Käyttämäsi masennuslääke? Mitkä kokemukset?

Nykyään Doxal, olen tykännyt kun auttaa nukkumaan paremmin ja on lievästi ahdistusta vähentävä.

Aikaisemmin joskus kauan kauan sitten oli Cipralex. Kyllä siitäkin apua oli, mutta elämäntilanne silloin eri eikä ahistanut samalla tavalla, masentunut toki olin.

15-vuotta aloitettiin Seromexilla, silloin (reilu kymmenen vuotta sitten) sitä tarjottiin kaikille, nuorille ainakin. Söin sitä vuosia ja taas vuosia kunnes pyysin saada lopettaa. Koin, että vuosia kestänyt "zombiolo" johtui mahdollisesti nimenomaan siitä. Tuo siis SSRI.

Seuraavaksi taidettiin kokeilla Venlaflaksiinia (SNRI). Söin sitä jonkun aikaa, en muista miksi vaihdettiin. Ei varmaankaan ollut apua yhtään sen enempää.

Muistan syöneeni sitten 20-vuotiaana osastolla Cipralexia (takaisin SSRI:hin) ja Mirtatsapiiniia (NASSA). Lintuseksi lääkitsivät (en tuntenut enää mitään).

Pääsin ulos ja omalääkäri tiputti välittömästi Mirtatsapiinin pois. Heräsin kuolleista.

Nykyään syön sitten monen Cipralex-vuoden (SSRI) jälkeen Voxraa, koska Cipralex (eli SSRI) teki haluttomasti (minkä huomasin vasta kun löysin miesystävän). 

Kaiken tämän ajan (14 vuotta) olen syönyt samaan aikaan Lamictalia ja ketiapiinia, joko Seroquel, Seroquel Prolong tai nyt käytössä oleva Ketipinor.

Yhtä pelleilyä ja eessun-taassun-veivaamista olla sairas. :D

Vierailija kirjoitti:

15-vuotta aloitettiin Seromexilla, silloin (reilu kymmenen vuotta sitten) sitä tarjottiin kaikille, nuorille ainakin. Söin sitä vuosia ja taas vuosia kunnes pyysin saada lopettaa. Koin, että vuosia kestänyt "zombiolo" johtui mahdollisesti nimenomaan siitä. Tuo siis SSRI.

Seuraavaksi taidettiin kokeilla Venlaflaksiinia (SNRI). Söin sitä jonkun aikaa, en muista miksi vaihdettiin. Ei varmaankaan ollut apua yhtään sen enempää.

Muistan syöneeni sitten 20-vuotiaana osastolla Cipralexia (takaisin SSRI:hin) ja Mirtatsapiiniia (NASSA). Lintuseksi lääkitsivät (en tuntenut enää mitään).

Pääsin ulos ja omalääkäri tiputti välittömästi Mirtatsapiinin pois. Heräsin kuolleista.

Nykyään syön sitten monen Cipralex-vuoden (SSRI) jälkeen Voxraa, koska Cipralex (eli SSRI) teki haluttomasti (minkä huomasin vasta kun löysin miesystävän). 

Kaiken tämän ajan (14 vuotta) olen syönyt samaan aikaan Lamictalia ja ketiapiinia, joko Seroquel, Seroquel Prolong tai nyt käytössä oleva Ketipinor.

Yhtä pelleilyä ja eessun-taassun-veivaamista olla sairas. :D

n. 15-vuotiaana*

Vierailija kirjoitti:

15-vuotta aloitettiin Seromexilla, silloin (reilu kymmenen vuotta sitten) sitä tarjottiin kaikille, nuorille ainakin. Söin sitä vuosia ja taas vuosia kunnes pyysin saada lopettaa. Koin, että vuosia kestänyt "zombiolo" johtui mahdollisesti nimenomaan siitä. Tuo siis SSRI.

Seuraavaksi taidettiin kokeilla Venlaflaksiinia (SNRI). Söin sitä jonkun aikaa, en muista miksi vaihdettiin. Ei varmaankaan ollut apua yhtään sen enempää.

Muistan syöneeni sitten 20-vuotiaana osastolla Cipralexia (takaisin SSRI:hin) ja Mirtatsapiiniia (NASSA). Lintuseksi lääkitsivät (en tuntenut enää mitään).

Pääsin ulos ja omalääkäri tiputti välittömästi Mirtatsapiinin pois. Heräsin kuolleista.

Nykyään syön sitten monen Cipralex-vuoden (SSRI) jälkeen Voxraa, koska Cipralex (eli SSRI) teki haluttomasti (minkä huomasin vasta kun löysin miesystävän). 

