Teinin kaveriyökyläilijä, miten toimit

Meille ei koskaan sopinut yövierailut kun olin itse teini. Siis oli meillä yötä joskus joku kaveri mutta sitä edellytti aina anelu ja lupaukset siivota ja olla hiljaa. Harvemmin kukaan meillä oli toista kertaa yötä. Äiti myös aloitti aamulla aikasin kolistelut ettei varmasti saanut enää nukuttua. Aamupalan syömistä tuijoteltiin vierestä ja varmaan laskettiin kuinka paljon rahaa tuo "vieras" nyt syö. Jos olin itse yötä jossain niin tultiin hakemaan varmaan seitsemältä aamulla pois, aina hävetti kun muut vielä jäi aamupalalle mutta itse piti lähteä pois.

Jossain vaiheessa en enää jaksanut edes kutsua ketään yöksi, siinä sitten jäi kyllä moni kaverisuhde etääksi. Mun piti myös poistua nuorten illoista tai kyläpaikoista aina aikasemmin kuin muut. Jouduin aina pitkiä matkoja pyöräilemään yksi, katsomaan kelloa koko illan etten myöhästy ja jäin paitsi semmoisista spontaaneista "hei mennään vielä rannan kautta" kun muu olivat tulossa kotiin porukalla.

Ei tullut saatua syviä kaveruussuhteita, eikä mulla vielä yli kolmikymppisenäkään ole yhtään läheistä ystävää. Yliopistoaikoina en jotenkin enää edes tiennyt miten niitä kavereita hankitaan ja tuli sellainen olo että ei kai sitä kehtaa edes kysyä ketään kyläilemään.

Kunhan omat lapset ovat siinä yökyläily-iässä niin meillä saa olla kylässä ja saa tuntea olonsa tervetulleeksi joka kerta :)

Sinuna en lähtisi kauppaan vaan tarjoaisin vaikka sitä puuroa. Ja sängyn osaavat tuon ikäiset laittaa itse.

Ei tulla noin vain. Yökyläilyistä sovitaan etukäteen. En lähde kenenkään takia kauppaan. Sitten kun on sovittu niin osaan varautua.

En menisi esittäytymään teinin kavereille. Ne kattois et olen seko koska tunnen lapseni kaverit. Eikä meillä tarjota puuroa ja leipää vieraille vaan kunnon ruoka ja aamiainen myös kunnollinen.

Siksi vierailut sovitaan etukäteen.

Onneksi teinin kaverilla sama linja.