Häpeän näyttäytyä julkisesti vaimon kanssa

Siis NIIN TOTTA. On/off-mieheni ex oli todellinen barpamama ja Eräs syistä, jonka vuoksi hän hullaantui minuun (eron loppukahakoissa) olikin juuri se, että olin hoikka mutten ns "kuivalainen". Jepp, muutama vuosi menee, niin ex onkin hankkinut varsinaisen "revenge-body"n-ja minä lihonut toista kymmentä kiloa..jätkä on varsinainen draamapelle ja suhde on ollut hänen oikkujensa, MIELIALOJENSA; raivareiden ja depisten armoilla kykkimistä, kauhua, sääliä, jatkuvaa epäluuloa ja ahdistusta siitä mikä helvetti tällä kertaa irtoaa. On rampannut poliisia ja ambulanssia. Ja sitten se iänikuinen lupaus-sirkus hyvittelyineen ja muka ryhtiliikkeineen "haen apua","tää EI toistu","SINÄ ALOITIT" tosin yleensä. Eli kaadetaan sitten kaikki lopultakin kätevästi Minun niskaani.Sellasta sekoilua ei PIRUKAAN kattele ilman että pitää säätää omaa päätään, kuka sitten mussuttamalla, kuka lipittelemällä, varmaan koko perhekunta ollut jollain lääkityksellä kun äijä on ns toteuttanut Itseään. Tämän(kään) jälkeen on vaikea ymmärtää niitä masohiippareita jotka toitottavat että "VAIN SINÄ" voit vaikuttaa tunteisiisi ja olet niistä TÄYSIN ITSE vastuussa. Siis mitä SADISTISTA P A S K A A!! Täytyy olla todellinen psykopaatti-ja toki miljonääri- että sulkee pois kokemuspiiristään läheisimmän henkilön jatkuvan narsistisen toilailun, henkisen ja fyysisen väkivallan-puhumattakaan siitä, kun aletaan vaatia jatkuvaa rahallista panostusta "kun ex-akka sotki kaiken kavalluksillaan"..koska en ole ihmisyyttäni kuolettanut fakiiri tai viileää marttyyrityyppiä, olen joutunut Reagoimaan. Unettomuus ja AIVAN jatkuva stressi muutenkin yliherkälle henkilölle on tehnyt tehtävänsä. Pallo siirtyi minulle- nyt minä kannan osaa ex-vaimon kiloista. Eikö olekin vekkulia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista että ihmisille merkitsee joku 15kg enemmän kuin muka "rakas" ihmissuhde. No onhan meitä moneen junaan. Itse olin joku 60kg/167cm kun mieheni tapasin, sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja minulla on lievä syömishäiriö, paino nousi jossain vaiheessa sinne 80 kiloon asti. Eihän se mukavaa ollut, mutta kun sain vihdoin lääketasapainon vajaatoimintaan ja energiaakin liikkumiseen, palasin ns. normimittoihini. Koskaan ei mieheni sanonut mitään, kehui aina kuinka nätti olen ja hyväksyi minut myös toisennäköisenä, toki yritti tukea minua liikkumisessa ja ruokavaliossa koska itse sitä halusin parantaa. Nyt toki itse voin paremmin parempikuntoisena ja se varmasti vaikuttaa myös muuhunkin elämään, en esim. häpeä itse enää ulkonäköäni. Toki siinä ei ole mitään hävettävääkään jos itse on tyytyväinen siihen mille näyttää, minulle vaan liika paino ei sovi ulkonäöllisesti samoin kuin toisille joilla ne kilotkin näyttävät paremmille, vaikka kyllähän itsensä pitäisi pystyä hyväksymään.

