Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, en tunne vauvaani omakseni - synnytyksestä aikaa 2 vkoa.
30.07.2016 |
Asiallisia kommentteja kiitos. Sain vauvan kaksi viikkoa sitten. Olin alkuun aivan huumassa vauvasta, ja tunsin puhdasta äidinrakkautta häntä kohtaan. Kotiutumisen jälkeen kaikki muuttui, kun palasimme mieheni ja vauvan kanssa kokeilemaan uutta arkea. Käytännössä olen ollut kaiken aikaa vain imettäjä, mutta muun aikaa mies hoitaa vauvaa, jolloin imetyskerratkin ovat jääneet vähäisiksi. Olen se joka tiskaa, laittaa pyykit, ja huolehtii kaikesta tällaisesta, koska mies kaappaa vauvan ja hoitaa sitä kaiken aikaa. Olen lukenut siitä, miten mies voi tuntea kotona olonsa syrjäytetyksi, mutta missään ei kerrottu että näinkin päin voi käydä.
Olen imetyksen takia muutenkin aika herkillä, itkeskelen usein ja tunnen vain ulkopuolisuutta omassa kotonani. Parasta oli kun appivanhemmat olivat käymässä (katsomassa lasta) niin en koko päivänä saanut vauvaa syliin. Kävimme ensin elokuvissa, ja tuntui kamalalta lähteä kotoa yhtään mihinkään kun toinen on vielä niin pieni. Kun palasimme leffan jälkeen, mies kaappasi heti vauvan ja yritti syöttää sitä pullosta. Tuli anopin käytöksestä vielä sellainen olo kuin olisin ylimääräinen kuviossa.
Sen lisäksi kun viimein saan lapsen ihoani vasten, mies neuvoo kaiken aikaa mitä pitää kulloinkin tehdä ja hankaloittaa näin ollen taas kiintymistäni ja tutustumistani lapseen rauhassa.
Olen luonteeltani muutenkin hirveän vetäytyvä ja sitoutuminen tai lähentyminen kaikkien kanssa on muutenkin todella vaikeaa. En siis "kilpailutilanteissa" tunne sellaista palavaa omistuksenhaluisuutta, jonka voimalla lähtisin hakemaan paikkaani vaan vetäydyn mielummin konfliktien pelossa.
En sure vauvakuplan puhkemiasta vaan haluan tuntea, että lapsi kuuluu itselleni ja pystyisin tuntemaan että olen aidosti hänestä vastuussa.
Kommentit (21)
Tuntuu varmasti pahalta tuollainen. Olethan keskustellut miehen kanssa siitä, miten asian koet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos oot hitaasti lämpeevä ihminen ja vauva on täysin uus ihminen sun elämässä nii ei kai sitä heti välttämättä voikkaan olla kuin äiti ja lapsi
Oletko kertonut tuntemuksistasi miehelle?
Mies hoitaa vauvaa koko ajan - siis millä lailla hoitaa? Vastasyntynythän nukkuu (imetyksiä lukuun ottamatta, ja niistä huolehdit sinä) käytännössä ympäri vuorokauden?
Voi ei, ymmärrän sinua täysin. Ei se niin pidä mennä että äidillä tulee ikävä vauvaansa toisten avuliaisuuden takia, olethan ollut häntä fyysisesti lähellä niin pitkän ajan.
Kerro miehellesi jämäkästi, että haluat viettää enemmän aikaa vauvan kanssa ja tutustua vauvaan kunnolla, ja että sinua auttaisi tässä tilanteessa jos hän tekisi enemmän kotitöitä vuorostaan. Sinä ja vauva tarvitsette toistenne läheisyyttä ja rauhaa. Pidä tässä asiassa pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis herranjestas olisit iloinen! Mies hoitaa vauvaa! Saat levätä raskauden ja synnytyksen jäljiltä.
Mäki eka luulin et ois siistii jos ois semmone söpö vauva, mut vittuku se söi ja pasko ja huus ni ei jaksanu xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritteliäs mutta huono provo.
"Mies hoitaa vauvaa, jolloin imetyskerratkin ovat jääneet vähäisiksi."