Kaiken tämän ajan (14 vuotta) olen syönyt samaan aikaan Lamictalia ja ketiapiinia, joko Seroquel, Seroquel Prolong tai nyt käytössä oleva Ketipinor.

Yhtä pelleilyä ja eessun-taassun-veivaamista olla sairas. :D

Mitä sairastat?

Oletko ajatellut kokeilla olla kokonaan ilman lääkkeitä. Varmasti vaikeaa tuon historian jälkeen MUTTA olet käyttänyt niitä tosi nuoresta saakka ja varmaan se "oma persoonallisuus" kaiken tuon takana.

Citalopram 20mg. Auttoi pahimman yli, nyt olen pikkuhiljaa vähentänyt, tarkoituksena lopettaa kokonaan.

Aloittaessa sivuoireita (huimausta, pahoinvointia, mielialan laskua) ja huimausta myös nyt vieroitusoireina, mutta käytön aikana kropan totuttua oireet hävisivät ja mieliala tasaantui.

Voi jeesuksen narkkarit eikö pää kestä elämää, vai elättekö vaan itsesäälissä koko elämänne.

Elämä pitää kohdata kaikkine suruineen ja iloineen,eikä hukuttaa johonkin lääkehumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-vuotta aloitettiin Seromexilla, silloin (reilu kymmenen vuotta sitten) sitä tarjottiin kaikille, nuorille ainakin. Söin sitä vuosia ja taas vuosia kunnes pyysin saada lopettaa. Koin, että vuosia kestänyt "zombiolo" johtui mahdollisesti nimenomaan siitä. Tuo siis SSRI.

Seuraavaksi taidettiin kokeilla Venlaflaksiinia (SNRI). Söin sitä jonkun aikaa, en muista miksi vaihdettiin. Ei varmaankaan ollut apua yhtään sen enempää.

Muistan syöneeni sitten 20-vuotiaana osastolla Cipralexia (takaisin SSRI:hin) ja Mirtatsapiiniia (NASSA). Lintuseksi lääkitsivät (en tuntenut enää mitään).

Pääsin ulos ja omalääkäri tiputti välittömästi Mirtatsapiinin pois. Heräsin kuolleista.

Nykyään syön sitten monen Cipralex-vuoden (SSRI) jälkeen Voxraa, koska Cipralex (eli SSRI) teki haluttomasti (minkä huomasin vasta kun löysin miesystävän). 

Kaiken tämän ajan (14 vuotta) olen syönyt samaan aikaan Lamictalia ja ketiapiinia, joko Seroquel, Seroquel Prolong tai nyt käytössä oleva Ketipinor.

Yhtä pelleilyä ja eessun-taassun-veivaamista olla sairas. :D

Mitä sairastat?

Oletko ajatellut kokeilla olla kokonaan ilman lääkkeitä. Varmasti vaikeaa tuon historian jälkeen MUTTA olet käyttänyt niitä tosi nuoresta saakka ja varmaan se "oma persoonallisuus" kaiken tuon takana.

Ihan alussa diagnoosi oli vakava psykoottinen masennus, lopulta parikymppisenä korjattiin bipoksi

Haluaisin niin kovasti lopettaa lääkityksen, tiputtaa vaikka edes yhden napin dosetista. Ollaan kokeiltu vähentää masennuslääkkeitä ja ketipinoria silloin tällöin omasta anelustani, mutta ei ole ollut ollenkaan hyvä juttu... Jokunen vuosi sitten sain "epävirallisen" tuomion, että lääkityksestä en tule koskaan pääsemään eroon, ainakaan kokonaan.

Usko paranemiseen on kuitenkin vahvistunut henkisen aikuisiän myötä, koska olen alkanut löytämään sen oikean itseni kaikkien diagnoosien takana, psykoterapian avulla! Joskus vielä syön murto-osan siitä koktailista jota nyt syön päivittäin kuin robotti. :) 

harri62 kirjoitti:

Voi jeesuksen narkkarit eikö pää kestä elämää, vai elättekö vaan itsesäälissä koko elämänne.

Elämä pitää kohdata kaikkine suruineen ja iloineen,eikä hukuttaa johonkin lääkehumalaan.

Haista kuule pitkä v*ttu saatanan pumpuliperse.

harri62 kirjoitti:

Voi jeesuksen narkkarit eikö pää kestä elämää, vai elättekö vaan itsesäälissä koko elämänne.

Elämä pitää kohdata kaikkine suruineen ja iloineen,eikä hukuttaa johonkin lääkehumalaan.

