Onko sitä tutkittu, kuinka moni vapaaehtoislapseton muuttaa mielensä jossain vaiheessa elämäänsä..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta itselläni on yksi lapsi, ja jos olisin etukäteen tajunnut täysin millaista lapsiperhe-elämä on, niin olisin jättänyt lapsen tekemättä.

Eli jos olisit nähnyt tulevaisuuteen, olisit jäänyt lapsettomaksi... Huh. Kiva varmaan sille lapselle. Kyllä tuo jossain näkee

Kyllä, jos olisin nähnyt tulevaisuuteen, olisin jäänyt lapsettomaksi. Mikä oli epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta itselläni on yksi lapsi, ja jos olisin etukäteen tajunnut täysin millaista lapsiperhe-elämä on, niin olisin jättänyt lapsen tekemättä.

Eli jos olisit nähnyt tulevaisuuteen, olisit jäänyt lapsettomaksi... Huh. Kiva varmaan sille lapselle. Kyllä tuo jossain näkee

No minkä sille enää mahtaa? Veikkaanpa että aika monikin on katunut lapsen tekemistä, vaikka sitä rakastaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks kaikki, joilla on lapsia ole joskus ollut veloja?

Aloittajan logiikalla, kyllä. Suurin osa lapsia hankkineista ei ollut halunnut lapsia aina. Ketä sitten voidaan kutsua velaksi, jos se ei kerran ole pysyvä tila? Sellaista, joka on ollut yli kymmenen vuotta aikuiselämässään haluamatta lapsia?

Sellainen ei ole vela, jonka mieli muuttuu. Hän on vaan keskivertotyyppi, joka halusi lapsia vähän myöhemmin kuin suurin osa. Aito velahan ei ikinä halua lapsia.

Täähän alkaa muistuttaa uskontoa. Ei riitä oma ilmoitus vaan tarvitaan ympäristön hyväksyntä. Tolla periaattella vasta vaihdevuodet ylittänyt voi olla vela.

Mutta kyllähän ihminen voi olla katolilainen tai jehovan todistaja, eikä sitä voi mennä vannomaan ettei se mieli siitä joskus muutu. Tällaisia me ihmiset ollaan, saa luokitella itsensä kuuluvaksi tiettyyn ryhmään ihan sen perusteella miltä sillä hetkellä tuntuu, ja saa myös muuttaa mieltään myöhemmin. 

Saa toki, jos ei haittaa että leimautuu vähän, no, tyhmäksi. Suurin osa ihmisistä nimittäin tietää, mitä elämältään haluaa. Ja jos ei ole varma, niin ei ole pakko lokeroitua tiettyyn ryhmään ja pitää siitä suurta mölyä. Jotkut heikommat tarvitsevat paljon vahvistusta itselleen näiden kaikkien lokerojen muodossa, kun eivät osaa tulkita ajatuksiian tai tunteitaan, saati edes muita ihmisiä.

Esimerkkisi mukaan, kyllähän aika harva muuttaa uskontoaan enää aikuisiällä. Vain hyvin harva, joku kovaa kriisiä poteva, usein jollain tapaa epästabiili henkilö. Näillehän suuret muutokset ajatuksissa ovat tyypillisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta itselläni on yksi lapsi, ja jos olisin etukäteen tajunnut täysin millaista lapsiperhe-elämä on, niin olisin jättänyt lapsen tekemättä.

Eli jos olisit nähnyt tulevaisuuteen, olisit jäänyt lapsettomaksi... Huh. Kiva varmaan sille lapselle. Kyllä tuo jossain näkee

No minkä sille enää mahtaa? Veikkaanpa että aika monikin on katunut lapsen tekemistä, vaikka sitä rakastaakin.

Kyllä sille mahtaa, jos haluaa. Voi mennä esimerkiksi terapiaan puhumaan näistä ajatuksistaan, jotka vahingoittavat lapsen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta. Asian voi kyllä korjata. Lapsen ei pitäisi joutua kärsimään.

Aika vaikea olisi ollut tehdä pitkittäistutkimusta aiheesta, kun ilmö on vasta aika uusi. Ja olosuhteet ja syyt lapsettomuuteen on muuttuneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Nykyään yhä useampi ei halua lapsia yhteiskunnallisista syistä.

Hämmentävintä tässä keskustelussa on se, että mielipiteen vaihtumista pidetään jotenkin nolona tai tyhmänä :D Tietenkin ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään.