Mielestäni todelliseen rakastamiseen kuuluu toisen hyväksyminen, kuten itsekin hyväksyy sen ettei kukaan ole täydellinen. Me vanhenemme, meiltä voi joskus puuttua raajoja, tulee ryppyjä ja terveysongelmia, ihovaivoja, voimme joutua pyörätuoliin jne. Mutta ne ihmiset joille ne kilot ovat tärkeämpiä kuin rakkaus, eivät ole enää yhdessä sitten vanhana. Eikä välttämättä kukaan ole enää sitten seurana kun itse ei ole enää niin viehättävä.. Usein kun edestään löytää minkä taakseen jättää, karmalla tapana korjata asiat.

Vähän eri juttu lihoa sairauden vuoksi parikymmentä kiloa kuin tuplata painonsa piilottelemalla herkkuja joka nurkalle, non? Piilottelu on selkeä riippuvuuden merkki (sitähän alkoholistikin tekee), jos vaimo ei ole valmis hankkiutumaan riippuvuudesta eroon kannattaa suosiolla erota. Riippuvuudet tekevät ihmisistä useimmiten todella itsekkäitä, aplla on täysi oikeus ajaa myös omaa onneaan eikä uhrata koko elämäänsä.

No mutta voihan sillä vaimolla olla syömishäiriökin joka siis on sairaus? On tutkittu että monet herkut aiheuttavat riippuvuutta mutta hyvin monilla on lieväasteisia, diagnosoimattomia syömishäiriöitä, laajempi ongelma kuin on tutkittu. Ne voivat olla paljon lievempiä kuin bulimia, ahmimishäiriö tai anoreksia esimerkiksi. Eli mielestäni on reilusti kärjistäen verrattavissa siihen että joltain irtoaa vaikka käsi ja saa proteesin tilalle jos sitäkään. Tarkoitan sitä että ulkonäöllisesti toisille voi olla yhtä kova paikka se paino tai raajan puuttuminen, toiset rakastavat silti sen sairauden/onnettomuuden kohdatessa eivätkä hylkää rakkaitaan pinnallisista syistä. Jos on kylmä toisille eikä salli toisissa mitään "virheitä tai puutteita", tulee itse varmasti kokemaan saman joskus. Eli veikkaan että ihmiset jotka hylkäävät kumppaninsa pinnallisen syyn vuoksi, tulevat joskus olemaan hylättyjä itsekin. Ihmiset ei näköjään oikeasti rakasta vaikka muuta väittävät, vähän sääliksi käy sellaiset jotka eivät osaa aidosti rakastaa vaan antavat pinnallisten pienten seikkojen muuttaa tunteitaan.

Kukaan ei tuhoa itseään ilman syytä, oli keinona juominen, syöminen, tupakointi tai liikaurheilu. Selvyyden vuoksi en tarkoita, että pitäisi olla absolutisti jne.

Ratkaisu on yksinkertainen:

1. Mieti mitä pakenet, oli tuhoamistapasi mikä tahansa

2. Kun löydät syyn, ei ole mikään hokkuspokkus juttu, tee asialle jotakin pienin askelin.

3. Ja vaimoaan häpeävälle vielä kolmas pointti: olet joko itsestäänselvyys vaimollesi tai nobody miksi nähdä vaivaa olemalla nätimpi?

Vierailija kirjoitti:

Sano sille. "Suvi lähdetään yhdessä lenkille:"

Jos sen vaimon nimi on Katja?

Vierailija kirjoitti:

Ja opettele näkemään vaimo omana ihmisyksilönään eikä sinun statusesineenäsi, autoon verrannollisena esineenä, joka joko nostaa tai laskee omaa arvoasi. Sinä vastaat itsestäsi ja muut ihmiset heistä itsestään.

Näköjään otit hänet ulkonäön perustella aikoinaan,kuten miehet uleensä tekee. Vaan jossakin vaihessa elämää huomaakin ettei ulkonäöstä pelkästään kyse vaan sisäisestä olemuksestakin. Menkää ohjelmaan nimeltään"kulta siusta on tullut pullea"...ostapas sille liput aerobikin tunnille,zumba tunnille,menkähän tanssitunnille yhessä... Tai eroa öklötyksestä sitten,jos sä näet häntä niin,eikä siksikään seksi sujuu luultavasti,kun se onkin vaan ainoastan niin pinnallista...

