Inhottaa pojan sotaleikit, kun joka päivä uutisista kuulee tapahtuneista iskuista, eikä poika lopeta leikkejään vaikka olen pyytänyt

Tollasii väkivaltaisia riehuji ne pojat on. Onneks mul on vaan tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Mikset osaa ajatella sotivaa ihmistä sellaisena, joka puolustaa itseään ja kansaansa hyökkäjältä? Miksi ajattelet sotivan pahiksena?

Nimenomaan. Tai miksi ajattelet että sotivat ylipäänsä toista ihmistä vastaan?

Tänään juuri seurasin tyttöjen ja poikien (6-10v) leikkejä. Ampuivat vesipyssyillä ja leikkivät tappavansa avaruusolioita.

Olen minäkin muksuna leikkinyt sotaleikkejä (äitini harmiksi kun ei sellainen kuulemma tytöille sovi) ja ihan normaali minustakin tuli.

Ap, luepas Jari Sinkkosen kirjoja.

Mitä jos tyttäresi leikkisi prinsessaleikkejä, kertoisitko että oikeasti ne kruunut painaa niin paljon että prinsessoille tulee päänsärkyä ja paparazzit vainoaa ja Dianallekin kehittyi syömishäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Tollasii väkivaltaisia riehuji ne pojat on. Onneks mul on vaan tyttöjä.

Onneksi et saanut sellaista tytärtä kuin omani. Tuolla se painelee pitkin pihoja leikkiaseiden kanssa ja on muutenkin pahempi koheltaja kuin veljensä.

Ehkä nuo sotaleikit ovat poikasi tapa käsitellä kuulemiaan ja näkemiään sotajuttuja. Anna vaan leikkiä!

Vähän samoja tuntemuksia. Poika oikein ihannoi kaikkenmaailman joukkotuhoaseita ja aina on innoissaan selostamassa niistä. Olen vähän kertonut mitä nykyään on meneillään ja siitä että täälläkin saattaa olla ihmisiä jotka ovat kokeneet sotaa ja sen kauhuja, vaikka ihan koulutovereita. Tietyissä tilanteissa ja tietyissä maissa olen kieltänyt sotaleikit, esim. kun lomailimme Kroatiassa sanoin että täällä ihmiset ovat kokeneet sodan eikä se ole leikin asia.

Mutta toisaalta, pojat ovat aina leikkineet sotaa. Se on leikkiä eikä tarkoita mitään muuta. Myös Kroatiassa lapset leikkivät sotaa. Tuntuu vain aikuisesta niin pahalta, mutta ei se lapsia onneksi kosketa. Eli vähän liioitteluahan se on kieltää mutta sekin on nykytilanteessa ymmärrettävää että aikuisista siltä tuntuu.

Samanlainen poika meilläkin. Missähän vaiheessa kiinnostus pyssyihin ja sotaan pojilla loppuu, jos kerran on ikäkausiasia??

Vierailija kirjoitti:

8v pojalle ei ole ostettu yhtään ainoaa pyssyä, mutta kuten jotkut tekevät, myös oma poikani on tehnyt aseita kepeistä, ym. Inhottaa ne sotaleikit ja kaikki niihin liittyvä, inhottaa kuulla pojan suusta sanoja "ase, panos, tähtäin, räjähtää", ym. Olen selittänyt, että on oikeasti olemassa rikollisryhmiä, jotka tekee pahaa toisille, täysin viattomille ihmisille, sodassa kaikki osapuolet kärsivät, sotilaat, siviilit, perheet, aikuiset ja lapset. Poika tuntuu ymmärtävän sodan kauheudet, mutta silti ei lopeta leikkejään, vaikka toistuvasti pyydän ja selitän aina uudestaan sodan raadollisuutta. Olen kertonut isovanhempien kauhuista sota-aikana, mutta tuntuu ettei ymmärrä, mitä sota oikeasti on ja kuinka kamala asia, kun kerran leikkii tuollaisia. Poika pelkää kuolemaa, etenkin nukkumaan mennessä on usein mielessä, miksi silti jatkaa tuota, en ymmärrä?!?! Hävettää, että muut vanhemmat pitävät perhettämme ja lastamme sairaana, kun leikit pihalla on tuota luokkaa. Meidän vanhempien kasvatuksen syyksi se kuitenkin laitetaan, vaikka todellisuudessa olen taistellut kaikenlaisia väkivaltaleikkejä vastaan. Pelkään myös, että tuo mielenkiinto jatkuu aikuisikään asti ja mitä siitä seuraa...

Auttakaa, mitä pitäisi tehdä. Vastaattehan kunnolla, ettekä ilkeilymielessä tähän. Kiitos!

Anna olla. Täysin normaali kehitysvaihe ja mielikuvitustakin löytyy, kun ei tarvitse valmiisiin leluihin tyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen poika meilläkin. Missähän vaiheessa kiinnostus pyssyihin ja sotaan pojilla loppuu, jos kerran on ikäkausiasia??

Ajattele, että niitä sotaleikkejä tarvitaan kenties siihen,että niistä voisi sitten jossain aikuisuutta kohti  kasvamisen vaiheessa luopua.Leikissäkin on säännöt joita leikkijät keskenään noudattavat. Esim. se ettei ketään oikeasti saa vahingoittaa. Leikissähän on muutenkin kyse aina pelkästä  symbolitoiminnasta .Oli sitten nukkeleikki tai sotaleikki.

Siis mitä ihmettä, kai se kuolemaa pelkää jos pelottelet ja jauhat asiasta koko ajan?

There are three types of people in this world: sheep, wolves, and sheepdogs. Some people prefer to believe that evil doesn't exist in the world, and if it ever darkened their doorstep, they wouldn't know how to protect themselves. Those are the sheep.

Then you've got predators who use violence to prey on the weak. They're the wolves.

And then there are those blessed with the gift of aggression, an overpowering need to protect the flock. These men are the rare breed who live to confront the wolf. They are the sheepdog.

Ehkä on parempi että poikasi on ennemminkin lammaskoira kuin lammas.

AP, tämä on tärkeää. Anna lapsen leikkiä itseä kiinnostavaa leikkiä ja pojalle kyse ei ole sinänsä sotaleikistä. Kyseessä on mielikuvituksessa oleva taistelu hyvän ja pahan välillä. Osta legoja ja anna rakentaa mitä haluaa, on sitten ase tai panssarivaunu tai lentokone. Jos yrität rajoittaa tätä ja asettamalla jonkin rajan, niin vain mystifioit asiaa. Toistan, kyseessä on pojan mielessä oleva taistelu hyvän ja pahan välillä, jota on tarpeen läpikäydä. Sitten pitää toki puuttua jos alkaa satuttaa eläimiä tai ihmisiä, mutta mielikuvitusleikissä ei ole mitään pahaa.