Typerintä koko jutussa, imho, on se, että ylipäätään kenenkään pitää ilmoittaa olevansa yhtään mitään. Nykypäivän Suomessa on jokaisella oikeus päättää omasta lisääntymisestään, eikä se kuulu kenellekään muulle. Miksi kenenkään tarvitsisi puolustella omaa päätöstään muille? Olkaa muiden olla sitä mitä he ovat ja eläkää omaa elämäänne.

Mulla on lapsia, mutta tiedän että olisin varmasti yhtä onnellinen vaikka en ikinä olisi niitä saanutkaan. Omassa tuttavapiirissä ne, jotka ovat sanoneet etteivät lapsia halua, ovat myös lapsettomina pysyneet. Ja näitä on aika paljon. Sitten on ollut niitä, jotka ilman muuta ovat halunneet perheen. Ja vielä kaltaisiani, jotka eivät parikymppisenä olleet vielä uhranneet ajatustakaan koko asialle, vaikka muu maailma siitä halusi koko ajan muistuttaa, mutta joille oma mielipide valkeni jossain vaiheessa elämää.

Suomeksi http://vapaaehtoisestilapsettomat.fi/artikkeleita-2/ kohdasta 'tutkimuksia' löytyy 5kpl vapaahtoisesta lapsettomuudesta tehtyä tutkimusta sekä google scholar antaa "childfree" hakusanalla yli 10 000 tulosta.

Sieltä sitten hakemaan vaan onko asiaa tutkittu oikeasti tästä näkökulmasta, koska tähän asti keskustelu näyttää perustavan ihmisten omiin "minusta-tuntuu-tältä" kokemuksiin.

En tiedä tutkimuksia, mutta mä muutin. Se tapahtui 31v, kun siskonia sai vauvan. Yhtäkkiä ihan salamana tyhjältä taivaalta muhun iski käsittämätön vauvakuume ja ihan järjen sumentava pakottava tarve saada lapsi. Sitä seurasi monta katkeraa vuotta lapsettomuushoidoissa. onneksi onnistui lopulta. Mutta mä siis vetäisin vauvoja suorastaan inhonneesta velasta todella pahaksi vauvakuumeilijaksi lähes sormia napsauttamalla. Outoa. Luonto taisi siinä puhua, lajin säilyminen ja tarve lisääntyä lienee kaikkiin eläimiin jotenkin sisäänrakennettu juttu. Mulla se vaan tarvitsi alkusysäyksen eli siskon vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks kaikki, joilla on lapsia ole joskus ollut veloja?

Aloittajan logiikalla, kyllä. Suurin osa lapsia hankkineista ei ollut halunnut lapsia aina. Ketä sitten voidaan kutsua velaksi, jos se ei kerran ole pysyvä tila? Sellaista, joka on ollut yli kymmenen vuotta aikuiselämässään haluamatta lapsia?

Sellainen ei ole vela, jonka mieli muuttuu. Hän on vaan keskivertotyyppi, joka halusi lapsia vähän myöhemmin kuin suurin osa. Aito velahan ei ikinä halua lapsia.

"Et sä oo aito alkoholisti, rupesit ryyppäämään vasta kolmekymppisenä!"

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävintä tässä keskustelussa on se, että mielipiteen vaihtumista pidetään jotenkin nolona tai tyhmänä :D Tietenkin ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään.

Typerintä koko jutussa, imho, on se, että ylipäätään kenenkään pitää ilmoittaa olevansa yhtään mitään. Nykypäivän Suomessa on jokaisella oikeus päättää omasta lisääntymisestään, eikä se kuulu kenellekään muulle. Miksi kenenkään tarvitsisi puolustella omaa päätöstään muille? Olkaa muiden olla sitä mitä he ovat ja eläkää omaa elämäänne.

Mulla on lapsia, mutta tiedän että olisin varmasti yhtä onnellinen vaikka en ikinä olisi niitä saanutkaan. Omassa tuttavapiirissä ne, jotka ovat sanoneet etteivät lapsia halua, ovat myös lapsettomina pysyneet. Ja näitä on aika paljon. Sitten on ollut niitä, jotka ilman muuta ovat halunneet perheen. Ja vielä kaltaisiani, jotka eivät parikymppisenä olleet vielä uhranneet ajatustakaan koko asialle, vaikka muu maailma siitä halusi koko ajan muistuttaa, mutta joille oma mielipide valkeni jossain vaiheessa elämää.