Ymmärrän kyllä aloittajaa jossain määrin ja uskon tilanteen olevan todella turhauttava. Samalla voin valitettavasti samaistua vaimosi asemaan. Saattaakohan taustalla olla syömishäiriötä (BED= binge eating disorder) tai masennusta? Ne voi tehdä avun vastaanottamisen ja muutoksen tekemisen hyvin vaikeaksi. Itelläkin oli iso kynnys hakea apua, mutta nyt olen jo tiellä parempaan elämään. :) 

Kannattaa koittaa kysyä, jos et ole vielä kysynyt MIKSI vaimosi ahmii salaa ja syö herkkuja. Toivottavasti asia lähtee parantumaan molempien teidän kannaltanne. 

Kyllä mua hävettäis jos mun mies painais 160kg nyt, tavatessamme 80kg ja pari kiloa päälle. En usko, että seksuaalista vetovoimaa olisi. Sori vaan niille joiden mielestä syy on ap itse tai ap on pinnallinen.

Pistä rouva valitsemaan, laihdutus tai ero. Olet toki valmis myös kustantamaan psykologia jos rouvalla on masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen on todellinen valas (yksikään ihminen ei voi hänestä nätimmin sanoa). Rouvalla on ihan taatusti painoa ainakin 150 kg ja mies on hyvin sutjakassa hyvässä kunnossa. Kun ensimmäisen kerran rouvan näin, en alussa uskonut, että hän ja mies todella ovat aviopari, niin mahtavan kokoinen nainen oli mieheensä verrattuna. Uskollisesti mies kuitenkin vaimoaan kuskaa kauppaan ja kotona kotityöt tekee kun rouva ei oikein voi. Mies ei pahaa sanaa vaimostaan sano muille, mutta ei heillä tunnu olevan enää mitään muuta yhteistä kuin aikuiset lapset ja historia. Mielestäni mies ansaitsisi ihmisen näköisen vaimon, ei leuasta alaspäin tursuavan laardikasan.

Leuasta alaspäin tursuavan laardikasan? Onpa kauniisti sanottu. Mitä sinä tiedät todella kyseisestä pariskunnasta, kyseisen naisen terveydestä tai heidän parisuhteestaan? Ei, en ole itse ylipainoinen, mutta tuollainen muiden haukkuminen - terveyshuoliin vedoten -on kuvottavaa.

Kalikka kalahti... Tiedän ehkä enemmän kuin arvaatkaan tuosta pariskunnasta. Jos sinä naisen näkisit kuvasta tai livenä, niin etpä kaunista sanaa löytäisi sinäkään kuin ehkä luonteesta.

Jokohan tämä kusipää ap on saanut emännältään kenkää?

Marketeillä näkee nykyään pariskuntia, nainen valtaisan lihava ja mies laiha lymyilevä taustalla. Näkee että mies on hyvin vaivaantunut ruoka-ostoksilla olemisesta. Kyllä tämä ilmiö on jo huomattu. Uskon superlihavuus on jonkinmoinen ongelma parisuhteessa olipa se reilusti ylipainoinen mies tai nainen.

