Liikaa lahjovat isovanhemmat, mikä avuksi?

Ongelma on oikeasti suorastaan typerä, mutta meillä isovanhemmat ostelevat lapsille lahjoja jatkuvasti. Osin krääsää, joka hajoaa heti, osin kaikkea muuta pientä ja isoakin. Ei siis vain juhlapäivinä, vaan pahimmillaan joka kerta kun nähdään ja me nähdään n. kerran viikossa tai pari kertaa kuussa. Samoin, mummo antaa lapsille rahaa suunnilleen kukkien kastelusta vitosen/lapsi, ja siis kastelu tarkoitaa sitä että lapsi leikkii kastelukannulla mummon kanssa kun mummo kastelee kukkia.
Muuten tämä voisi olla herttaista, mutta mä en tykkää että tuota krääsää tulee joka paikka täyteen ja että lapset oppii että mummo on joku lahjakone. Mulle riittäis se että mummo viettäis aikaa lasten kanssa ilman lahjontaa ja lahjat voisi tulla jouluna ja synttärinä.
Tästä on jonkun kerran nätisti sanottu ja silti homma jatkuu, korkeintaan muuttaa vähän muotoaan hetkeksi. Sitten tuodaan jonkunaikaa kassillinen(!) suklaata "että on edes jotakin" ja lapset ei koskaan edes ehdi syödä niitä karkkeja kun jo seuraava satsi tulee.
Mä en muuten ole erityisen natsi, lapset esim. saa mummolassa syödä herkkuja niin paljon kuin mummo haluaa antaa mutta tuo tavara/rahatuputus alkaa olla niin ärsyttävää että ollaan jo vähennetty kylässä käymistä.
Sama näkyy jouluna/synttärinä, pitäsi antaa sen sata pakettia, kun ollaan ystävällisesti selitetty ettei lapset jaksa edes avata kaikkia lahjoja ja että muutama kiva lahja on parempi, mummo paketoi ne kymmenet lahjat muutamaan pakettiin, ja kyllä, se on ihan sama määrä tavaraa silti.
En ymmärrä miksi mummo käyttää niin paljon rahaa noihin kymmeniin "pikkulahjoihin" kun samalla rahalla ostaisi jo kolme tai neljä normaalia kivaa lelua. Ja kun meille ja lapsillekin riittäisi vaikka se yksi kiva lelu kaiken hajoavan (ja siten itkua aiheuttavan) krääsän sijasta.
Vertaistukea? En kuitenkaan haluaisi mummoa loukata pahasti sanomalla, hyvää varmasti tarkoittaa. Mutta kun se nätisti sanominen ei toimi.