Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isosisko 4v uhkasi satuttaa vauvaa ja toteutti uhkauksensa
29.07.2016 |
Olin imettämässä keinutuolissa vauvaa kun 4v tahtoi kanssani keinuttelemaan. Sanoin ettei nyt käy kun vauva syö. Tyttö sanoi sitten "No sitten mä lyön *Tanjaa" ja meni huoneeseensa. On ollut ennenkin mustasukkainen joten ajattelin ettei siinä sen kummempaa käy. Sitten illemmalla vastasin puhelimeen kun vauva oli lattialla huopansa päällä. Havahduin vauvan itkuun ja juoksin katsomaan, tyttö löi vauvan päätä lattiaan useamman kerran.
Kielsin tietysti ja huusin että noin ei saa ikinä tehdä. Kuhmuilla selvittiin mutta miten ensi kerralla? Enkö voi päästää enää vauvaa silmistäni minuutiksikaan?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isompi saa selvästi aivan liian vähän huomiota! Vaali häntäkin!
Meillä isompi saa huomattavasti enemmän huomiota, kuin pienempi, ihan luonteestaan johtuen, eli ei tarkoituksella. Silti on välillä väkivaltainen pienempää kohtaan. Jos väkivaltaa ilmenee, niin kyllä, lasten peräaän täytyy katsoa KOKO AJAN. Etenkin jos kyse on pikkuvauvasta.
Silloin, kun lapsi saa huomiota "ihan luonteestaan johtuen", se ei ehkä ihan ole sitä huomiota, jota lapsi kaipaa.
No, kerropas nyt vähän tarkemmin, että minkälaiset johtopäätökset päätit vetää viestistäni? Vai kiinnostaako ollenkaan? Oliko pointti vain päästä "näpäyttämään"?
En vedä mitään johtopäätöksiä viestistäsi, mutta se tuo mieleeni kaikuja lapsuudenkodistani. Toisilla lapsilla on toisenlaiset luonteet ja tarpeet kuin toisilla, ja siksi tasapuolisuus on tavallaan mahdotonta. tiedän sen omienkin lapsieni kohdalta. Hirveän helposti syntyy asetelma, jossa yksi lapsi kokee olevansa syntipukki. Nämä ovat todella herkkiä asioita, ja usein vanhemmille niitä sokeita pisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasit väärin, odota hetki niin syötän vauvan, sitten keinutaan.
Ja tuo toinen puoliso juttu on kyllä hyvä muistaa, ainoa asia, jonka kenenkään papin puheesta koskaan missään tilanteessa muistan on tuo, jonka kuopuksen kastajaisissa pappi kertoi. Tosi hyvä neuvo ja nyt aikuisena esikoinen 2v4kk, vanhempi muistelee kuinka ihanan suloinen pikku veli oli vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta pitää keskustella tiukasti niin kauan että 4v. todella tajuaa ettei vauvaa saa ikinä lyödä, repiä, ravistella tai purra vaikka kuinka harmittaisi.
Vauva on täysin puolustuskyvytön ja sinä ap äitinä vastaat tuvallisuudesta 24/7!
Kasvata se 4v. niin että vauvallakin on kaikki hyvin teidän perheessä.
Meillä esikoinen (tyttö) oli 4v. kun pikkuveli syntyi ja ei ollut mustasukkainen vaan hyvin huolehtivainen.
Just näin, nyt vaan torumista, haukkumista ja lyttäämistä nelivuotiaalle niin paljon että taatusti satuttaa vauvaa enää vain salassa.
Nimim. "Mustasukkaista isosisarusta koko lapsuutensa pelännyt."
