistani). Fyysiset lievenevät pikkuhiljaa pienellä lääkityksellä. Psyykkiset kestävät paljon paljon kauemmin.
Olen katsonut vierestä ne molemmat. Olen taistellut hoitoon. Olen ollut sairaalassa odottamassa ennen loppua selviääkö vai ei. Olen äiti joka oli tekemisissä lapsen kanssa koko ajan, myös käytön aikana. Tiedän ihan riittävästi.Emme uskoneet kumpikaan enää että pääsisi koskaan kuiville. Tapahtui jotain minkä vuoksi lopulta pääsi.
Kiitollinen
Viestisi sisältää niin paljon asiavirheitä, että menisi loppu päivä niiden oikomisessa. Tuon narkkari/narkomaani-jutun voit tarkistaa vaikka kielitoimistosta, jos ei muu auta. Tuossa linkki sanakirjaan, niin pääset helpommalla: https://fi.wiktionary.org/wiki/narkomaani.
Ketään ei kiinnosta kenenkään "piirit" missään vauvapalstalla. Hienoa että lapsesi pääsi kuiville! T: Ex-nisti
Jätetään ne termit kun sanoin jo että paikkakuntakohtaisiakin eroja varmaan.
Mutta mielelläni ne sun mielestä asiavirheet kuulisin, tuskin loppupäivää menee kuitenkaan. Tosi vaikea tiedostaa mikä tuossa se asiavirhe olisi, koska elin vierellä jokaisen hetken. Pakko myöntää että nyt tuli itku, koska näin se asia meillä meni, nyt huomautellaan asiavirheistä (ehkä lapseni vieroittui väärin tai väärät viekkarit, mikä ihme?). Korvaushoidosta kieltäytyi. Kun palaa siihen pahimpaan hetkeen nyt, tuli aika tunnekuohu.
Mutta jos et halua oikaista, eipä siinä mitään.Onnea sinullekin että olet ex :)
Antaa asian olla. Ei niillä termeillä edes ole väliä päihdemaailman ulkopuolella eläville, eivätkä varmaan kovin kiinnostavia asioita edes ole suurimmalle osalle palstalaisista. On niissä paikkakuntakohtaisia erojakin. Muuttuvat myös ajan myötä. Ensimmäisen huumeaallon helsinkiläinen heroinisti ei puhu ihan samaa kieltä toisen huumeaallon maakunnassa asuvan buprenorfinistin kanssa. Päihteitä käsitteleviltä keskustelupalstoilta löytyy tietoa tarvitessasi. Tuo narkomaani termi sitten onkin jo virallinen termi , lääketieteessäkin käytetty ja ns. kirjakieltä, eikä se ole slangi, paikkakunta, eikä edes mielipideasia.
Lähinnä tuo vieroituksen dramaattinen kuvailu osui silmään. Jos on kyse ollut pelkästä buprenorfiinista vieroittautumisesta, niin kovin rajua touhua se ei ole ns. ensimmäisen luokan opiaatteihin verrattuna, onneksi sinulle ja lapsellesi. Lääkehoito ei ole aina edes tarpeellista, mutta helpottaa tietysti oloa. Juuri siksi sitä käytetäänkin muista opiaateista/opioideista vieroittamisessa. Siihen soveltuu turvallisuuden, osittaisagonistisuutensa ja pitkän puoliintumisajan vuoksi mainiosti. Fyysiset vieroitusoireet vastaavat lähinnä pari viikkoiseksi venähtänyttä rajua flunssaa/vatsatautia oksenteluineen, ripulointeineen, hikoiluineen, kylmänväreineen, lihassärkyineen jne. Psyykkinen puoli vaihtelee todella paljon kuten jo tiedätkin. Joillekin ei tule oikein mitään oireita ja toisilla todella voimakkaita. Asiaa voi pahentaa myös ns. rebound-oireet ja jos käytöllä on alunperin itselääkitty ahdistusta, masennusta, jne. Tarkoitukseni ei ole vähätellä sinun ja lapsesi kokemuksia, vaan rohkaista huumeongelmaisia ja heidän läheisiään. Usein vieroitusoireita liioitellaan niin paljon, että kynnys vieroittautumiseen ja vieroitusoireiden pelko nousee lähes ylitsepääsemättömäksi mitä ne eivät suinkaan ole. Ikävä kyllä tiedän mistä puhun. Olen kärsinyt itse 20 vuotisen käyttöurani aikana useat kymmenet vieroitusoireet alusta loppuun.
