Lue keskustelun säännöt.
Paljon apua tarvitseva naapuri
auttaja
29.07.2016 |
Miten itse suhtautuisitte tähän: naapuriin on muuttanut, vuokralle omakotitaloon, yksinhuoltajaäiti kahden pienen lapsen kanssa, ja on tietysti ymmärrettävää, että hän ei saa moniakaan ok-talon hommia tehtyä yksin, eli kaikki missä vaaditaan fyysistä voimaa, tai muut perinteiset "miesten hommat", eli myös autoon liittyviä juttuja, ruohonleikkuriin liittyvät jutut. Eihän siinä mitään, aivan ymmärrettävää tietysti, ja aluksi oltiinkin aina avuliaasti auttamassa, muutosta lähtien, mutta vähän alkaa jo ottaa päähän, kun vähän väliä pitäisi auttaa milloin missäkin asiassa, ja olisi oma piha ja muut hommat miedänkin perheellä. Ei siis kehdattaisi kieltäytyä ellei ole jokin selkeä syy että "voi" kieltäytyä, mutta tuntuu että näitä pyyntjä vaan satelee jo vähän kohtuuttoman paljon. Varmaan kysyy parilta muultakin naapuriltakin apua, mutta me ollaan kuitenkin se lähinaapuri. Ja tavallaan ei oikein ole sitä vastavuoroisuutta, ehkä sekin on hiljalleen alkanut ärsyttää sitten.
Olen ymmärtänyt, että tämän äidin sukulaiset asuvat kauempana, niin hekin ovat pari kertaa nyt kesällä käyneet ja näyttävät kanssa auttavan, mutta eihän se tietty riitä. Miten tässä voi menetellä? Tuntuu että alkaa jo vältellä ulos menoa kun näkee että ovat kanssa pihalla, kun sieltä taas tulee joku pyyntö "voisko tulla auttamaan siirtämään yhden raskaan huonekalun toiseen huoneeseen/ mikähän ruohonleikkurissa on kun pitää outoa ääntä... Onko kellään muulla tällaista ongelmaa, miten olette toimineet? Ymmärrän kyllä, että yksin ei ihan pärjää ok-talossa, mutta voiko sitten olettaa, että me naapuritkin ollaan aina valmiita auttamaan? Työkalujen lainauksen vielä ymmärtäisi, mutta kun pitäisi itsekin mennä siihen aina ihmettelemään milloin mitäkin... huh.
Kommentit (13)
Mutta miten menetellä, jos tämä vaan "pahenee"? Vaikea kieltäytyäkään, mutta ei nyt huvittais ottaa vastuuta tuossa määrin jonkun ventovieraan perheen asioistakaan. Mahtavat sukulaiset olla tyytyväisiä, kun asuvat kauempana ja nyt on naapurista löytynyt auttajat äidille... Itse en ehkä asuisi ok-talossa jos olisin muiden avusta noin riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten niin nainen ei pysty? Mummoni asui vaarin kuoleman jälkeen omakotitalossa ja ajoi vielä 76-vuotiaana yksin melko suuren pihan nurmikon, jossa runsaasti pensaita sekä puita yms. esteitä. Nainen ei vain halua, ei se ruohonleikkurin työntäminen juuri voimaa tarvitse.
Naapureilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa. Jos on noin kädetön, ei pitäisi asua omakotitalossa, piste.
Sano naapurille että hommaa miehen.
mitä ihmeen hommia ne on, joista se ei yksin selviä?? olen koko ikäni opiskeluaikaa paitsi asunut ok-talossa. tietty ei ole muksuja vahdittavana, mutta eipä kyllä tule mieleen asiaa, josta en itsekseni selviäisi tai ammattilaisten avulla. ja joo, ei ehkä kannattaisi muuttaa paikkaan, jossa ei järkevästi pärjää... kyllä mä vaan kieltäytyisin kohteliaasti älyttömistä avunpyynnöistä jos siltä tuntuisi, ilman morkkiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näinhän se on, ollaan ihmetelty, että onko kiva koko ajan pyytää apua, itse en ainakaan kehtais. Mutta hän näemmä kehtaa, ja ei ymmärrä jos yritetään vihjailla että onko sopiva asumismuoto hänelle, jos yritetään kieltäytyä jollain verukkeella. Alkanut itseä nyt ärsyttää täm, ja kuitenkin ollaan sen verran kohteliaita, ettei kehdata kieltäytyä ilman jotain, enenevässä määrin nykyisin keksittyä syytä. Kyllä hänellä on milloin mitäkin, missä pitäisi autaa, esim jos ostaa jonkin huonekalun (käytettyvä, jolloin ei apuvoimia välttämättä myyjältä kuljetukseen), pitäisi mennä meidän peräkärryllä hakemaan ja auttaa kasaamisessa...