Nää on vaikeita juttuja. Mustasukkaisuus on luonnollista, mutta mites se väkivaltaisuus sitten.. missä menee huolestumisen raja? Hirvittävää sanoa, mutta kerroin tuosta nelivuotiaasta joka potkaisi mustasukkaisuuksissaan äitiään mahaan. Hänestä kasvoi ihan väkivaltainen aikuinen.. olisiko pitänyt puuttua väkivaltaan silloin ensisijaisesti niin että ehdottomasti osoitetaan että väkivalta ei käy, se on väärin. Sen jälkeen sitä huomiota ja paapomista. Tähän nelivuotiaaseen potkijaan koitettiin aikanaan pehmeitä keinoja, mutta nautti vain lisää saamastaan huomiosta ja asetti itsensä vauvan yläpuolelle ja koki että hän on se ykkönen, vauva kakkonen. Vaikka pitäisi pystyä ymmärtämään että molemmat on yhtä tärkeitä- Eli muistakaa RAJAT!
Olen tuo mustasukkaisen sisaruksen varjossa kasvanut. Minun on kovin mahdotonta ajatella, ettei aikuinen tai nelivuotiaskaan _tietäisi_ väkivallan olevan väärin. Eli sikäli opettaminen ei ole ratkaisu, vaan jotenkin pitäisi päästä käsiksi siihen tunnekimppuun, josta väkivaltainen käytös kumpuaa. Muuten on vaarana, että käytös vain etsii uuden kohteen tai kääntyy itsetuhoisuudeksi.
Oman sisarukseni kohdalla voin todeta, että joillekin meistä lasi vain aina on puolityhjä, kun se on toiselle puolitäysi. Hän on meistä kunnianhimoisin, mutta samalla kaipaa rakkautta eniten. Vanhemmat kielsivät häneltä hellyyden, kun hän alkoi oirehtia ja vahingoittaa minua. Se oli virhe,
Kyllä syliin mahtuu kaksi. Minä otin aina mustasukkaisen esikoisen syliin myös kun imetin. Olen sanonut että aina mahtuu syliin, nyt on kolme ja ihan hyvin mahtuu, ei toki ole kaikki yhtäaikaa tulossakaan.
Ystäväperheessä oli ihan sama tilanne kuin ap:lla, esikoiselle sanottiin tiukasti että nyt on vauva sylissä, sinä et voi tulla. Tyttö pahoinpiteli aina tilaisuuden tullen vauvaa niin ettei pariin vuoteen voinut jättää hetkeksikään vahtimatta. Tietysti se meni ajan kanssa ohi, mutta oli aika hurjaa. Ja tyttö oli ja on tosi kiltti ja rauhallinen ollut aina, ei vain pystynyt käsittelemään sitä mustasukkaisuutta muuten.
Olin esikoistytön kanssa tosi aktiivinen äiti, leikin paljon ja liikuttiin eri paikoissa. Tytöstä kasvoi positiivinen ja iloinen 4v. Mies oli jatkuvasti töissä, yrittäjä ja 12 h työpäivät. Halusin silti tytölle sisaruksen. Veli syntyi kun tyttö oli 4v. Veli oli itkuinen vauva, joka oli koko ajan tissillä ja mies edelleen töissä. Okei joku sanoo miksi teit toisen. Siksi koska ajattelin et pärjätään kun esikoinen jo isompi. Tyttö oli ihan äärettömän mustasukkainen kun ennen aktiivinen äiti istuikin vaan imettämässä. Niin vaan kerran kun menin vessaan kuulin vauvan itkevän ja menin heti katsomaan mikä on. 4v seisoi vauvan käden päällä! Onneksi ei tän pahempaa sattunu. Raskaita oli vuodet ja katkera olen edelleen miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin esikoistytön kanssa tosi aktiivinen äiti, leikin paljon ja liikuttiin eri paikoissa. Tytöstä kasvoi positiivinen ja iloinen 4v. Mies oli jatkuvasti töissä, yrittäjä ja 12 h työpäivät. Halusin silti tytölle sisaruksen. Veli syntyi kun tyttö oli 4v. Veli oli itkuinen vauva, joka oli koko ajan tissillä ja mies edelleen töissä. Okei joku sanoo miksi teit toisen. Siksi koska ajattelin et pärjätään kun esikoinen jo isompi. Tyttö oli ihan äärettömän mustasukkainen kun ennen aktiivinen äiti istuikin vaan imettämässä. Niin vaan kerran kun menin vessaan kuulin vauvan itkevän ja menin heti katsomaan mikä on. 4v seisoi vauvan käden päällä! Onneksi ei tän pahempaa sattunu. Raskaita oli vuodet ja katkera olen edelleen miehelleni.
