Raskaana ollessa sairaslomalle??

Ja jos lääkäriä ei ollut paikalla niin miksipä terveydenhoitaja olisi asiaan kantaa ottanut kun ei hän sille mitään voi tehdä?



Jos haluat sairaslomaa niin sinun pitää mennä valittamaan lääkärille.

Ite olen ollut viikon sairauslomalla ekassa raskaudessani korvatulehduksen vuoksi (korva puhkesi ja jouduin antibiooteille ja pakkolepoon, kun kunnon nappeja ei voinut antaa), muut kaksi raskautta olin töissä loppuun saakka.



Oksentelun tai supistukset yms ymmärrän, että lepoa on otettava, mutta väsymys ja liitoskivut kuuluvat kuvaan.

Noilla viikoilla harva saa saikkua. Vähän kun raskaus etenee ja jos alkaa supistelemaan tai jotain niin silloin saa. Itsellä ekasta tuli saikkua kun kohdunsuu oli alkanut lyhentyä ja lopuksi oli sairaalassa kun se oli jopa auki! Seuraavissa raskauksissa sainkin melko helposti sairaslomaa liittyen tuohon ekaan raskauteen ja kohtuni supisteluherkkyyteen. Sen lisäksi teen raskasta hoitotyötä.

Mä sain sairaslokaa rannekanavaoireyhtymän takia, joka puhkesi raskuden loppuvaiheessa. Ja lomaa tarjosi mulle työpaikkalääkäri " mä voin kirjoittaa sulle lomaa jo nyt, mutta jos haluat olla vielä töissä, niin sekin käy. Ilmoita heti, kun haluat sairauslomalle".... ja normaalisti ei kirjoittelee lomaa helposti.

Oma neuvolani ei kirjota saikkulappuja.



Työterveyteni antanut aina saikkua kun työt ei onnistu, raskaana tai ei raskaana.

Mutta raskausaikana pitää suhtautua vakavammin jos ei töissä jaksa!



Väsymys on pätevä syy. Korostuu jos ajat autolla! Mene terveydenhoitajalla käymään jos et ole työkuntonen.

Sun pitää mennä työterveyslääkärille.

Nuohan on ihan normaaleja raskausoireita.

Ainakin mulle on sitä sieltä tarjottu. En ole ottanut vastaan, joten en tiedä miten se sitten käytännössä olisi hoitunut, ehkä lääkäri olisi kirjoittnaut sen?

... mutta kaikki työnantajat ei hyväksy th:n antamaa saikkua. Neuvottiin tulemaan joko lääkärin ollessa paikalla tai sitten menemään työterveyteen.



Kyselin vain "varmuuden vuoksi" miten sairauslomaa saa, jos tuntuu ettei jaksa, kun töissä oli älytön stressi vikoilla viikoilla, yöuni oli hakusessa (nukuin n. 4-5 tuntia per yö), hemoglobiini pohjalukemissa ja supistuksia aina iltaisin. Näin n. viikoilla 30-32. Th:n asenne oli, että kukaan ei voi minun jaksamista tietää paitsi minä itse, ja että täytyy myös olla itsekäs, jos työ vie liiaksi voimia ja stressin takia ei saa nukuttua. Antoi ymmärtää, että sairausloma kirjoitetaan heti kun sitä pyydän.



Tieto tavallaan helpotti, että pääsee lomalle jos tosiaan tarvitsee. Jaksoin sitten kuitenkin loppuun asti. Tämä on kolmas raskauteni, ja vain keskimmäisessä olen ollut saikulla muutaman päivän ja senkin keuhkoputken tulehduksen enkä raskauteen liittyvän vaivan vuoksi. Periaatteessa mieluummin olen töissä, jo siksikin, ettei raskautta nähtäisi niin suurena ongelmana työpaikoilla.

th kyseli joka kerta että jaksanko olla töissä ja tarvitsisiko lomaa. Silloin en ollut päivääkään saikulla. Tuntui oudolle kun niin kovasti "lomaa" tarjosi.



Nyt tokassa raskaudessa supistuksia tuli niin paljon että varasin suoraan ajan terveyskeskuksen lääkärille, joka heti kirjoitti saikun viimeiseksi työkuukaudeksi. (kohtu oli auennut sentin verran silloin).



Varaa aika suoraan lääkärille ja kerro miltä susta tuntuu.

Tein silloin fyysistä 3-vuorotyötä ja olin jalkojeni päällä koko päivän. Terveydenhoitaja kyseli sairasloman tarpeesta joka käynnillä. Hän oli kovasti huolissaan minun jaksamisestani, vaikka itse sanoin jaksavani oikein hyvin. Hän käski vain kertoa, jos en jaksa, niin sairasloma järjestyy heti.



Lopulta kuitenkin jouduin jäämään pois töistä liian aikaisin muistaakseni joskus viikolla 28, koska paikat rupesivat aukeamaan liiaksi. Silloinkaan en itse olisi halunnut jäädä kotiin, koska mitään kipuja tai supistuksia en tuntenut, mutta neuvolan lääkäri ei antanut vaihtoehtoja.

Kuopusta odottaessa supistukset kiusasivat koko ajan ( pahimmillaan 3-5min välein tuntitolkulla) ja olin kuolemanväsynyt ( alhainen hb ja muutenkin väsymys on aivan kamalaa) + pitkät työmatkat ja 10h istuminen päivässä pahensi supistelua.



Itku kurkussa neuvolasta lähdin kun terkkaharjoittelija totesi iloisesti että "kyllähän nyt joululomalla ehdit sitten levätä" Ja sitä joululomaa oli tasan 3 pv sinä vuonna.



Neuvola ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän että toimistotyö voi olla henkisesti stressaavaam töissä ei ollut mitään mahdollisuutta "ottaa rauhallisesti" vaan kiire oli hirmuinen ja asiat vaan piti saada tehtyä



Vaikka palstan superäitien mielestä tuo varmasti vaan kuuluu raskauteen, niin edelleen 4 vuoden jälkeen muistan en hirveän väsymyksen ja uupumuksen ja pakon vaan jaksaa. Äitiysloman 3 ekaa viikkoa käytännössä nukuin kokonaan :(