Hienoa kuulla, että lapsesi on selvinnyt ilman korvaushoitoa. Varsinkin nuorelle henkilölle joka toipuu nopeasti, eikä ole tuhonnut terveyttään vielä pysyvästi tulee korvaushoitoa arvioida todella tarkasti. Kemiallinen riippuvuushan siinä säilyy täysin samana, jos buprenorfinistia hoidetaan buprenorfiinilla. Aine vain saadaan laillista reittiä.
Toivotaan että sinulla ja lapsellasi kaikki sujuu hyvin, eikä retkahduksia tulisi. Riippuvuudet ovat monimutkaisia ongelmia ja harvoin niistä parannutaan, mutta kyllä niiden kanssa voi oppia elämään. Useinhan itse riippuvuus jää hoitamatta ja aineet vain vaihtuvat rakkauteen, uskontoon, urheiluun, elämyksiin jne. jotka kaikki ovat kuitenkin huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin huumeidenkäyttäminen. Kiitos onnitteluista ja toivotaan, että exänä pysynkin. Samoin lapsesi. :) Hyvää kesän jatkoa sinulle! T: Tuo sama ex-nisti/kokemusasiantuntija
Pitkän vastauksen sait, vaikka yhtään asiavirhettä ei kirjoituksessani sitten ollutkaan (termithän olimme jo jättäneet).
Eli se asiavirhe oli siis sinun mielestäsi liian dramaattinen kuvailu. No se oli helvetin dramaattista. Olen tietoinen että heroiinin viekkarit kovemmat ja subu tullut sen vieroitukseen ja että subuvieroitus hoidetaan subulla..Se että sinun viekkarisi on olleet paljon paljon kovemmat, ei tarkoita sitä ettei ne omat subunistille olisi. Kuvailu siitä että oli rankkaa katsottavaa, ei ollut suunnattu varsinaisesti pollenisteille joita täällä oletettavasti melko vähän, vaan "taviksille" ja esim mielessäni rinnastettuna amfetamiiniin, josta selviää subuun nähden leikiten.
Kyse oli pitkäaikaisesta käytöstä. Tuli tilanne jossa lapseni PÄÄTTI lopettaa.
Fyysiseen kipuun vaikutti varmaan sekin, että maksa oli siinä kohtaa huonossa kunnossa. Aikuisten oikeasti huonossa. Ehkä tilanteen draamaa lisäsi sekin että lääkäri sanoi selvällä suomenkielellä ettei voida kuin odottaa miten käy, mitään ei voi tehdä. Lopettamisen syy oli silti toinen.Eli oli ehtinyt myös terveytensä pitkälle tuhota. Kyse ei ollut siitä ettei korvaushoitoa olisi annettu, tuputtamalla tuputettiin, vaan kieltäytyi. Pollenisti ehkä mielessään pystyy arvioimaan että mikä syy siihen voisi olla mahdollinen, vaikka valitettavan harvinainen
On ollut kuivilla jo vuosia. Psyykkinen riippuvuus oli noin vuoden verran edelleen kova, nyt enää lievä
Jos autat vaikka toisia kuiville, älä ole yhtä ylimielinen kuin tekstissäsi, vaikka oletkin oikea heroinisti. Sanoit kyllä ettet tarkoita vähätellä mutta teit niin kuitenkin. Silti edelleen hyviä jatkoja toivotellen
Provosoiduin. Tässä on selvästi henkilö, joka tietääkin asiasta jotain, osaa kuvailla ja kertoa selkeästi ja kertoo toimivansa kokemusasiantuntijana. Sitten on äiti, joka on elänyt lapsensa helvetin läheltä ja ollut huolissaan ja kertoo itsekin että täällä käyty keskustelu herätti tunnekuohun, paluun vanhoihin muistoihin. Tässä omassa tunnekuohussaan hän sitten näki pätemistä ja vähättelyä kommenteissa, joissa sitä ei ollut.
Oma tunnekuohu vain ehkä lisäsi reaktion voimakkuutta?
Molemmilla kirjoittajilla omaa kokemusta, mutta eri näkökulmasta.
Ex-nistin kirjoitukset olivat hyviä, kiitos niistä.
Keskustelun toiselta osapuolelta haluaisin kysyä, tiedätkö mitä kokemusasiantuntija tarkoittaa?
Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja ja kaikki sisarukseni ovat enemmän tai vähemmän narkomaaneja. Yksi veljeni teki itsemurhan (hän piikitti ainakin subutexiä), toinen on vankilassa (huumeita laidasta laitaan, vankilassa pahoinpitelyn takia, en tunnista enää koko ihmistä, luonne muuttunut täysin.) ja kolmas kasvattaa kannabista sekä syö monenlaisia mielialalääkkeitä. En ole ollut vuosiin tekemisissä muun kuin äitini kanssa satunnaisesti.