Normaali tilanne, sulla vielä hormonit ihan sekasin ja siitähän nuo tunteet vain johtuvat. Kyllä se menee ohi, tsemppiä! Jos tuntuu oikein pahalta niin mitäpä jos sukulaiset eivät tulisi vaikka viikkoon käymään teillä? Ottaisitte vähän omaa rauhaa. Kerro miehellesi rauhallisesti (ei riitaa haasten!) että haluaisit rauhassa tutustua vauvaasi. Tuo on aivan normaalia, tottakai sitä on alussa vähän pihalla.. 2 viikkoa vasta kulunut hei :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies hoitaa vauvaa koko ajan - siis millä lailla hoitaa? Vastasyntynythän nukkuu (imetyksiä lukuun ottamatta, ja niistä huolehdit sinä) käytännössä ympäri vuorokauden?
Vauvan hoitoon kuuluu muutakin kuin pelkkä imetys. Nukuttaminenkaan ei käy aina ihan luonnostaan, sekä lapselta pitää vaihtaa vaippa, putsata napatynkä, kylvettää yms. Lisäksi vauvalla on alkava tai pienimuotoinen refluksi ja meillä on pienipainoisuuden takia käytössä lisämaidot jotka saadaan pian lopettaa. Sen lisäksi pikkuiselle iski silmätulehdus muutaman päivän ikäisenä, joka vaati lääkärikäynnin ja silmätipat.
Mulla oli ihan samanlaista. Mies oli kaikki päivät kotona enkä saanut tarpeeksi aikaa olla lapsen kanssa. Nyt lapsi on jo iso ja temperamenttisyistä pitää minua ykkösvanhempanaan. Tsemppiä! Kyllä se tunneside ajan myötä vahvistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis herranjestas olisit iloinen! Mies hoitaa vauvaa! Saat levätä raskauden ja synnytyksen jäljiltä.
Ei ole ensimmäisten päivien jälkeen synnytyksestä mitään minkä vuoksi levätä. Synnytys oli helppo, en saanut edes repeämiä ja kävelin omin jaloin salista osastolle kaksi tuntia synnytyksen jälkeen, mitä nyt lantio hiukan kipeä kun paikat palautuu. raskauskin eteni suunnitellusti ja täysin kivutta sekin. En vain pysty sulattamaan sitä, että olen vauvalleni joku kakkoshahmo ja olen lampauttani vaalinut miehen ja vauvan suhdetta vaikka miehen tulisi vaalia vauvan suhdetta äitiinsä - tää jatkumo sai ikävän katkoksen enkä pysty tuntemaan vauvaa omakseni niin kauan kun mies ei palaa töihin tai en saa tutustua vauvaan rauhassa.
Sä kuitenkin imetät joten hoidathan sinäkin vauvaa monta kertaa vuorokaudessa, yötä päivää. Ja kyllä se vauva tissillä viihtyy kun tulee tiheät imut, voi olla melkoisia imetysmaratoneja!
Oletko nyt vähän turhan herkillä? Musta tuo että isä hoitaa vauvaa kuulostaa tosi hyvältä! On paljon isejä joita ei saa kuin suunnilleen pakottamalla hoitamaan vauvaa. Nythän voit levätä ja palautua hyvin kun isä mielellään hoitaa.
Kyllä siitä lapsesta riittää teille molemmille :) Olette nyt uudessa tilanteessa ja se arki kyllä asettuu uomiinsa ajan kanssa. Uusi vauva on aina sellainen joka muuttaa tullessaan perheen dynamiikkaa ja ottaa aikansa että tilanne rauhoittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritteliäs mutta huono provo.
"Mies hoitaa vauvaa, jolloin imetyskerratkin ovat jääneet vähäisiksi."
No sen mies vetelee hormooneja ja imettää mehevistä manboobseistaan.
Voisitko näyttää tuon aloiksesi puolisolle? Ja selittää, että tarvitsisitte vauvan kanssa yhteistä aikaa ja rauhaa. Toki mies voi olla mukana, mutta tee vauvalle ja sinulle pesä vaikka sänkyyn tai sohvalle, jossa olette vähissä vaatteissa, että saatte hyvän ihokontaktin. Poistuisitte pesästä vain pesulle ja vessaan. Vieraita tai sukulaisia ehtii kutsua kylään myöhemminkin. Mies voisi hoitaa eväät pesään. Mun mies tykkäsi, kun sai hemmotella meitä ja oli kyllä mukana siellä pesässä, mut halusi myös välillä pois: olkkariin katsomaan leffaa ja leikkaamaan nurmikkoa tms.