Tuopa juuri. Aika monessa muussakin asiassa kuin lapsensaamisessa voi mielipiteet muuttua. Ihmiset muuttuvat elämän mukana, kehittyvät. Sen vuoksi arvot voivat muuttua, miksi ei muuttaisi suunnitelmiaan niiden mukaiseksi? Jotenkin melkein pelottaa ihmisten puolesta jotka hyvin tarkasti määrittävät millainen heidän elämänsä kuuluu olla täysi-ikäisyydestä hautaan. Kun ei se niin vaan mene, valitettavasti, tai minun mielestä pikemminkin onneksi niin. Elämässä on niin paljon sattumaa. Joko noihin tilaisuuksiin ja hetkiin tarttuu, tai sitten menee laput silmillä loppuun asti periaatteilla jotka kaksikymppisenä on omaksunut. Minusta elämässä mukautuminen on viisautta vaikka niistä itselle tärkeistä asioista pitää pitääkin kiinni. Jos se kaikkein tärkein periaate on lapsettomuus niin silloin ilman muuta siitä täytyy pitää kiinni, mutta monella nuo elämän arvot rakentuvat abstrakteista asioista jotka joko voivat tai ei voi mahdollistaa omia lapsia, ja tuo mahdollisuus voi muuttua elämän aikana. Tämä kommentti ainoastaan elämän ennustamattomuuden muistutukseksi, tehdään kaikki elämästämme paras mahdollinen. T nainen, kahden lapsen äiti jolla nyt hetkessä kolme syöpäsairasta lähipiirissä.

Hyvä kuitenkin aina muistaa että tämä on vain sinun tarinasi.. se ettei halua lapsia ei automaattisesti tee ihmisestä jyrkkää, mustavalkoista tai mitään muutakaan, lapsien hankkiminen on myös valinta ja se tuntuu unohtuvat vielä vuonna 2016:kin.

Itse olen jo lähemmäs nelikymppinen lapseton ja onnellinen päätöksestä, jonka tein mieheni kanssa jo yli kymmenen vuotta sitten. Ja kyllä minunkin elämäni on "tuonut eteen asioita" mutta ei se vaan ole lapsiin johtanut.

Vierailija kirjoitti:

lajin säilyminen ja tarve lisääntyä lienee kaikkiin eläimiin jotenkin sisäänrakennettu juttu.

Ihmisillä se ei mene niin. Ihminen voi tehdä rationaalisia päätöksiä pelkän järjen perusteella. Minunkin siskollani on neljä lasta, eikä minulle ole tullut koskaan vauvakuumetta, joten tuo päätelmäsi oli väärä.

Aika moni lapsi on vahinko ja vela ei tee koskaan tietoista mielen muutosta. Esimerkiksi mies-puolinen vela ei tee välttämättä mitään päätöstä edes siinä vaiheessa kun lapsen saa. periaatteessa jokaista jossakin vaiheessa elämää abortin tehnyttä ja myöhemmin lapsen saanutta voi pitää mielensä muuttajana. Koko kysymys on hölmö. Jahtaat kai tässä niitä "mä en kyllä koskaan..." sävyyn asiasta ääneen puhuneita, jotka on tehneet lapsia myöhemmin. Toivoisin, että velat jätettäisiin rauhaan ja erityisesti siinä mielessä, että ei epäiltäisi heidän biologista vajaavaisuuttaan ja kyseenalaistettaisi naiseutta. On ihmisiä, jotka tietää voivansa saada lapsia ja käyttävät ihan koko aikuisten ikänsä ehkäisyä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tutkimuksia, mutta mä muutin. Se tapahtui 31v, kun siskonia sai vauvan. Yhtäkkiä ihan salamana tyhjältä taivaalta muhun iski käsittämätön vauvakuume ja ihan järjen sumentava pakottava tarve saada lapsi. Sitä seurasi monta katkeraa vuotta lapsettomuushoidoissa. onneksi onnistui lopulta. Mutta mä siis vetäisin vauvoja suorastaan inhonneesta velasta todella pahaksi vauvakuumeilijaksi lähes sormia napsauttamalla. Outoa. Luonto taisi siinä puhua, lajin säilyminen ja tarve lisääntyä lienee kaikkiin eläimiin jotenkin sisäänrakennettu juttu. Mulla se vaan tarvitsi alkusysäyksen eli siskon vauvan.

Mielenkiintoista. Jaksaisitko avata tätä tarkemmin? Silloin kun "olit vela", niin oliko sulla mitään järkisyitä haluta elää lapsetonta elämää? Muuttuivatko ne järkisyyt kun hurahdit, vai etkö vaan enää välittänyt niistä, vai tuliko niistä "ihan sama, kestän mitä vaan" -asioita?

