Apua, en tunne vauvaani omakseni - synnytyksestä aikaa 2 vkoa.

Asiallisia kommentteja kiitos. Sain vauvan kaksi viikkoa sitten. Olin alkuun aivan huumassa vauvasta, ja tunsin puhdasta äidinrakkautta häntä kohtaan. Kotiutumisen jälkeen kaikki muuttui, kun palasimme mieheni ja vauvan kanssa kokeilemaan uutta arkea. Käytännössä olen ollut kaiken aikaa vain imettäjä, mutta muun aikaa mies hoitaa vauvaa, jolloin imetyskerratkin ovat jääneet vähäisiksi. Olen se joka tiskaa, laittaa pyykit, ja huolehtii kaikesta tällaisesta, koska mies kaappaa vauvan ja hoitaa sitä kaiken aikaa. Olen lukenut siitä, miten mies voi tuntea kotona olonsa syrjäytetyksi, mutta missään ei kerrottu että näinkin päin voi käydä.
Olen imetyksen takia muutenkin aika herkillä, itkeskelen usein ja tunnen vain ulkopuolisuutta omassa kotonani. Parasta oli kun appivanhemmat olivat käymässä (katsomassa lasta) niin en koko päivänä saanut vauvaa syliin. Kävimme ensin elokuvissa, ja tuntui kamalalta lähteä kotoa yhtään mihinkään kun toinen on vielä niin pieni. Kun palasimme leffan jälkeen, mies kaappasi heti vauvan ja yritti syöttää sitä pullosta. Tuli anopin käytöksestä vielä sellainen olo kuin olisin ylimääräinen kuviossa.
Sen lisäksi kun viimein saan lapsen ihoani vasten, mies neuvoo kaiken aikaa mitä pitää kulloinkin tehdä ja hankaloittaa näin ollen taas kiintymistäni ja tutustumistani lapseen rauhassa.

Olen luonteeltani muutenkin hirveän vetäytyvä ja sitoutuminen tai lähentyminen kaikkien kanssa on muutenkin todella vaikeaa. En siis "kilpailutilanteissa" tunne sellaista palavaa omistuksenhaluisuutta, jonka voimalla lähtisin hakemaan paikkaani vaan vetäydyn mielummin konfliktien pelossa.
En sure vauvakuplan puhkemiasta vaan haluan tuntea, että lapsi kuuluu itselleni ja pystyisin tuntemaan että olen aidosti hänestä vastuussa.