Vierailija kirjoitti:
Naapureilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa. Jos on noin kädetön, ei pitäisi asua omakotitalossa, piste.
Valitettavasti moni tajuaa liian myöhään, kuinka paljon hommaa omakotitalossa asumisessa on. Ap:n tapauksessa, naapurin on palkattava "talkkari" tekemään tarvittavat työt, jos ei itse pysty. Naapureiden vaivaaminen auttamaan jatkuvasti ei ole sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka grillaatte ja syötte omalla pihallanne, leikkastte omas nurmikkoanne tms., niin sanokas ainakin, että voitte tulla vaikka parin tunnin kuluttua, nyt on omat puuhat kesken. Ystävällisesti ja hymyt päälle.
Selväähän on, että tuo jatkuu vain. Talvella voitte pyytää vastavuoroisesti, että naapuri lapioisi lumet pihaltanne teidän matkan aikana, että talo näyttää asutulta murtovarkaita ajatellen.
Kyllä naapurinne menee liian pitkälle.
Teidän on laitettava raja. Sanottava, ettette avusta häntä enää ilmaiseksi. Toki hän loukkaantuu, mutta mitä sitten? Kumpi on tärkeämpi, oma paha mieli vai naapurin paha mieli?
Joittenkin ihmisten avunpyynnöillä ei ole mitään kohtuullisuusrajaa. He vain pyytävät, pyytävät ja pyytävät, kun saavat vastakaikua.
Mulla on sellainen ammatti, että monet tuttavat ja sukulaiset ovat jatkuvasti kimpussani yrittäen käyttää hyväksi. Olen sanonut kaikille, että varatkaa minulle (maksullinen) aika. Välit ovat menneet poikki, mutta parempi näin. Toki aivan läheiset ihmiset "hoidan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä asumismuoto.
Jos pyytää apua, niin vastaatte "katsotaan vaikka huomenna, jos ehditään". Vielä parempi olisi sanoa suoraan, että nyt ilmainen apu on käytetty. Toiset kyllä kehtaa hyödyntää kanssaihmisten kiltteyttä, valitettavasti.
Roadwalker kirjoitti:
Siis miten niin nainen ei pysty? Mummoni asui vaarin kuoleman jälkeen omakotitalossa ja ajoi vielä 76-vuotiaana yksin melko suuren pihan nurmikon, jossa runsaasti pensaita sekä puita yms. esteitä. Nainen ei vain halua, ei se ruohonleikkurin työntäminen juuri voimaa tarvitse.
Ei tässä nyt ruohon leikkaamisesta ollut kyse vaan itse ruohonleikkurista, siitä koneesta.
Tämä nainen on voinut edellisessä paikassa/entisessä elämässä tottua siihen, että ympäristöänsä voi nakittaa. Teidän pitäisi vain päättäväisesti sanoa että vie "Hartikaiselle" se huoltoon. Otatte selvää, jos joku pikkupaja siinä korjailee, siellä yleensä saa myös autoon liittyvät asiat hoidettua.
Onhan se väärin tuolta naiselta toimia näin, mutta voi olla ihmistyyppiä, joka ei näe asiassa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykkösen viesti kertoi jo oman ajatukseni asiasta. Näitä riittää ja niin meidänkin rivarissa.
Pakko oli ottaa etäisyyttä ja lopulta lopettaa kanssakäyminen tyystin. Sellaista asiaa ei ollut mitä ei olisi kehdannut pyytää ja piti apua vielä itsestäänselvyytenä. Jos puheluihinsa/ tekstareihinsa ei vastannut raivosi ja ärjyi.
Huh huh...
Verrataavissa erääseen tuttuun yksinhuoltajaäitiin, joka asuu kylläkin rivarissa, mutta pystyy myös kätevästi työllistämään koko lähipiirin... Rahat tiukilla, ja pitäis saada kaikki koneet jne korjattua lähipiirin voimin. Etenkin olen seurannut, että lasten kummit ovat ehkä välillä vähän kovilla, aina kun menevät kylään, siellä odottaa monta hommaa... Samalla tavalla ymmärrettävää, ollaan muista riippuvaisia, ja sitten kun alkaa nämä hommat keskittymään 1-2 pariskunnalle, niin ei enää kyläilyt innosta, kun tietää että siellä on auton renkaiden vaihtoa, huonekalujen kasausta, lapsen vahtimista... Taitaa olla yleismaailmallinen ongelma!