Kyselen, koska itsellä sen lisäksi että "en vain halua" on myös tooodella pitkä lista loogisia järkisyitä olla tekemättä lasta. Siksi on vaikea kuvitella että kävisi niin, että vain tuon "en halua" muuttuminen "haluan" kannaksi silti aikaansaisi lisääntymisen. Koska siellä olisi yhä se pitkä lista järkisyitä jotka puhuvat lisääntymistä vastaan. Vähän samalla lailla kuin pelkkä hillitön panetus ei saa pettämään aviopuolisoa, koska järki ajaa (hetkellisen) tunteen ohi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tutkimuksia, mutta mä muutin. Se tapahtui 31v, kun siskonia sai vauvan. Yhtäkkiä ihan salamana tyhjältä taivaalta muhun iski käsittämätön vauvakuume ja ihan järjen sumentava pakottava tarve saada lapsi. Sitä seurasi monta katkeraa vuotta lapsettomuushoidoissa. onneksi onnistui lopulta. Mutta mä siis vetäisin vauvoja suorastaan inhonneesta velasta todella pahaksi vauvakuumeilijaksi lähes sormia napsauttamalla. Outoa. Luonto taisi siinä puhua, lajin säilyminen ja tarve lisääntyä lienee kaikkiin eläimiin jotenkin sisäänrakennettu juttu. Mulla se vaan tarvitsi alkusysäyksen eli siskon vauvan.

Voisiko mitenkään olla, että alitajuisesti tiesit itselläsi olevan ongelmia raskaaksi tulon kanssa? Pelkäsit, ettet ikinä voisi lapsia saada, näin sitten aloit "velaksi"? Olen huomannut saman kuvion muillakin "veloilla". Eli periaatteessa lapsia haluttaisi, mutta tieto omasta heikosta hedelmällisyydestä saa kääntymään ns. vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Tällainen ihminenhän ei muuten vela ole alkuunkaan, vaan tahattomasti lapseton. Vapaaehtoinen lapsettomuus perustuu aina valintaan, johon hedelmättömällä ei ole mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tutkimuksia, mutta mä muutin. Se tapahtui 31v, kun siskonia sai vauvan. Yhtäkkiä ihan salamana tyhjältä taivaalta muhun iski käsittämätön vauvakuume ja ihan järjen sumentava pakottava tarve saada lapsi. Sitä seurasi monta katkeraa vuotta lapsettomuushoidoissa. onneksi onnistui lopulta. Mutta mä siis vetäisin vauvoja suorastaan inhonneesta velasta todella pahaksi vauvakuumeilijaksi lähes sormia napsauttamalla. Outoa. Luonto taisi siinä puhua, lajin säilyminen ja tarve lisääntyä lienee kaikkiin eläimiin jotenkin sisäänrakennettu juttu. Mulla se vaan tarvitsi alkusysäyksen eli siskon vauvan.

Voisiko mitenkään olla, että alitajuisesti tiesit itselläsi olevan ongelmia raskaaksi tulon kanssa? Pelkäsit, ettet ikinä voisi lapsia saada, näin sitten aloit "velaksi"? Olen huomannut saman kuvion muillakin "veloilla". Eli periaatteessa lapsia haluttaisi, mutta tieto omasta heikosta hedelmällisyydestä saa kääntymään ns. vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Tällainen ihminenhän ei muuten vela ole alkuunkaan, vaan tahattomasti lapseton. Vapaaehtoinen lapsettomuus perustuu aina valintaan, johon hedelmättömällä ei ole mahdollisuutta.

Hieman huvittavaa tämä luokittelu ja "tosiuskovaisten" tunnistaminen. Samanlaiseen olen törmännyt uskontolahkoissa ja aikoinaan äärivasemmistolaisuudessa. Siellä ne oikeat pääsee taivaaseen/ovat Neuvostoliiton hyväksymiä, mikä on palkinto oikeasta vela-identiteetistä, yhteisön hyväksyntä? Mikä syy hirveälle luokittelun tarpeelle, vähän rentoutta peliin tiukkapipoisuuden sijaan.

Totta kai mieltään voi muuttaa, mutta kyllä se vaan vie pohjaa pois näiltä velapuheilta kun vela toisensa jälkeen muuttaa mieltään vaikka olisi vouhkannut ideologiaansa telkkarissa asti. Lapsen hankkiminen on yksi suurimpia päätöksiä ihmisen elämässä. Siksi tuntuu aika feikiltä jos jonkun päätös muuttuu aivan päinvastaiseksi suht lyhyen ajan sisällä. Myös juuri tuo kummastuttaa, että ensin toitotetaan sitä omaa valintaa joka paikassa ja naps yhtäkkiä ollaankin eri mieltä. Miksei voi vaan pitää omana tietonaan. Vai yritetäänkö sillä juuri hakea jotakin hyväksyntää omalle valinnalle?