Tällä palstalla usein morkataan niitä, jotka valitsevat lastensa ikäeroksi 1-2 vuotta. Kerrotaan, että elämä on helpompaa isommilla ikäeroilla ja lapset saavat nauttia jakamattomasta huomiosta. Tuo mustasukkaisuusjuttu on sitten monella kääntöpuoli.
Meillä ikäero tasan kaksi vuotta. Rankkaa oli, ja riittää minullakin mustia muistoja tuosta ajasta, mutta lapsilla ei ikinä mustasukkaisuutta. Varmasti yksilöllistä tämäkin.
Meillä lähes 3-vuotias isoveli välillä puree 1-vuotiasta pikkusiskoaan. Kyllä, tiedämme, että asiaan täytyy puuttua, ja täytyy tehdä selväksi, että sitä ei hyväksytä. Mutta MITEN se käytännössä tehdään? Asiasta on koitettu sanoa monella eri tavalla, mutta kun ei vaan mene jakeluun. Eikä nyt mitään vastauksia tyyliin "täytyy ankarasti sanoa", koska tätä teemme jatkuvasti. Mitä tehdään silloin, kun sanat eivät auta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SILLOIN korjataan se HALIPULA, josta isompi lapsi kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähes 3-vuotias isoveli välillä puree 1-vuotiasta pikkusiskoaan. Kyllä, tiedämme, että asiaan täytyy puuttua, ja täytyy tehdä selväksi, että sitä ei hyväksytä. Mutta MITEN se käytännössä tehdään? Asiasta on koitettu sanoa monella eri tavalla, mutta kun ei vaan mene jakeluun. Eikä nyt mitään vastauksia tyyliin "täytyy ankarasti sanoa", koska tätä teemme jatkuvasti. Mitä tehdään silloin, kun sanat eivät auta?
Se 3-vuotias tarvitsee jonkun aikuisen, joka antaa hänelle jakamatonta huomiota. Te olette hänet jo pettäneet, te ette enää käy. Hän tarvitsee jonkun, vaikka terapeutin, jonka kanssa käydä läpi vauvan tulon aiheuttamaa tuskallista kokemusta. Myös teidän pitää käydä keskustelemassa terapeutin kanssa, mutta erikseen, että voitte tukea pojan prosessia toimimalla oikein.
Alue: Aihe vapaa
Nää on vaikeita juttuja. Mustasukkaisuus on luonnollista, mutta mites se väkivaltaisuus sitten.. missä menee huolestumisen raja? Hirvittävää sanoa, mutta kerroin tuosta nelivuotiaasta joka potkaisi mustasukkaisuuksissaan äitiään mahaan. Hänestä kasvoi ihan väkivaltainen aikuinen.. olisiko pitänyt puuttua väkivaltaan silloin ensisijaisesti niin että ehdottomasti osoitetaan että väkivalta ei käy, se on väärin. Sen jälkeen sitä huomiota ja paapomista. Tähän nelivuotiaaseen potkijaan koitettiin aikanaan pehmeitä keinoja, mutta nautti vain lisää saamastaan huomiosta ja asetti itsensä vauvan yläpuolelle ja koki että hän on se ykkönen, vauva kakkonen. Vaikka pitäisi pystyä ymmärtämään että molemmat on yhtä tärkeitä- Eli muistakaa RAJAT!