Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En arvosta enää miestäni, koska olen pettynyt häneen
31.07.2016 |
Ja haluaisin muuttaa pois, mutta jos muutan, mies ja lapset eivät voi jäädä asumaan tähän, koska mies on työtön. Tai ehkä saisivat asumistukea, en tiedä. Olen pettynyt myös itseeni äitinä, sekä lapsiin, siksi en halua hoitaa heitä. On varmasti parempi, että mies hoitaa. Kun olin pieni minun äitini oli pettynyt minuun, ja kaikki paha oloni on seurausta siitä. En kestä enää nähdäkään miestäni, ainoa ajatus on hyökätä hänen kimppuunsa koska olen häneenkin niin pettynyt. Mies ei ole nyt kotona. Ja hyvä niin, koska jos olisi kävisin varmaan hänen kimppuunsa huutaen.
Kommentit (95)
Vaikka maksaisinkin niin se tuskin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pettymyksen ymmärtää, kun mies huomioi enemmän lapsia kuin sinua. Siivoaa, hoitaa kaiken. Ja lapset! Ovat niin rpäviihdyttäviä. Kitisevät ja vaativat huomiota ja hoitoa.
Eihän sellaista jaksa. Kun Minun tunteeni tulee ensin ja ainoana maailmassa
Saat n. 2500 nettona. Maksat molemmista 250 ja lapsilisät isälle.
Kyllä he pärjää.
Miten itse? Aiotko tavata lapsia? Kuka asuntosi siivoaa? Kuka kuuntelee marinadi?
Me täällä kuten ennenkin
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettymyksen ymmärtää, kun mies huomioi enemmän lapsia kuin sinua. Siivoaa, hoitaa kaiken. Ja lapset! Ovat niin rpäviihdyttäviä. Kitisevät ja vaativat huomiota ja hoitoa.
Eihän sellaista jaksa. Kun Minun tunteeni tulee ensin ja ainoana maailmassa
Se liittyy siihen, että äidilleni minä olin pettymys ja olen sen takia joutunut menemään yhteen miehen kanssa, jota en rakasta. Koska kuka rakastaisi minua, joka olin äidillenikin vastenmielinen? Se ei olisi haitannut, jos olisin halunnut loppuelämäni olla masentunut ja arvoton, mutta kun olen alkanut topua tajuan, että ansaitsen enemmän. Tietenkin mieskin ansaitsee, mutta se on hänen päänsärkynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat n. 2500 nettona. Maksat molemmista 250 ja lapsilisät isälle.
Kyllä he pärjää.
Miten itse? Aiotko tavata lapsia? Kuka asuntosi siivoaa? Kuka kuuntelee marinadi?
Me täällä kuten ennenkin
Siis yhteensä 250e kahdesta lapsesta? Vai miten?
Enkä mä tienaa nettona noinkaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettymyksen ymmärtää, kun mies huomioi enemmän lapsia kuin sinua. Siivoaa, hoitaa kaiken. Ja lapset! Ovat niin rpäviihdyttäviä. Kitisevät ja vaativat huomiota ja hoitoa.
Eihän sellaista jaksa. Kun Minun tunteeni tulee ensin ja ainoana maailmassaSe liittyy siihen, että äidilleni minä olin pettymys ja olen sen takia joutunut menemään yhteen miehen kanssa, jota en rakasta. Koska kuka rakastaisi minua, joka olin äidillenikin vastenmielinen? Se ei olisi haitannut, jos olisin halunnut loppuelämäni olla masentunut ja arvoton, mutta kun olen alkanut topua tajuan, että ansaitsen enemmän. Tietenkin mieskin ansaitsee, mutta se on hänen päänsärkynsä.
Ei vaan se liittyy sinun narsismiin. Et osaa edes kysyä miten oppisit rakastamaan lapaiasi. Tai miestäsi.