Et ole kulkenut senttiäkään toisen ihmisen kengissä, joten et todellakaan voi tietää mitä toinen käy läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-vuotta aloitettiin Seromexilla, silloin (reilu kymmenen vuotta sitten) sitä tarjottiin kaikille, nuorille ainakin. Söin sitä vuosia ja taas vuosia kunnes pyysin saada lopettaa. Koin, että vuosia kestänyt "zombiolo" johtui mahdollisesti nimenomaan siitä. Tuo siis SSRI.

Seuraavaksi taidettiin kokeilla Venlaflaksiinia (SNRI). Söin sitä jonkun aikaa, en muista miksi vaihdettiin. Ei varmaankaan ollut apua yhtään sen enempää.

Muistan syöneeni sitten 20-vuotiaana osastolla Cipralexia (takaisin SSRI:hin) ja Mirtatsapiiniia (NASSA). Lintuseksi lääkitsivät (en tuntenut enää mitään).

Pääsin ulos ja omalääkäri tiputti välittömästi Mirtatsapiinin pois. Heräsin kuolleista.

Nykyään syön sitten monen Cipralex-vuoden (SSRI) jälkeen Voxraa, koska Cipralex (eli SSRI) teki haluttomasti (minkä huomasin vasta kun löysin miesystävän). 

Kaiken tämän ajan (14 vuotta) olen syönyt samaan aikaan Lamictalia ja ketiapiinia, joko Seroquel, Seroquel Prolong tai nyt käytössä oleva Ketipinor.

Yhtä pelleilyä ja eessun-taassun-veivaamista olla sairas. :D

Mitä sairastat?

Oletko ajatellut kokeilla olla kokonaan ilman lääkkeitä. Varmasti vaikeaa tuon historian jälkeen MUTTA olet käyttänyt niitä tosi nuoresta saakka ja varmaan se "oma persoonallisuus" kaiken tuon takana.

Ihan alussa diagnoosi oli vakava psykoottinen masennus, lopulta parikymppisenä korjattiin bipoksi

Haluaisin niin kovasti lopettaa lääkityksen, tiputtaa vaikka edes yhden napin dosetista. Ollaan kokeiltu vähentää masennuslääkkeitä ja ketipinoria silloin tällöin omasta anelustani, mutta ei ole ollut ollenkaan hyvä juttu... Jokunen vuosi sitten sain "epävirallisen" tuomion, että lääkityksestä en tule koskaan pääsemään eroon, ainakaan kokonaan.

Usko paranemiseen on kuitenkin vahvistunut henkisen aikuisiän myötä, koska olen alkanut löytämään sen oikean itseni kaikkien diagnoosien takana, psykoterapian avulla! Joskus vielä syön murto-osan siitä koktailista jota nyt syön päivittäin kuin robotti. :) 

Niin, kaksisuuntaisesta ei taida parantua :/ hienoa kuitenkin että olet ns. sinut lääkityksesi kanssa. Tuntemani kaksisuuntaista sairastava ihminen ei ole, ja hypomanian/manian alkaessa kolkuttamaan ovella, ajattelee olevansa niin hyvässä kunnossa ja terve että jättää kaikki lääkkeet siihen paikkaan :/

Ssri lopetin, siirryin hamppuun.

Toimii

Escitalopram 10mg olen syönyt vähän reilu puoli vuotta. On auttanut masennukseen ja ahdistukseen. Ainoa haittavaikutus on ollut runsas yöhikoilu. Toiveissa olisi pikkuhiljaa vähentää lääkitystä ja lopettaa kokonaan.

Olen 33v nainen ja olen syönyt cipralexia kohta vuoden. Mieheni masennus ja selittämättömät selkävaivat+alkoholin käyttö ajoivat minut piippuun ja viime kesänä romahdin. Hain apua työterveydestä ja sain keskusteluapua+lääkityksen. Lääke on todella auttanut minua palautumaan normaalimmaksi. Olen introvertti mutta ennen romahdustani välttelin kaikkia sosiaalisia tilanteita, nyt jo pystyy kutsumaan ystäviä omaan kotiinkin. Kynnys sietää normaaleita arjen pettymyksiä on jälleen parantunut enkä saa enää itkupotkuraivareita jos maitolasi kaatuu. Lääkityksen eka puoli vuotta tuntui heikentävän seksuaalisen mielihyvän tuntemista mutta nyt sekin sivuvaikutus on käytännössä hävinnyt.

Pari kertaa on jäänyt pilleri ottamatta kahtena päivänä peräkkäin ja jälkimmäisen päivän iltaa kohden alkaa päässä tuntua jännää nykimistä ja sähköiskumaisia napsahteluja. Annokseni on 10 mg/päivä.