Arka 3,5 vuotias päiväkotiin?

Niin no. Jos on mahdollisuus pitää lasta vielä kotona niin pidä ihmeessä. Enemmän vaan lapsiseuraa muiden virikkeiden kautta.

Itse päiväkotitätinä olen nähnyt niin monta tapausta kun lapsella on joka päivä huono olla päiväkodilla sen vuoksi että äiti on pienemmän sisaruksen kanssa kotona.

Oma poikani oli aikoinaan integroidussa pienryhmässä ja se osottautui hyväksi ratkaisuksi. Tavalliset päiväkodit on lähinnä liukuhihnavarastoja.

Kolme vuotias on vielä hyvin pieni. Ei sen tarte pärjätä maailmalla. Pidä kotona ja tarhaan vasta eskariin.

Mun arahko 2v lähtee päiväkotiin. Tykkää lapsista mutta on hieman ujo. Muut repii tavarat käsistä ja hän vaan ihmettelee. On ensimmäinen lapsi niin ei ole tottunut siihen että ylipäätänsä joku vie jotain kun on saanut leikkiä rauhassa. Vaikea päiväkodin aloitus tulee olemaan mutta miten vaikeaa tämä tulisi olemaan jos hän leikkisi tässä rauhassa äidin kanssa vielä vuoden? Töihin olen menossa joten ei häntä sinne viedä siitä syystä etten jaksa hoitaa itse.

Ehdottomasti pidä kotona. Meillä samantapainen asetelma, ja esikoinen oli 4,5, kun aloitti hoidon yhtä aikaa kuopuksen kanssa. Kaikki kasvu auttaa.

Vein hyvin aran lapsen päiväkotiin 4-vuotiaana. Ensin osittain, sitten kokoaikaiseksi. Toki alku oli vaikea, mutta siitä se lähti ja lapsi on nyt suhteellisen reipas lasten ja aikuisten seurassa. Auttoi ainakin meillä.

Kyllä 3-vuotiaan voi hyvin laittaa päiväkotiin :) Hän menee pienten ryhmään jotka ovat pienempiä ryhmiä muutenkin eikä siellä ole isompia riehuvia lapsia.

Lapset on sopeutuvaisia ja muovattavissa, joten eiköhän se sielä tarhassakin tule pärjäämään

Meidän arka tyttö aloitti päiväkotiuran 2,5 vuotiaana. Ensimmäisellä viikolla hän itki joka aamu, mutta itku loppui heti, kun me vanhemmat katosimme näköpiiristä. Edelleen hän on perusluonteeltaan arka ja hitaasti lämpeävä, mutta päiväkodissa hän on tullut paljon rohkeammaksi. Kavereita hän on myös saanut paljon ja tulee kaikkien kanssa toimeen -myös niiden rasavillien. Minusta sinun ei pitäisi antaa niin paljoa painoarvoa 3-vuotiaan puheille, hän ei päätä sitä, aloittaako päiväkodin ja tottakai hän on päiväkotia vastaan, kun ei vielä tiedä, mikä paikka se oikein on.

Tuttavani lapsi ainakin reipastui kun pääsi päiväkotiin 3-vuotiaana. Tuon ikäiset on kovia leikkimään ja tarvitsevat leikkiseuraa. Et itse ehkä ehdi antamaan lapselle niin paljon huomiota kun on vielä pienempi hoidettavana. Lapsi voi kokea olonsa yksinäiseksi kotona ja kaipaa seuraa.

Olisiko sulla joku mummu/kaveri joka voisi ottaa lasta muutamaksi tunniksi, totuttelee olemaan ilman vanhempia? 

Kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa, että 3,5 vuotiaana päiväkoti on ollut ylivoimaisesti kaikkein hankalinta. Ihmettelen siksi 3-vuoden suositusikärajaa, mutta sehän nyt perustuukin lähinnä kotihoidontuen lopumiseen.

Esikoinen aloitti juuri 3,5 -vuotiaana ja se oli yhtä itkemistä ja surua alkuun. Kaksi nuorimmaista aloittivat molemmat ihan vähän alle 2-vuotiaina ja viihtyivät alusta saakka todella hyvin päiväkodissa, iloisina vilkuttivat heipat ja kaikki sujui. Sitten 3,5 -vuotiaana molemmilla oli paha ikävävaihe, eli itkua vääntäen sinne jäätiin joka aamu. Meni muutamassa kuukaudessa ohi. En tiedä mistä johtui, mutta jotain siinä pienessä päässä ilmeisesti tapahtuu tuon ikäisenä. Ehkä se on se älynväläys, että tämä on jatkuvaa ja olen täällä koska äiti ja isä tekevät sillä välin jotain muuta, en siksi, että tämä on mulle hauskaa puuhaa.