Äitisi ei ole tähän osallinen (vaikka olisin minäkin pettynyt jos minulla olisi 100% itsekäs ja empatiakyvytön tytär)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat n. 2500 nettona. Maksat molemmista 250 ja lapsilisät isälle.
Kyllä he pärjää.
Miten itse? Aiotko tavata lapsia? Kuka asuntosi siivoaa? Kuka kuuntelee marinadi?
Me täällä kuten ennenkinSiis yhteensä 250e kahdesta lapsesta? Vai miten?
Molemmista vähintään 250. Tai 300. Yhteensä 500-600.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten lapsetkaan voi rakastaa minua jos jään tähän. Mulla on vain paha olla aamusta iltaan ja se vaikuttaa äitiyteeni tietenkin tosi paljon. Eikä se ole minun vikani mitenkään. Ei tietenkään lastenkaan. Mutta se ei auta, että pitää vain yrittää olla näyttämättä sitä pahaa oloa, koska se vaatii raivokkaasti pääsyä ulos minusta. Ja sitten raivostun ympäristölle, koska kukaan ei ymmärrä mun pahaa oloani. Paitsi terapeutit. Ne ovat ainoita, jotka ymmärtää. Ja lasten en halua kärsivän. Mutta koska lapset ei täysin tajua, miten paha olo mulla on, heille saattaisi näyttäytyä vain heidän hylkäämisenään, jos mä muutan pois. Jos vain itseäni ajattelisinkin, ei mulla olisi mitään syitä jäädä. Haluan tämän pahan olon pois. Sitäkin vain mietin, että miten se yksin asuessa mihinkään katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde vaan. Kyllä lapsille on parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettymyksen ymmärtää, kun mies huomioi enemmän lapsia kuin sinua. Siivoaa, hoitaa kaiken. Ja lapset! Ovat niin rpäviihdyttäviä. Kitisevät ja vaativat huomiota ja hoitoa.
Eihän sellaista jaksa. Kun Minun tunteeni tulee ensin ja ainoana maailmassaSe liittyy siihen, että äidilleni minä olin pettymys ja olen sen takia joutunut menemään yhteen miehen kanssa, jota en rakasta. Koska kuka rakastaisi minua, joka olin äidillenikin vastenmielinen? Se ei olisi haitannut, jos olisin halunnut loppuelämäni olla masentunut ja arvoton, mutta kun olen alkanut topua tajuan, että ansaitsen enemmän. Tietenkin mieskin ansaitsee, mutta se on hänen päänsärkynsä.
Ei vaan se liittyy sinun narsismiin. Et osaa edes kysyä miten oppisit rakastamaan lapaiasi. Tai miestäsi.
Äitisi ei ole tähän osallinen (vaikka olisin minäkin pettynyt jos minulla olisi 100% itsekäs ja empatiakyvytön tytär)
Ei liity, vaan pahaan oloon, jonka äitini aiheutti minulle ja jota tunsin hänen kanssaan asuessani joka päivä, mutta jonka jouduin lapsena tukahduttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettymyksen ymmärtää, kun mies huomioi enemmän lapsia kuin sinua. Siivoaa, hoitaa kaiken. Ja lapset! Ovat niin rpäviihdyttäviä. Kitisevät ja vaativat huomiota ja hoitoa.
Eihän sellaista jaksa. Kun Minun tunteeni tulee ensin ja ainoana maailmassaSe liittyy siihen, että äidilleni minä olin pettymys ja olen sen takia joutunut menemään yhteen miehen kanssa, jota en rakasta. Koska kuka rakastaisi minua, joka olin äidillenikin vastenmielinen? Se ei olisi haitannut, jos olisin halunnut loppuelämäni olla masentunut ja arvoton, mutta kun olen alkanut topua tajuan, että ansaitsen enemmän. Tietenkin mieskin ansaitsee, mutta se on hänen päänsärkynsä.