Mun "äidinrakkaus" toiseen lapseen syttyi hitaasti, vaikka lapsi oli toivottu, odotettu, helppo ja nopea synnytys sekä suloinen, helppohoitoinen vauva. Alussa olo oli jotenkin välinpitämätön: ihan kiva vauva, hoidan ja teen mitä pitää, mut ei se mitään suurta rakkautta aluksi ollut. Noin 1,5kk kuluttua huomasin yhtenä päivänä, että rakastankin vauvaa ihan älyttömästi, yhtä paljon kuin esikoistakin. Ekaan ja kolmanteen lapseni rakastuin taas heti synnärillä.
Ei kannata stressata, menkää päivä kerrallaan: vauvan ja sun tahtiin❤️
Tuo on vain 2 viikkoa, ehdit hoitaa häntä 18 vuotta. Pidät vain huolen että imetät aina kun vauvalla on nälkä.
Meillä mies hoiti vauvaa käytännön syistä ja toi imetettäväksi. Nyt vanhempana minä olen silti ensisijainen lohduttaja. Ja kummallakin on hyvä suhde lapseen. Ihan pieni vauva pitää isääkin äitinään eikö erota teitä, molemmat tarkoittavat vauvall samaa hoivaa. Vähän vanhempana ehdit olla tissiesi vuoksi suosikki vanhempi. Ja sitten tilanne taas muuttuu.
Ihana, että sun mies on noin osallistuva. Mutta pidä oma puolesi, juttele miehelle ja kerro miltä susta tuntuu. Hoitakaa ja ihastelkaa vauvaa yhdessä.
Kohta on isyysvapaatkin pidetty ja mies oletettavasti palaa töihin. Silloin sulla on pitkät päivät aikaa viettää rauhassa vauvan kanssa. Olet myös varmasti hormoneiden takia herkillä synnytyksen jälkeen.
Mulla särähti korvaan tuo ulkopuolisuus isovanhempien aikana. Jos tuntuu, että he omivat vauvan niin pidä vaan nyt rohkeasti puolesi! Sanot, että haluat välillä pitää vauvaa itse tai hoitaa itse jonkun jutun jne. Sinä olet vauvan äiti.
Vierailija kirjoitti:
Sä kuitenkin imetät joten hoidathan sinäkin vauvaa monta kertaa vuorokaudessa, yötä päivää. Ja kyllä se vauva tissillä viihtyy kun tulee tiheät imut, voi olla melkoisia imetysmaratoneja!
Oletko nyt vähän turhan herkillä? Musta tuo että isä hoitaa vauvaa kuulostaa tosi hyvältä! On paljon isejä joita ei saa kuin suunnilleen pakottamalla hoitamaan vauvaa. Nythän voit levätä ja palautua hyvin kun isä mielellään hoitaa.
Kyllä siitä lapsesta riittää teille molemmille :) Olette nyt uudessa tilanteessa ja se arki kyllä asettuu uomiinsa ajan kanssa. Uusi vauva on aina sellainen joka muuttaa tullessaan perheen dynamiikkaa ja ottaa aikansa että tilanne rauhoittuu.
Olisikin näin ruusuinen tilanne, mutta kun ei.:( Liika on aina liikaa ja olen jo nyt joustanut yli oman tarpeen. Haluaisin tutustua vauvaan aivan rauhassa, ilman että lapsen luokse tarvitsee kilpajuosta kun se inahtaa tai ilman että mies seisoo neuvogeneraattorina selän takana kun hoidan vauvaa. Imetyskään ei ole ottanut tulta alleen halutulla tavalla koska mies kaappaa vauvan ja survoo sille pulloa koko ajan. Sen lisäksi on tullut pari kertaa vastaan tilanne, kun mies on herättänyt ylisuojelevaisella toiminnallaan vauvan ja olen saanut sen jälkeen tyynnytellä pikkuista takaisin nukkumaan. Eli sen lisäksi että mies sähläämisellään lyö kiilaa mun ja vauvan väliin, joudun korjailemaan hänen järkeilyjensä pomminvarmat jäljet.
Miksi se herättää vauvan, luuleeko että vauva on kuollut..?
Alue: Aihe vapaa
Sulla on kaksiviikkoinen vauva ja olet jo ehtinyt käydä elokuvissa?