Jaksatko small talkia?

Jaksan. Joutuu työn puolestakin harrastamaan. 

Jos on pakko. Inhoan turhan lätinää.

Turhat saa olla puhumatta.

Vapaa-ajalla en jaksa. Töissä pakko.

Jaksan. Olen tällä hetkellä työttömänä, olen yksinelävä nainen ja mielestäni on todella kivaa, jos joku aloittaa juttelemisen vaikka säästä. On mukava jutella ihmisten kanssa, ihmiskontaktit ovat jääeet työttömyyden takia melko vähäisiksi.

Riippuu seurasta, yleensä en.

2 min. korkeintaan.

Kyllä.

Lähes loputtomasti vaikka kenen kanssa ja mistä aiheesta tahansa. Osaan olla myös itte ihan hissuksiin ja antaa toisen kalkattaa rauhassa. Aktiivinen kuuntelija.

En tiedä mistä johtuu, mutta mulle rupiaa vieraatkin turisemaan herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Turhat saa olla puhumatta.

Olisi kiva tietaa mista vaivaudut puhumaan ihmisten kanssa. Politiikasta, taiteista, avaruudesta, ydinfysiikasta? Mika ei ole turhaa?

Lähinnä väsytää. Riippu tietysti myös rytmistä, äänen painosta, sävystä, intonaatiosta jne... Eloisa smalt talk ei väsytä.

Ap, eikö olekin kaunis ilma tänään?

No jaa, en yleensä, vain tietyissä tilanteissa. Esim. jos olen liikkeellä jossain niin ei tosiaankaan kiinnosta jäädä juttelemaan kenenkään kanssa. Erityisesti puolitutut kierrän kaukaa, kun tulee aina hirveä pelko että pitääkö moikata ja jos moikkaa niin tuleeko siitä joku pakollinen small talk... 

Mutta jos vaikka töissä on jonkun uuden ihmisen kanssa, niin on ihan kivaa jos se juttelee jotakin, itse en uskalla tehdä mitään aloitteita, mutta se on sellainen hyväksytyksi tulemisen osoitus jos toinen haluaa jutella. joten se on mukavaa ja on helpompi olla, vaikkei se itse rupattelu ja aiheet kiinnostaisikaan :D 

Minusta on jostain syystä tosi inhottavaa ja ahdistavaa jos joutuu jonkun kanssa samassa tilassa olemaan mutta kumpikaan ei puhu mitään.... paitsi jos kyse on jostain ystävästä, koska silloin tietää että puhumattomuus ei johdu siitä etteikö toista kiinnostaisi. 

Sosiaalisesti epävarma