Ei vaan se liittyy sinun narsismiin. Et osaa edes kysyä miten oppisit rakastamaan lapaiasi. Tai miestäsi.
Äitisi ei ole tähän osallinen (vaikka olisin minäkin pettynyt jos minulla olisi 100% itsekäs ja empatiakyvytön tytär)Ei liity, vaan pahaan oloon, jonka äitini aiheutti minulle ja jota tunsin hänen kanssaan asuessani joka päivä, mutta jonka jouduin lapsena tukahduttamaan.
44 v vastaa omista teoistaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettymyksen ymmärtää, kun mies huomioi enemmän lapsia kuin sinua. Siivoaa, hoitaa kaiken. Ja lapset! Ovat niin rpäviihdyttäviä. Kitisevät ja vaativat huomiota ja hoitoa.
Eihän sellaista jaksa. Kun Minun tunteeni tulee ensin ja ainoana maailmassaSe liittyy siihen, että äidilleni minä olin pettymys ja olen sen takia joutunut menemään yhteen miehen kanssa, jota en rakasta. Koska kuka rakastaisi minua, joka olin äidillenikin vastenmielinen? Se ei olisi haitannut, jos olisin halunnut loppuelämäni olla masentunut ja arvoton, mutta kun olen alkanut topua tajuan, että ansaitsen enemmän. Tietenkin mieskin ansaitsee, mutta se on hänen päänsärkynsä.
Ei vaan se liittyy sinun narsismiin. Et osaa edes kysyä miten oppisit rakastamaan lapaiasi. Tai miestäsi.
Äitisi ei ole tähän osallinen (vaikka olisin minäkin pettynyt jos minulla olisi 100% itsekäs ja empatiakyvytön tytär)
En osaa kysyä, ei mun sitä tarvitse kysyä, koska se ei ole ongelmani, vaan oma paha oloni, jonka takia en kykene rakastamaan ketään. Osaan, mutta en pysty, sillä mulla on niin paljon pahaa oloa sen esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pettymyksen ymmärtää, kun mies huomioi enemmän lapsia kuin sinua. Siivoaa, hoitaa kaiken. Ja lapset! Ovat niin rpäviihdyttäviä. Kitisevät ja vaativat huomiota ja hoitoa.
Eihän sellaista jaksa. Kun Minun tunteeni tulee ensin ja ainoana maailmassaSe liittyy siihen, että äidilleni minä olin pettymys ja olen sen takia joutunut menemään yhteen miehen kanssa, jota en rakasta. Koska kuka rakastaisi minua, joka olin äidillenikin vastenmielinen? Se ei olisi haitannut, jos olisin halunnut loppuelämäni olla masentunut ja arvoton, mutta kun olen alkanut topua tajuan, että ansaitsen enemmän. Tietenkin mieskin ansaitsee, mutta se on hänen päänsärkynsä.
Ei vaan se liittyy sinun narsismiin. Et osaa edes kysyä miten oppisit rakastamaan lapaiasi. Tai miestäsi.
Äitisi ei ole tähän osallinen (vaikka olisin minäkin pettynyt jos minulla olisi 100% itsekäs ja empatiakyvytön tytär)Ei liity, vaan pahaan oloon, jonka äitini aiheutti minulle ja jota tunsin hänen kanssaan asuessani joka päivä, mutta jonka jouduin lapsena tukahduttamaan.
44 v vastaa omista teoistaan
Joo, mutta ei "paha olo" ole oma teko, vaan se on äitini minuun aiheuttama tunne.
Koska mulla on paha olo, voin huonosti ja kun voin huonosti tulen vihaiseksi jos mun pitää vain käyttää päivät perheen orjana olemiseen, enkä saa parantua.
Jätä nyt jo se perheesi herranjestas sentään! Ihme saamattomuutta.
Alue: Aihe vapaa
Lähde vaan äitihullu. Maksat tietenkin elatusmaksut!