Minä en ymmärrä tätä lukuisaa kanssasisarten määrää,joka syyllistää miehen jos tämä kokee puolison kauhistuttavan ylipainon vaikeana ja häpeää tuottavana asiana.Itse olen 57-vuotias yhden lapsen äiti ja neljän isoäiti.Pituuteni on 167 ja aikuisiän paino ollut 69-85.Nyt painan n.80 kg ja siinä on liikaa.Olen viimeiset  jotain kolmetoista vuotta taiteillut tuossa 80-85 paikkeilla.Tämäkin paino on jo liikaa.Vaatteet,vyöt,kaikki kiristää.En tosiaan halua pukeutua telttoihin ja tossuihin.Aistikkaasti pukeutuminen vaatii säätöä,mitä olisi jos painaisin yli sata kiloa,tavoitteeni on saada itseni tuonne vähän alle 70 kiloon.En tosihoikaksi enää yritä kun aikuisikäni olen tukevahko ollut.Uskon,että muutos voisi olla liian suuri,mutta toisaalta olisi jännittävää painaa 60-vuotiaana 65 kiloa.

Pysy hyvä mies vahvana.Sinusta yritetään mustamaalata pinnallinen muttet sitä varmasti ole.Olet huolissasi vaimosi terveydestä ja ulkonäöstä.Sanon lisäksi,että jos vaimosi kirjoittaisi vastaavasti sinusta,naiset ymmärtäisivät tosi hyvin.Moni esittäisi jo eroakin.

Toivon,että vaimosi uskoo sinua ja voitte aloittaa kuntoilun yhdessä ja pienillä vakinnoilla ruuan suhteen vaimosi kilot karisivat.Ensin aloittaa niin ruuan suunnittelun kuin liikunnankin pienin askelin,ja lisätä kun kunto alkaa kohenemaan.Lapsennekin on jo niin iso,että pääsette lenkeille ja salille,ja voittehan ottaa hänet mukaan,ainakin luontoon.

Yksi ihana ja kuntoa kohottava juttu olisi tanssi.Siis tarkoitan perustansseja,humppa,valssi,foksi jne.Tietysti myös kuntosalien tanssi.Paritanssissa voisitte saada kuitenkin ihmeitä aikaan toisillenne ja kummallekin vähän hyvännäköistä päälle.Löytyy varmaan toivottavasti isovanhempaa ym. joka olisi jälkeläisenne seurana silloin.Osittainhan tuon ikäinen tulee jo toimeen yksinkin jonkin aikaa.

Toivon teille kaikkea hyvää,ei vaimosi tarvitse malliksi muuttua,vaan iloiseksi rakastettavaksi vaimoksi ja äidiksi,mikä hän on ollut aikanaan.

Joillakin nuorilla lihavilla naisilla on pystyt sokeritoppa-pakarat, sellaiset isot kulmat näkyy selvästi. Tuleeko ne paljosta istumisesta? Vai siitä että "treenattu" nainen lihoo lyhyessä ajassa paljon?

Sano että nyt lähden minä tai läskit.

Jättäköön sen sian (sinut) joka tällaista tänne suoltaa.

[url]http://aijaa.com/mKbkgH[/url

En nyt osaa kunnolla tätä linkittämistä, kun ekaa kertaa kokeile, mutta ap: tässä minä 174cm ja 97kg. Eli reilu 10kg vähemmän kuin vaimosi, suunnilleen saman pituinen.

Mielestäni en näytä lyllertävältä tai huomiota herättävän lihavalta.

Sitä tässä ajan takaa, että kyllä sillä liikunnallakin saa vaikutusta asiaan, jos vaimosi kerta jo liikkuu huonosti.

Itse käyn kolme kertaa viikossa salilla ja 1-3 kertaa aerobinen (hölkkä, porrastreeni, pyöräily yms.)

Eli jos saat vaimosi sekä korjaamaan ruokavaliota, ETTÄ liikkumaan kanssasi, niin on terveyshyöty moninkertainen pelkkään ruokavalioon verrattuna.

Mielestäni, et kuulosta ilkeältä, vaan välittävältä puolisolta ja olet aivan syystä huolissasi.

Ota huolesi rehellisesti puheeksi. Stemppiä!

