Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En arvosta enää miestäni, koska olen pettynyt häneen
31.07.2016 |
Ja haluaisin muuttaa pois, mutta jos muutan, mies ja lapset eivät voi jäädä asumaan tähän, koska mies on työtön. Tai ehkä saisivat asumistukea, en tiedä. Olen pettynyt myös itseeni äitinä, sekä lapsiin, siksi en halua hoitaa heitä. On varmasti parempi, että mies hoitaa. Kun olin pieni minun äitini oli pettynyt minuun, ja kaikki paha oloni on seurausta siitä. En kestä enää nähdäkään miestäni, ainoa ajatus on hyökätä hänen kimppuunsa koska olen häneenkin niin pettynyt. Mies ei ole nyt kotona. Ja hyvä niin, koska jos olisi kävisin varmaan hänen kimppuunsa huutaen.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin tämän kirjoittajan äitiä.. toki myös miestä ja lapsia. Mutta äidille on varmasti todella kovaa saada noin päästään vialla oleva syntymävammainen narsisti mukulakseen. Mieshän on vaurioitunut itse mt-ongemaisessa perheessään, eikä siis raukka paremmasta tiedä kuin saada olla tään hullun manipuloitavana. Ja lapset tietysti jatkavat traumaa aikanaan.
Terapeutit nostaa hyvät rahat, kun tää hullu ei tajua hakea sitä köyttä ja rasvata... ei varmaan osaa edes solmua tehdä.
Äitini on valinnut olla ilkeä minulle. Hänen ei olisi tarvinnut pettyä minuun yhtään. Minä olen häntä terveempi tajutessani tämän kaiken ja myös sinua terveempi. Miehenikään ei ole mikään voimaton sairas tahdoton tossukka, kuten näytät kuvittelevan. Lapsemme saavat enemmän aikuisen huomiota isältään, kuin keskivertolapset saavat Suomessa.
Äitisi oli ihan normaali hermot kireällä oleva aikansa yksinhuoltajaäiti. Yritti luultavasti todella parhaansa. Sinä olet toisia syyttelevä narsisti etkä yhtään mitään muuta.
Ja mieti; ehkä äitini yritti parhaansa. Mutta se ei riitä. Olen silti pettynyt häneen, ymmärrätkö? En halua olla lähelläkään häntä, ymmärrätkö? Millä perusteella hän siis oli riittävän hyvä äiti? Onko sinun suvussasi hienoa kasvattaa lapsensa niin, että nämä eivät aikuisina halua enää nähdäkään äitiään? Kehutaanko teillä tuollaisia äitejä?
Jotkut lapset on vaan liian hankalia. Sinä raivareinesi, add oireiluin. Ja keksitty minä minä tunteet. Niitä on tässä luettu
Meillä aikuiset on aikuisia ja huolehtii lapsistaan. Yhtään 44 v lasta meillä ei ole. Ei ole narsistista inhotusta kuten sinä
Ei pidä paikkaansa, että olisin ollut niin hankala. Silloin haetaan apua, eikä syytetä lasta. Se on laiskan vanhemman merkki, jos syyttää lasta ja vielä ajattelee, että tässä on jotain vikaa. Mietipä millaista pahaa mieltä kärsimätön ja äksy vanhempi add-lapsessa aiheuttaa? Sinustako se on lapsen vika? Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin tämän kirjoittajan äitiä.. toki myös miestä ja lapsia. Mutta äidille on varmasti todella kovaa saada noin päästään vialla oleva syntymävammainen narsisti mukulakseen. Mieshän on vaurioitunut itse mt-ongemaisessa perheessään, eikä siis raukka paremmasta tiedä kuin saada olla tään hullun manipuloitavana. Ja lapset tietysti jatkavat traumaa aikanaan.
Terapeutit nostaa hyvät rahat, kun tää hullu ei tajua hakea sitä köyttä ja rasvata... ei varmaan osaa edes solmua tehdä.
Äitini on valinnut olla ilkeä minulle. Hänen ei olisi tarvinnut pettyä minuun yhtään. Minä olen häntä terveempi tajutessani tämän kaiken ja myös sinua terveempi. Miehenikään ei ole mikään voimaton sairas tahdoton tossukka, kuten näytät kuvittelevan. Lapsemme saavat enemmän aikuisen huomiota isältään, kuin keskivertolapset saavat Suomessa.