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin suomalaisen (varmaankin väestöliiton?) tutkimuksen, jossa oli käsitelty ihannelapsilukua eri ikäryhmillä ja ihanneluvun muutosta. En muista tarkkoja lukuja, mutta niitä, joilla 0 olisi muuttunut muuksi ei mielestäni ollut yhtään enempää kuin niitä, joilla luku oli muuttunut jostakin muusta nollaksi. 

Ylipäätään tuota on varmaan aika hankala ja raskas tutkia, koska pelkkä "haluatko lapsia" kysymys ei mitenkään erottele niitä teini-angstisia "en, mä aion bilettää koko ikäni enkä koskaan kasvaa aikuiseksi daa" vastauksia niistä "en, koska en ole koskaan nähnyt itseäni vanhempana ja identiteettini on vahvasti lapseton" vastauksista. Lähes kaikki teinit/teinin tasolla olevat kun jossain vaiheessa sanoo tuota ekaa (vähän niinkuin vielä pienemmän lapset sanoo inhoavansa vastakkaista sukupuolta), mutta he eivät oikeasti ole ajatelleet asiaa pätkääkään, kunhan valitsevat lisääntymisen sen hetkisen uhonsa kohteeksi. Ja todennäköisesti sitten kuitenkin joskus tekevät/yrittävät tehdä lapsia.

Vain PARI PROSENTTIA aikuisväestöstä ilmoittaa, ettei halua lapsia lainkaan kyselytutkimuksissa. Silti neljäsosa naisista jää lapsettomiksi ja kolmasosa miehistä. Valtaosa ei löydä sopivaa kumppania tai saa lasta, vaikka haluaisikin. Nykyään suuri osa ei saa haluamaansa määrää lapsia, koska ikä tulee vastaan. Tilastot löytyvät Väestöliitolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin suomalaisen (varmaankin väestöliiton?) tutkimuksen, jossa oli käsitelty ihannelapsilukua eri ikäryhmillä ja ihanneluvun muutosta. En muista tarkkoja lukuja, mutta niitä, joilla 0 olisi muuttunut muuksi ei mielestäni ollut yhtään enempää kuin niitä, joilla luku oli muuttunut jostakin muusta nollaksi. 

Ylipäätään tuota on varmaan aika hankala ja raskas tutkia, koska pelkkä "haluatko lapsia" kysymys ei mitenkään erottele niitä teini-angstisia "en, mä aion bilettää koko ikäni enkä koskaan kasvaa aikuiseksi daa" vastauksia niistä "en, koska en ole koskaan nähnyt itseäni vanhempana ja identiteettini on vahvasti lapseton" vastauksista. Lähes kaikki teinit/teinin tasolla olevat kun jossain vaiheessa sanoo tuota ekaa (vähän niinkuin vielä pienemmän lapset sanoo inhoavansa vastakkaista sukupuolta), mutta he eivät oikeasti ole ajatelleet asiaa pätkääkään, kunhan valitsevat lisääntymisen sen hetkisen uhonsa kohteeksi. Ja todennäköisesti sitten kuitenkin joskus tekevät/yrittävät tehdä lapsia.

Vain PARI PROSENTTIA aikuisväestöstä ilmoittaa, ettei halua lapsia lainkaan kyselytutkimuksissa. Silti neljäsosa naisista jää lapsettomiksi ja kolmasosa miehistä. Valtaosa ei löydä sopivaa kumppania tai saa lasta, vaikka haluaisikin. Nykyään suuri osa ei saa haluamaansa määrää lapsia, koska ikä tulee vastaan. Tilastot löytyvät Väestöliitolta.

"Vuoden 2015 Perhebarometrin mukaan lähes 15 prosenttia pitää ihanteenaan lapsettomuutta" (http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/9b9a8dc49b832e553d579602f709…)

15 prosenttia on aika helvetin kaukana parista prosentista.

Vierailija kirjoitti:

Suomeksi http://vapaaehtoisestilapsettomat.fi/artikkeleita-2/ kohdasta 'tutkimuksia' löytyy 5kpl vapaahtoisesta lapsettomuudesta tehtyä tutkimusta sekä google scholar antaa "childfree" hakusanalla yli 10 000 tulosta.

Sieltä sitten hakemaan vaan onko asiaa tutkittu oikeasti tästä näkökulmasta, koska tähän asti keskustelu näyttää perustavan ihmisten omiin "minusta-tuntuu-tältä" kokemuksiin.

Kiitos tästä! Ketjun ainoa aloitukset kysymykseen vastaava kommentti. T. AP