Miten pääsen kateudesta ja vitutuksesta eroon?
Olen kateellinen puolisolle. Sen sijaan että olisin iloinen hänen puolestaan, vituttaa vain. Minä käyn töissä, puolisoni ei. Rahaa on ihan riittävästi, kunhan jatkan työssäkäyntiä.
Oon kateellinen kun se voi jäädä aamulla nukkumaan. Oon kateellinen kun se voi valvoa myöhään. Oon kateellinen kun se voi ottaa nokoset alkuillasta. Vituttaa, kun se ei voi hoitaa kotia täydellisen puhtaaksi. Pääosin sinne päin, mutta aina on jotain jossain. Vituttaa olla valittaja jos sanon siitä. Vituttaa silti. Puoliso ihmettelee, mikä vituttaa, ja jos sanon niin herneet menee nenään. Vituttaa kun päivän hommat on sille vuoden projekti. Jos sittenkään.Vituttaa että se jauhaa aiheesta terveellinen ruoka, mutta tarjolla on makkaraa.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ööh, eutanasia?
Kummalle?
Sulla on viärä asenne.
Mulla on muuten ihan kivaa, kun en käy töissä.
No miksei se puoliso ole töissä? Äitiysloma? Sairauseläke? Jos kerran kotona, niin miksei siivoa ja tee ruokaa? Kyllä muakin v*tuttais!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh, eutanasia?
Kummalle?
Miten pääsen kateudesta ja vitutuksesta eroon?
Eiköhän se eutanasia ole aina vain oma valinta...
Vierailija kirjoitti:
No miksei se puoliso ole töissä? Äitiysloma? Sairauseläke? Jos kerran kotona, niin miksei siivoa ja tee ruokaa? Kyllä muakin v*tuttais!
Puoliso on työtön. Kyllä se siivoaa, omasta mielestään aivan riittävästi, mun mielestä ei. Laittaa ruokaa, omastakin mielestään voisi syödä terveellisemmin, mutta eipä näy ruokapöydässä.
Tienaatko vähän, kun olet kateellinen toisen työttömyydestä?
Ööh, eutanasia?