Äitisi oli ihan normaali hermot kireällä oleva aikansa yksinhuoltajaäiti. Yritti luultavasti todella parhaansa. Sinä olet toisia syyttelevä narsisti etkä yhtään mitään muuta.
Sinusta minun äitini ole sitten toisia syyttelevä narsisti? Miten perustelet näkemyksesi?
Antakaa nyt ne perustelut, jos teillä on. Sitten katsotaan, onko niissä pohjaa väitteellenne.
Miksi se on jollekin niin kauhea ajatus, että mä olen pettynyt äitiini? :O. Että pitää väittää minun olleen viallinen lapsi? Vaikka aikuisessahan se vika on, kun lapsi oireilee. Oletteko te oikeita lastensuojelun pakoilijoita ajatuksinenne?
Nonni, ei ollu perusteluita. Tai sitten kirjoittaja meni syömään. Äitini on paska, lällällällläälllääää. Miksi tuon sanominen loukkaa jotakuta anonyymiä palstalaista? :) Sehän on "vain" mun tunne. Joka vielä perustuu äitini käyttäytymiseen.
Jos lapsi on pettynyt niin lapsella on oikeus osoittaa se. Jos vanhempi reagoi lapseen tunteeseen rankaisemalla niin sitten lapsella on oikeus alkaa hankalaksi. Ei ole oikein mitään muuta keinoa. Tai no joku lapsi saattaa tietenkin masentua. Mä ryhdyin hankalaksi enkä kadu valintaani yhtään. Se oli tunteeseen perustuva valinta pienenä lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli hankalia lapsia ei kyllä ole. Saattaa olla herkästi pettyviä lapsia kylläkin, mutta aikuisella on vastuu. Olla lohduttamassa lasta, kun tämä pettyy. Jos toimii siinä kohtaa väärin, nin saattaa käydä niin, että lapsi kostaa sen tultuaan aikuiseksi. Puntit tasan. Hammas hampaasta. Mieskin on varoittanut jo minua. Minusta ihan reilua varoittaa. Lapsi ei ole lapsi ikuisesti ja aina altavastaaja.
Aina välillä on näitä lapsi tappoi vanhempansa. Siinä on pettymyksille ehkä naurettu. Tai niistä lasta itseään syytetty. Kamalaa on tietenkin tappaa mutta minkälaista emotionaalista väärinkohtelua sen on täytynytkään edeltää. Varokaa vanhemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen miten ap voi olla vapaalla jalalla, niin täysin hullu.
Jos ei tälläiset ole suljetulla, niin ketkä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten ap voi olla vapaalla jalalla, niin täysin hullu.
Jos ei tälläiset ole suljetulla, niin ketkä sitten?
Ne jotka ei pärjää itsekseen tai ovat vaaraksi muille. Sehän se kriteeri on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tulee kohta kotiin. Puhuimme puhelimessa. Moes kysyi, mikä on, oletko masentunut. Sanoin, että ei, kun pettynyt. Luettelin asioita joita en ole tehnyt hänen poissaollessaan. En ole laittanut tänään ruokaa, lämmitin vain mikrossa kebakkoja lapsille ja toiselle riisiä. Toinen vastustaa sitä. Sitten söimme jäätelöä ja sipsiä. Miehestä tällainen on normielämää.
Jos mies jotenkin luuli, että pidän täällä taloa pystyssä sillä aikaa kun hän tekee mitä haluaa niin hän erehtyy. En varmana tee mitä minulta odotetaan. Sitten sen voisi haukkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mieskään tee mitä häneltä odotin.
Kummallista on, että vaikka en ole tehnyt mitään niin minkäänlaista motkotusta ei tule. Ei sillä, että sitä erityisemmin haluaisin kuunnella, mutta aivan kuin asuisi aivokuolleen kanssa. Aivan sama petänkö mä (normaalit) odotukset vai en, miestä ei haittaa. No, mitä mä sitten turhaa huhkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mielestä mun pitäisi olla sellainen kuin hän haluaa ilman, että hän kertoo mitä hän haluaa. Koska kaikkihan nyt sellaisia kuin hän haluaa, ilmeisesti, ovat. No, mä en taida olla. Mutta ei voi kertoa että mitä haluaa sitten. En ala arvailemaan.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tätä narsistia ole tänäänkin jo ruokittu tarpeeksi
Paras olla vastaamatta. Kirjoittelee kyllä itsekseen. Ja lopputulos on sama