Vierailija kirjoitti:

[url]http://aijaa.com/mKbkgH[/url

En nyt osaa kunnolla tätä linkittämistä, kun ekaa kertaa kokeile, mutta ap: tässä minä 174cm ja 97kg. Eli reilu 10kg vähemmän kuin vaimosi, suunnilleen saman pituinen.

Mielestäni en näytä lyllertävältä tai huomiota herättävän lihavalta.

Sitä tässä ajan takaa, että kyllä sillä liikunnallakin saa vaikutusta asiaan, jos vaimosi kerta jo liikkuu huonosti.

Itse käyn kolme kertaa viikossa salilla ja 1-3 kertaa aerobinen (hölkkä, porrastreeni, pyöräily yms.)

Eli jos saat vaimosi sekä korjaamaan ruokavaliota, ETTÄ liikkumaan kanssasi, niin on terveyshyöty moninkertainen pelkkään ruokavalioon verrattuna.

Mielestäni, et kuulosta ilkeältä, vaan välittävältä puolisolta ja olet aivan syystä huolissasi.

Ota huolesi rehellisesti puheeksi. Stemppiä!

http://aijaa.com/JlVYE3

Uusi yritys

Vierailija II kirjoitti:

Siis NIIN TOTTA. On/off-mieheni ex oli todellinen barpamama ja Eräs syistä, jonka vuoksi hän hullaantui minuun (eron loppukahakoissa) olikin juuri se, että olin hoikka mutten ns "kuivalainen". Jepp, muutama vuosi menee, niin ex onkin hankkinut varsinaisen "revenge-body"n-ja minä lihonut toista kymmentä kiloa..jätkä on varsinainen draamapelle ja suhde on ollut hänen oikkujensa, MIELIALOJENSA; raivareiden ja depisten armoilla kykkimistä, kauhua, sääliä, jatkuvaa epäluuloa ja ahdistusta siitä mikä helvetti tällä kertaa irtoaa. On rampannut poliisia ja ambulanssia. Ja sitten se iänikuinen lupaus-sirkus hyvittelyineen ja muka ryhtiliikkeineen "haen apua","tää EI toistu","SINÄ ALOITIT" tosin yleensä. Eli kaadetaan sitten kaikki lopultakin kätevästi Minun niskaani.Sellasta sekoilua ei PIRUKAAN kattele ilman että pitää säätää omaa päätään, kuka sitten mussuttamalla, kuka lipittelemällä, varmaan koko perhekunta ollut jollain lääkityksellä kun äijä on ns toteuttanut Itseään. Tämän(kään) jälkeen on vaikea ymmärtää niitä masohiippareita jotka toitottavat että "VAIN SINÄ" voit vaikuttaa tunteisiisi ja olet niistä TÄYSIN ITSE vastuussa. Siis mitä SADISTISTA P A S K A A!! Täytyy olla todellinen psykopaatti-ja toki miljonääri- että sulkee pois kokemuspiiristään läheisimmän henkilön jatkuvan narsistisen toilailun, henkisen ja fyysisen väkivallan-puhumattakaan siitä, kun aletaan vaatia jatkuvaa rahallista panostusta "kun ex-akka sotki kaiken kavalluksillaan"..koska en ole ihmisyyttäni kuolettanut fakiiri tai viileää marttyyrityyppiä, olen joutunut Reagoimaan. Unettomuus ja AIVAN jatkuva stressi muutenkin yliherkälle henkilölle on tehnyt tehtävänsä. Pallo siirtyi minulle- nyt minä kannan osaa ex-vaimon kiloista. Eikö olekin vekkulia?

Ööö... Ok. Piri ilmeisesti toimii.

Up

Ap, otitko asian puheeksi vaimon kanssa?

Mä hävettää joskus näyttäytyä mun miehen kanssa, mutta syy ei ole läski vaan se, että hänestä on tullut erittäin pappamainen viimeisen 5 vuoden aikana. Ihhmiset luulevat häntä isäkseni. Meillä on oikeasti vain 2 vuotta ikäeroa.