Olen kai perheeni musta lammas kun olen lähes absolutisti ja noudatan terveellisiä elämäntapoja. Tunnen itseni täysin orvoksi sillä se lapsuudenperhe joka minulla joskus oli, sisarukset mukaan lukien, on kuollut. Olen itsekin alkanut miettimään enemmän ja enemmän itsemurhaa, en vain kestä tätä jatkuvaa surua ja yksinäisyyttä. Elämässäni ei ole mitään hyvää, kaikki on tähän asti ollut pelkkää kärsimystä. N20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kaveri- ja tuttavapiirissäni ovat alkoholin suurkuluttajia, muttei alkoholisteja. Kaikki käyvät töissä ja useimmilla on akateeminen koulutus. Nekin, jotka ovat työttömänä, eivät vain loju, vaan heillä on kaikenlaisia taideprojekteja ym. Yhden nistin tunnen, joka on todella älykäs ja hyväsydäminen. Koulut on käymättä eikä koskaan ole tehnyt töitä, mutta muuten niin hieno tyyppi, että mieluummin ottaisin hänet pojakseni kuin jonkun Cheekin.
Miten määrittelet alkoholistin? Monen mielestä alkoholisti on vain sellainen katuojissa rypevä surkea tapaus. Suurin osa alkoholisteista on työssäkäyviä. Sinne katuojaan päätyy vain pieni osa, he ovat niitä jotka eivät ole onnistuneet raitistumaan, mutta ovat silti onnistuneet pysymään hengissä. Juovan alkoholistin keskielinikä on 48 vuotta, joten harva ehtii sinne katuojaan. Suurin osa kaatuu suorilta jaloiltaan työelämässä ollessaan, elleivät ole saaneet potkuja juomisen takia. Jos akateeminen ihminen on jäänyt työttömäksi, syynä voi hyvinkin olla alkoholismi.
Nimenomaan ei pidä saattaa hoitoon jos ei itse halua lähteä. Alkoholisti lähtee hoitoon onnistuneesti vasta sitten kun itsellä halua on. Toisten hyväntahtoinen "auttaminen" on yleensä läheisriippuvuutta ja vain pitkittää juomista. Paras keino on jättää oman onnensa nojaan, jotta ns. pohja löytyisi. Useimmillahan se ei löydy koskaan vaan alkoholisteista raitistuu vain pieni prosentti ja se on tappava sairaus. Tämän voit kysyä keneltä tahansa juopolta, joka on raittiuden löytänyt.
Väkisinhän ketään ei voi hoitoon viedä, mutta vaatia pitää antamalla vaihtoehdot mitä tapahtuu jos ei lähde hoitoon; esim. valitseeko perheen vai viinan. Jos valitsee viinan niin pitää erota ja jättää alkoholisti juomaan yksinään oman onnensa nojaan.
Minnesota-hoidossa motivaatiota ei tarvita hoitoon mennessä, riittää että suostuu lähtemään, motivaatio kaivetaan sitten hoidon aikana, ja hoidetuista 93% raitistuu. A-klinikan katkaisuhoidot eivät raitista ketään, sitä valitettavasti kunnat käyttävät koska se on halpaa. Minnesotahoito maksaa ja sinne on vaikeampi saada maksusitoumus, ellei sitten itse halua maksaa hoitoaan. Raha kyllä tulee takaisin moninkertaisena säästönä puhumattakaan muista hyödyistä joita raittius tuo tullessaan.
Minnesota-hoitoa arvostellaan melko paljon ainakin AA-piireissä. Ja noi raitistumisprosentit lasketaan sen jälkeen, kuka on hoidon käytyään ollut vuoden raittiina. Ne on melko harhaanjohtavia. Minnestä myös saa kenkää jos retkahtaa kaksi kertaa hoidon aikana . Jos Minnestä ei siirry AA-laiseksi, niin on aika hataralla pohjalla. Tiedän mistä puhun, enempää en asiaa tässä valota. Täytyy muista, että Minnesota-hoito on bisnestä. Saman avun ja anemmän saa AA.sta, jos on valmis sen avun vastaanottamaan.
Jokaisen suomalaisen lähipiirissä on alkoholisti.
Faija on mielestäni alkoholisti. Omasta mielestään ei ole.
Alkoholi on hänen suurin rakkautensa. Sitä on saatava.
Hän teki siitä huolimatta normaalin työuran ja oli arvostettu ja tunnollinen työntekijä. Kotona vapaa-aikana hän vaan oli tillintallin. Hyvin ärsyttävää. Mikään keskustelu eikä harrastus oikein onnistunut hänen kanssaan lapsena. Siksi äiti ja minä teimme paljon asioita kahdestaan. Olisin halunnut selvän isän.