Odottaisin sinuna vähän aikaa ja treenaisin vähän sitä ilman vanhempia olemista just esim. kerhossa.

.

Apua, meni ihan pasmat sekasin. Olin ihan varma että täällä sanotaan että päivakotiin ehdottomasti, siellä reipastuu. Nyt kommentit tukevat sitä mitä olin itsekkin ajatellut. Kokoajan vaan mietityttää että tuleeko lapsesta ihan mega-antisosiaalinen ja jää yksin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Apua, meni ihan pasmat sekasin. Olin ihan varma että täällä sanotaan että päivakotiin ehdottomasti, siellä reipastuu. Nyt kommentit tukevat sitä mitä olin itsekkin ajatellut. Kokoajan vaan mietityttää että tuleeko lapsesta ihan mega-antisosiaalinen ja jää yksin.

Ap

Minä(myös pkssa töissä) neuvoisin pitämään kotona ja harjoittelette omaan tahtiin muiden aikuisten kanssa olemista ilman äitiä.

Ei se lapsi siitä pilalle mene :) Nauttii varmasti enempi että saa leikkiä kerhoissa muiden lasten kanssa äidin katseen alla. Ja kun hän on valmis, hän pärjää myös ilman äitiä :)

Kiitos kaikille vastauksista, niistä oli oikeasti apua. En itsekkään haluaisi laittaa esikoista päiväkotiin kun itse olen kotona. Hänestä ei ole minulle mitään vaivaa, päinvastoin. Tuntuu vaan että kaikki aina kauhistuvat kun kuulevat että tuon ikäinen on vieläkin kotihoidossa.

Ap

Kannattaa viedä jo tarhaan, kyllä siellä reipastuu. Alussa voi itkeä mutta kyllä se siitä alkaa menemään ja oppiipa pitämään puolia eskariin menessä. 

Eihän lapsesi tarvitse siellä päiväkodissa olla kokopäiväisenä. Siellä voi olla vaikka pari kertaa viikossa ja pari tuntia kerralla. Se on siitä hyvä että siinä saa tutustua rauhassa paikkaan ja jos hän joskus "joutuu" jäämään kokoaikasena hoitoon niin paikka on jo tuttu ja turvallinen. Tietty jos aiot olla kotona toisen lapsesi kanssa vielä parikin vuotta niin tuo seurakunnankerho on kyllä tosi hyvä paikka harjoitella! :)

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista, niistä oli oikeasti apua. En itsekkään haluaisi laittaa esikoista päiväkotiin kun itse olen kotona. Hänestä ei ole minulle mitään vaivaa, päinvastoin. Tuntuu vaan että kaikki aina kauhistuvat kun kuulevat että tuon ikäinen on vieläkin kotihoidossa.

Ap

Muista kuitenkin, että äitinä sinä tunnet lapsesi paremmin kuin ne kauhistelijat. Ajattele, kuinka lyhyen aikaa se lapsi on pieni ja kuinka onnekas olet, kun sinulla on mahdollisuus viettää lastesi kanssa aikaa kotona, eikä ole pakko viedä heitä hoitoon! Ei monella ole asiat noin hyvin. Se lapsi ehtii kyllä sosiaalistua koko loppuelämänsä ajan, mutta äidin ja sisaruksen kanssa kotona oleminen päättyy viimeistään 6-vuotiaana eskarin alkaessa.

Moni myös perustelee, että 3-vuotiaasta on kiva päästä muiden lasten seuraan. Totta, mutta kaikki 3-vuotiaat eivät nauti suurista lapsiryhmistä. Eiväthän kaikki aikuisetkaan pidä suurista ihmisjoukoista. Päiväkotiryhmässä voi kuitenkin olla se 24 lasta, mikä on monelle 3-vuotiaalle pelottavan suuri joukko. Moni tuntuu unohtavan, että ihan yhtälailla lapset ovat introvertteja ja ekstrovertteja, joista ensimmäistä ryhmää voi ihan fyysisesti ahdistaa liialliset ihmiskontaktit. En väitä, etteikö arallekin lapselle tekisi hyvää harjoitella sosiaalista kanssakäymistä muiden lasten kanssa, mutta kuten sanoin, jokainen ehtii sitä kyllä harjoitella 6-vuotiaasta lähtien loppuelämänsä.